Hedda

Hupsista, nyt on melkein helmikuu. Minne ihmeeseen tammikuu katosi? Ehkäpä nyt on vihdoinkin aika sanoa sananen joululahjoista, niistä viimevuotisista.

Sisko sai Heddan, eli tuollaisen paksuhkon, petrolinsinisen, palmikoilla ja nyppylöillä koristellun baskerinkaltaisen. (Ravelry link)

Tämä oli puhtaasti tilaustyö. Viime vuotinen pitsibaskeri oli kuulemma muuten hyvä, mutta reiät tekivät myssystä kylmän. Näin ainakin väitettiin. Ja pakko se kai on uskoa, vaikka en itse ole samaa ilmiötä huomannut. 

Myssy edestä, myssy takaa... Siskon meikitöntä naamaa ei kuulemma saa kuvata, joten ihastelkaapas kaikki myssyä oikein kunnolla. Epäilen että tein noissa pompuloissa jotain väärin, mutta ei kerrota sitä siskolle, shhh! Hedda oli helposti seurattava ja sopivan helppo ohje, jota neuloessa saattoi samalla tuijotella telkkarista. Voin suositella muillekin. Itselleni kelpaisi myssyn helmillä koristeltu versio, vaan kuka jaksaisi sitä opetella...

Punatulkusta sukat

Meitä on viime viikkoina vaivanneet sähkökatkot. Olisi oikeastaan pitänyt olla kirjoittamassa esseetä, mutta eihän se onnistu ilman sähköä. Jos tätä jatkuu pitkään, pitää varmaan kaivaa jostain esiin ruutupaperia ja muistella miten se kaunokirjoitus menikään. Mutta sähkökatkosta sain tekosyyn viimeistellä ensimmäisen MINULLE itselleni tarkoitetun villasukkaparin useampaan vuoteen.

En yleensä ole erityisen innoissani raitalangoista. Kahden samanlaisen sukan saaminen on niillä haastavaa, kun nuo langat aina sisältävät solmuja, ja pahimmassa tapauksessa joutuu kerimään välistä kymmeniä metrejä lankaa, että löytää taas oikein kohdan. Mutta niin vain kävi, että ihastuin tuohon Punatulkku-nimisen langan väreihin.

Lankaa jäi vielä sen verran, että sain siitä aikaiseksi pikkuruiset sukat, ehkä noin kokoa 22. Kaveripiirissä ei taida kenelläkään olla tällä hetkellä tarvetta noin pienille sukille, mutta eiköhän sopiva vastaanottaja jossain vaiheessa ilmaannu. Lankaa jäi jäljelle vain muutama metri.

Ja sitten pitää tunnustaa, että olen saattanut sortua pimeän puolelle. Miltä kuulostaa sataprosenttisen keinokuituinen paljettilanka? Ei kai kukaan vakavastiotettava neuloja koske sellaiseen? Vai koskeeko...? Palaamme asiaan, jos kehtaamme.

Visiitti LankaDeliin

Oikeastaan olin matkalla Hobby Pointiin, mutta katutöiden takia jouduin hyppäämään auton kyydistä vähän aikaisemmin. Ihme ja kumma... huomasin seisovani ennestään aivan tuntemattoman lankakaupan edessä. Ja vielä uskomattoman houkuttelevan lankakaupan edessä. Ja mikä yllättävintä... se osoittautui NOVITAN uudeksi myymäläksi!

Aikamoinen muutos, kun vertaa vanhaan, Lauttasaaren myymälään. Valoisaa ja tilavaa, langat kauniisti esillä ja neulepäällysteisiin nojatuoleihin saa istua, ne eivät ole pelkkiä koristeita. Pitäisikö vääntää samanlainen olohuoneen piristykseksi? Varsinkin tuo kuvassa oleva riemunkirjava yksilö saa minut hymyilemään.

Vähän liiankin houkuttelevia näkymiä... Vastustin kovasti, ja mukaan lähti vain kaksi kerää oranssia, alehintaista Huopasta.

Nam! Tietenkin LankaDelistä pitää löytyä neulottuja ja virkattuja herkkuja. Myynnissä oli myös kirjoja.

Ikkunassa roikkui julmetun isoilla puikoilla neulottu työ. Haluaisin tietää miten tuo on neulottu... Mies ehti jo kehittelemään vaikka minkälaisia teorioita useamman hengen yhteisneulomisesta, missä yhteisvoimin nostellaan puikkoja, hien valuessa ja lihasten huutaessa hoosiannaa.

Uusi myymälä on siis todella houkuttelevan näköinen, viihtymään kutsuva. Syksyllä ja talvella sinne on tulossa jonkilaista kerhotoimintaa, huivin neulomista, jämälankailua ja amigurumien virkkaamista (sekä se iänikuinen pipoja virkkaava poika, joka tuntuu olevan Novitan erikoissuojatti). Kerran kuussa Martat vetävät jonkinlaisen neuleillan, jossa opetellaan kantapään neulomista ja muuta aloittelijoille sopivaa.

Hyvä että Novitakin lähtee harrastamaan enemmän tällaista sosiaalisempaa neulomista, mutta mikään noista ei nyt oikein saanut minua kiljumaan innosta, kun kaikki tuntuu olevan niin aloittelijoille suunnattua. Kaipaisin jotain vähän haastavampaa kerhoilua, mutta ehkäpä sellaistakin tulee joskus tarjolle. Ehkäpä voisi silti käydä katsastamassa jonkun kerhoillan, ties miten mukavaa se olisi.

Miinusta uudelle myymälälle siitä, että pussilankoja ei ollut ollenkaan, ja vanhojen kausien poistovärejä ja alelankoja oli todella vähän: vaaleanpunaista Isoveikkaa, paria väriä Huopasta, kolmea väriä Seiskaveikkaa. Lauttasaaren myymälän suuri houkutin on aina ollut pussilankojen ja alelankojen valikoima, myymälän hinnat kun olivat yleensä hieman korkeampia kuin vaikkapa Anttilan tai Citymarketin, huolimatta siitä että myymälää mainostettiin tehtaanmyymälänä. Uudessa myymälässä ei myöskään ollut lainkaan Novitan muita tekstiilejä, mutta niitä en kyllä kaivannutkaan. Yleisesti ottaen myymälästä jäi positiivinen kuva.

Lankashoppailua välttelevä saattaa joutua kiusaukseen yllättävissäkin paikoissa. Tänään tuli nimittäin todettua, että Suomenojan Kodin ykköseen on tullut lankaosasto. Tarjolla oli Novitaa, tosin yllättävän korkeaan hintaan (Puro 3,50? Oikeasti?). Harvinaisemmista langoista tarjolla oli Floricaa, jota ennen olen nähnyt vain Anttilassa. Noh, saman firman kauppojahan nuo ovat.

 Hiplasin muutamaa kerää Isoveikkaa, josta löytyi monen vuoden tauon jälkeen kaksi syötävän  hyvän näköistä väriä, Luumu ja Petroli. Harmi että lanka on niin paksua, että siitä ei oikein voi neuloa minulle mitään, ja hiplaaminen paljasti, että sekin on nykyään paljon karheampaa kuin kaapissa majailevat vuosikerta-Isoveikat. Ihania värejä kuitenkin. Saatan jossain vaiheessa sortua ostamaan vaikkapa laukkulangat, mutta nyt yritetään ensin kuluttaa stashia pienemmäksi.

Rakennuspuuhia tämäkin

Uusi ikuisuusprojekti aloitettu! Näitähän riittää. Sain toissapäivänä vihdoinkin kotiin vanhempien varastossa pari vuotta marinoituneet nukkekodit, jotka isä on bongannut kirpparilta yhteensä 15:sta eurolla. Ajatus olisi että pääsisin kunnostamaan näistä kaksi hyväkuntoista nukkekotia. Monta suloista kokoelmaa -blogin Toukkeron pyynnöstä esittelen nukkekotini täällä.

Ei hassumpia löytöjä 15 eurolla, vaikka kaipaavatkin reipasta kunnostamista.

Omassa lapsuudessani omistin samanlaisen Lundby-nukkekodin, joka kuitenkin meni piloille säilytyksessä. Kun surffailin nukkekotisivuilla, törmäsin vanhoihin luetteloihin, joista oma nukkekotini löytyi. Jos muistini ei petä, minulla oli nukkekodista versio, jota myytiin vuosina 1981-1985, tai ainakin näiden vuosien vanhoista katalogeista bongasin tämän mallin.

Ihan sataprosenttisen varma en ole, mutta näyttää tutulta.

Ulkoapäin oma nukkekotini näytti samalta kuin vasemmanpuoleinen, punakattoinen ja valkotiilinen. Minusta tuo on Lundby-nukkekodin ainoa, oikea väritys. Harmittaa hieman, että tuon nukkekodin katto ja seinät ovat niin huonossa kunnossa, että luultavasti joudun uusimaan ne kokonaan. Oikeastaan melkein kaikki tuossa vanhemmassa talossa menee uusiksi, seinäpaperit, katto, lattiat, portaat...

Uudempi (ainakin näin oletan), oikeanpuoleinen talo, on hieman paremmassa kunnossa. Värikäs katto on oikeastaan aika hauskan näköinen. En  onnistunut löytämään katalogeista tietoa, onko tuo katto alkuperäinen, vai myöhemmin lisätty. Myöhemmän lisäyksen puolesta puhuu se, että paperi loppuu puolisen senttiä ennen katon reunaa.

Oikeanpuoleisen talon ulkopapereista en pidä ollenkaan. Ihmeelliset sydänkattoluukut ja päällemaalatut kukat eivät lainkaan puhuttele esteettistä silmääni. Uusiksi taitaa mennä.

Vanhempi talo on surullinen näky. Katon reunus puuttuu, katosta puuttuu paloja, seinä- ja lattiapaperit on revitty osittain pois. En tiedä onko asialla ollut lapsi, vai uudistushenkinen askartelija, joka on kyllästynyt kesken kaiken. Osa talon lattiamateriaaleista on jo korvattu uudella muovimatolla, joka tuossa kuvassa repsottaa irtonaisena. Alta paljastuu korkkimatto, joka ei sekään ole kovin kaunis. Alakerran lattia on kärsinyt aikamoisia vahinkoja, ja portaiden kaiteet ovat murtuneet. harkitsen kaiteiden irrottamista, ja korvaamista ohuilla puurimoilla, samaan tyyliin kuin vielä vanhemmissa Lundby-taloissa.

Ovet ovat yllättävän hyvässä kunnossa, mitä nyt melkein kaikista on kahva murtunut. Olohuoneen tapetit ovat  ihanat, kauniit ja vaaleansiniset, mutta valitettavasti niin kuluneet, että niitä ei taida saada pelastettua. Harmin paikka.

Keittiössä on käynyt vesivahinko, mutta ei se mitään, noita tapetteja en halunnutkaan säilyttää. Aitoa kasaria. Kaikkien muiden vuosikymmenien tyylistä onnistun löytämään jotain kaunista, mutta 80-luku on haastava tapaus.

Jo 80-luvun nukkeleikkijät tiesivät miten tätä kammokeittiötä pitää käsitellä: peitetään niin suuri osa keittiön tapeteista, kuin mitenkään vain on mahdollista! Kuva vuoden 1985 Lundby-katalogista.

Uudemmassa talossa on hyväkuntoinen, mutta jos mahdollista, vielä kamalampi tapetti. Pois, pois, pois! Korkkimatto on aika hyvässä kunnossa, joten harkitsen sen jättämistä. Se sopisi hyvin hieman vanhanaikaisen talon tunnelmaan, vaikka onkin vähän haalistunut. Saisikohan siihen lisää väriä jollain mattalakalla?

Uudemman talon eteinen. Tapetti = ihana. Feikkiovi = kamala. Mikä hinku Lundbyllä on ollut tehdä tuollaisia? Minulle on muuten jäänyt epäselväksi mikä tämän huoneen oikeastaan on tarkoitus olla. Eteiseksi se on turhan iso, makuuhuoneeksi tyhmä, kun se selvästi on läpikulkupaikka. Nukkekatalogeissa tähän on usein sijoitettu pöytä, jonka ympärillä on tuoleja, mutta en oikein osaa pitää sitä ruokasalina, varsinkin kun keittiössä on aina kunnon pöytä ja tuolit. Eikö tätäkin tilaa olisi voinut käyttää vaikka makuuhuoneeksi? Nyt joku joutuu aina nukkumaan yläkerran tasanteella.

Olohuoneessa on sama vika kuin eteisessä, feikki-ikkuna ja näkymä feikki-takapihalle. Onneksi tämäkin tapetti on vähemmän kaunista, joten sekin joutaa pois. Lattia taas olisi kiva, mutta joku tumpelo oli mennyt teippaamaan ostokuitin keskelle lattiaa, enkä saanut teippejä irti ilman että lattian pinta vaurioitui, vaikka kuinka yritin.

Kylpyhuone! Aika saunamaiset tunnelmat. Molemmissa nukkekodeissa on kylpyhuoneessa puupaneelit, mutta tässä on kauniin sininen laattalattia, vanhemmassa beige. Luin jostakin että 60- ja 70-luvun taloissa kylpyhuoneessa olisi ollut erillinen saunatila, ja kyllähän tuonne voisi hyvin kuvitella lauteet ja kiukaan. Omassa lapsuudenaikaisessa nukkekodissani taisi olla vaaleanpunainen kylpyamme.

Uudemmassa talossa ehdottomasti kaunein huone on yläkerran makuuhuone, jossa on ajattomat kukkatapetit ja pehmeän harmaa parketti. Harmittavasti vain tämäkin huone on kärsinyt vesivahinkoja (mitä ihmettä ihmiset näille taloille oikein tekevät?), joten tapetti saattaa mennä vaihtoon. Olisi mukavaa säilyttää näissä taloissa edes osa alkuperäisistä materiaaleista, mutta saa nyt nähdä miten paljon on pelastettavissa. Sekin näyttää oudolta, jos osa talosta on uutta ja kiiltävää, osa taas vanhaa ja kulahtanutta.

Yritin ajoittaa näitä nukkekoteja, mutta se ei ollut ihan helppoa. Peppe's Dollhouse Page -sivustolta löytyy Lundbyn katalogeja vuosien varrelta, mutta näyttää siltä, että samaan aikaan on ollut myynnissä taloja, joiden tapetit ja lattiapinnat ovat erilaisia. Esimerkiksi  vuoden 1985 katalogista löytyy sekä lapsuudenaikainen taloni, että vanhempi näistä kahdesta jotka aion nyt kunnostaa. 1980-luvun alku- ja keskipuolella siis liikutaan.

Toinen talo onkin sitten ongelmallisempi. Eräästä vuodelle 1985 päivätystä esitteestä, löytyy talo joka muistuttaa minun uudempaa taloani. Seuraavissa, 80-luvun loppupuolen katalogeissa ei näy oikein mitään tämän talon näköistä, mutta katalogien skannaukset ovat kohtalaisen heikkolaatuisia. 1980-luvun loppupuolen talot näyttävät muutenkin edustavan vanhempaa, valkotiilistä ja yksinkertaista tyyliä. Sitten, vuoden 1990-katalogista löytyy talo joka minusta muistuttaa tätä uudempaa taloa. Kuva on valitettavasti niin huono, että varmasti ei voi sanoa, mutta tapettien kuvioinnit muistuttavat kyseisen talon kuviointeja, ja kylpyhuoneessakin on oikeanlaiset värit. Ota nyt sitten tuosta selvää. Jos joku osaa neuvoa, mistä löytäisi tästä asiasta tietoa, niin ottaisin kiitollisena vastaan.

Nukkekotiprojektin ennustettu valmistumisaika on vuonna 2030, mutta kuten kaikkien rakennusprojektien suhteen, aikatauluilla on tapana venyä...

If it walks out...

Vähän hamahelmikokeiluja. Jääkaapin oveen magneettisetti, tekstillä "If it walks out of the refrigerator, let it go". Oli aikasen haastavaa saada noista kuvaa, kun keittiö on kohtalaisen pimeä, vaikka jääkaappi kököttää ikkunan vieressä. Tässä nyt paras kuva jonka sain aikaiseksi.

Jälkikäteen huomasin että ei olisi pitänyt käyttää läpinäkyviä helmiä pitämään kirjaimia yhdessä, kun magneettilevy on mustaa. Nyt levy kuultaa ikävästi läpi, eikä teksti näy niin selvästi kuin voisi. Ensi kerralla pitää varmaan kokeilla valkoista tai mustaa reunusta.

Seuraava näpertelyprojekti onkin pihaportin maalaaminen. Vähän vaihtelua.

Neulatyynyjä!

Kaipasin neulatyynyä. Päätin tehdä samanlaisen, kuin kaikki muutkin. Hurahdin.

Nyt niitä on viisi. Kuudes odottelee täyttöä. Vaarallista tämä ompeleminen.

Nostalgiafakta: Liilansävyisen neulatyynyn kangas on ylijäämäpala salsahameesta, jonka ompelin yläasteella, luultavasti vuonna 1993. Sen jälkeen salsahameet ovat ehtineet mennä muodista ja tulla takaisin ainakin kaksi tai kolme kertaa.

Myssykkä, joka unohtui netin kätköihin

Hupsista. Löysin sitten julkaisemattomia valokuvia Bloggerin kätköistä. Tässä MAALIKUUSSA valmistunut kesämyssy, jonka tein korvaamaan entisen lempparimyssyn, joka katosi... jonnekin...

Ei, meillä ei ole joulukranssia ovessa kesäkuussa. Maaliskuussa oli. Joulukausi on ihan liian lyhyt minun makuuni, kai sitä voi jatkaa vähäsen... pääsiäiseen saakka tai jotain.

Lankana ihana, ihana, ihana Novitan Luxus, josta haluaisin neuloa vaikka mitä! Myssy oli ahkerassa käytössä koko kevään, ja odottelee nyt kaapissa syksyä. Lempimyssy.

Pukin kontista pilkistää... sukkia! Osa I

Joulu oli tänä vuonna aika sukantäyteinen. Yleensä ei kamalasti välitä sukkien neulomisesta, kun niitä pitää tehdä kaksi samanlaista aina, ja se on tylsää. Tänä vuonna iski kuitenkin sukkavimma, ja niin lähes koko suku sai työntää varpaansa lämpimään villaan.

Aloitin syystalven sukkaprojektin yksinkertaisilla raitasukilla, joiden parissa oli hyvä muistella miten se sukkien neulominen nyt menikään. Siskolle lähtivät nämä tummanpunaista ja pinkkiä yhdistävät raitasukat. Siskon mies (joka jäi ilman joulusukkia, kun aika loppui kesken) tilasi jo itselleen samanlaiset, mutta sinisillä raidoilla.

Sitten iskin puikoille ensimmäiset pitsisukkani ikinä, nimittäin anopille punaiset Kertut. En varmaan ikinä ole kiroillut niin paljon kuin näitä tehdessä, koko ajan meni joku pieni juttu väärin tai kantapäästä tuli vino tai langankierto tippui ja karkasi... ja sitten piti purkaa puoli sukkaa. Lopuksi vielä lanka loppui kesken, kun toisesta sukasta puuttui enää kärkikavennus... ja kaupasta haettu uusi kerä oli tietenkin eri erää, ja väriero oli todella selkeä, ja lankakin jotenkin ihan eri tuntuista ja ohuempaa. Argh. Lopulta ne kuitenkin valmistuivat.

Ensimmäisen Kerttu-parin jälkeen halusin kuitenkin kokeilla vielä uudestaan, ja niinpä äitikin sai omat, Martta-langanpunaiset Kertut. Näitä oli sentään vähän mukavampi neuloa, mutta epäilen että nämäkin tuli neulottua keskimäärin kahteen kertaan, ennen kuin valmistuivat. Kerttu on kiva ja aika helppokin malli, mutta ei oikein sovellu tv-neuleeksi, kun pitäisi muistaa laskea kavennuksia ja langankiertoja.

Kun suvun naisista oli sukatettu 3/4, oli Kerttu-kiintiöni jo aivan täynnä, ja oli aika löytää uusi malli.

Novita, talvi 2008 -lehdestä löytyi sukkamalli jota olen halunnut kokeilla jo jonkin aikaa. Kuva ei oikein kerro totuutta pintaneuleesta, se on sellaista vohvelimaista. Näiden sukkien sopivuudesta vastaanottajalle ei ole mitään tietoa, koska ne ehtivät jo aaton aikana eksyä jonkun muun kassin pohjalle. Toivottavasti löytävät vielä takaisin kotiin.

Kolme ensimmäistä sukkaparia ovat Seiskaveikkaa ja viimeinen Jussia, eli oikeastaan ihan samaa lankaa. Nyt kun joku vielä neuloisi minun varpaitteni peitoksi sukat...

Mustaa ja raidallista syyssäähän

Aluksi blogivinkki: Pikku Kepponen. Sinne kaikki, heti!

Mutta asiaan: miten tietää tulleensa vanhaksi? No tietysti siitä, kun PIKKUSISKO täyttää 30 vuotta. Minä jouduin kokemaan tämän kamalan kohtalon viime viikolla. Sisko kuitenkin piti tapahtumaa mukavana, ja pyysi sitä juhlistaakseen minulta syysbaskeria, "mustaa tai tummanharmaata, ja siinä pitäisi olla jotain pitsimäistä... ehkä..."

Ensimmäiseen yritykseen käytettiin tummanharmaata Seiskaveikkaa ja Meret-ohjetta, mutta pian onneton neuloja sai todeta että lanka oli malliin täysin sopimatonta, minkä lisäksi se oli niin karheaa, että sormet hankautuivat verille. Kuin olisi hiekkapaperista tehtyä lankaa neulonut. Purkuun siis mokoma kamala tekele.

Seuraavaksi silmiin sattui syksyn Novita-lehdestä pitsibaskeri. Puro ei kuitenkaan tullut kyseeseen, kun toiveissa oli nimenomaan yksivärinen myssy. Kaapista löytyi vuosikerta-Isoveljeä, joka oli ihanan pehmeää ja mukavaa ihoa vasten (mitä ihmettä ne ovat tällekin langalle tehneet, kun nykyään se on paljon karheampaa?).

Isoveljen pitäisi Novitan mukaan olla tiheydeltään yksi yhteen Puron kanssa, mutta baskerista tuli kohtalaisen löysä. Varmuuden vuoksi myssyn reunaan on siksi viritelty ohutta kuminauhaa. Ilmeestä päätellen sisko tykkäsi.

Seuraavaksi siskon ilme kuitenkin muuttui vähän kärttyisäksi, kun esiin kaivettiin Puro-kaulaliina, ja pakotettiin sisko poseeraamaan vähän lisää. Ei kai kylmyyden ja kolmenkympin kriisin parissa kärvistelevää siskoa saa tuolla lailla kiusata? Kaulahuivi kuitenkin perinteinen Brooklyn Tweedin malli, 39 silmukkaa, yhteensä neljää eri Puron väriä, kaksi kerää Jäätynyttä karpaloa, reilun kerän verran Revontulia ja pikkupätkä Kanervikkoa. Pitäähän syksyn pimeyteen saada vähän väriä.

Syksyin värikkäin kaulaliina on minun! MINUN! :D

Puron lumoissa

Nyt se on vihdoinkin valmis, nimittäin Puro-poncho. En ikinä muista, että ponchossa on oikeastaan yhtä paljon neulottavaa kuin villapaidassa, ja joka kerta tuo ikävä totuus iskee vasten kasvoja. Tätä ponchoa tulikin tahkottua viisi viikkoa, jos Ravelry-kirjanpitoon on uskomista. Ja miksipä ei olisi.

Anu Harkin suunnittelema poncho, Suuri käsityölehti 8/2009 (Ravelry-linkki). Puron värejä Kanervikko ja Ruska, yhteensä noin 600 g. Jossain vaiheessa sekosin laskuissa ja langanmenekki meni siksi arvioksi. Kumpaakin lankaa jäi puolisen kerää, mutta en tiedä ollenkaan oliko minulla Ruskaa oikea määrä. Kanervikon laskeminen ei auttanut, sitä kun olen hamstrannut kaapin täyteen. Ihana väri.

Poncho on todella pehmeä ja lämmin, eikä kutita ollenkaan, vaikka olen herkkäihoinen. Nyt pidetään peukkuja, että lanka ei ole kovaa nyppääntymään.

Valokuvaaja yritti heti omia ponchon! Yritimme kuvata ponchoa myös Viffalan päällä, mutta ongelmaksi muodostui taustalla näkyvä luumupuu, tai siis sen ihanat luumut. Melkein jokaisessa kuvassa luumu oli joko suussa tai menossa suuhun, ja ilmeet sen mukaisia. Omat puutarhan herkut... <3

Syksyn ensimmäinen myssykkä

Hattujen ja myssyjen eksyminen puikoille on aina varma syksyn merkki. Tämän syksyn ensimmäinen valmis myssy on Viffalalle syntymäpäivälahjaksi lähtenyt Opus Spicatum.

Pohjavärinä keskuharmaata Seiskaveikkaa, kuviossa kaapista löytynyttä punasävyistä Raitaveikkaa. Erilaiset punaisen, oranssin ja tiilenpunaisen sävyt sopivatkin myssyn teemaan, kun ottaa huomioon mitä myssyn nimi tarkoittaa.


Lisäsin ohjeeseen vielä muutaman mallikerran, kun alkuperäisen ohjeen mukaan myssykästä olisi tullut lähinnä lapsen päähän sopiva, huolimatta siitä, että sain ainakin leveydeltään ihan oikeanlaisen tiheyden aikaiseksi. Hämmentävää.

Monessa ohjeessa olen törmännyt kehotukseen venyttää baskerityyppisiä myssyjä ison lautasen päällä. Ihmettelen vaan, miten isoja lautasia Amerikanmaalla oikein käytetään. Tätä myssyä yritettiin venyttää niin ison Teema-lautasen kuin muovisen taikinakulhonkin päällä, eikä niistä oikein ollut mitään hyötyä. Liian pieniä olivat.

Nyt himottaisi tehdä itselle samanlainen, mutta jossain toisessa värissä. Lila on aina varma suosikki, ehkä siitä voisi lähteä liikkeelle.

Olen saanut neulomisvamman. En tiedä miten tuo on onnistunut tylpillä muovipuikoilla, mutta niinpä vain vasemmassa peukalossa on pieni, mutta syvä, haava, joka tekee neulomisen mahdottomaksi. Neuletöiden sijaan esittelen siis teille blogilemmikkini:


Olkaa hyvät... tässä on BLOGISIILI! Kuvaan pääsivät myös kukkaset, jotka salaperäisesti ilmestyivät takapihallemme, jolle ei ole tehty mitään, siis ei yhtään mitään, ainakaan vuoteen. Siinäpä tiedossa kesän 2009 projekti...

Ensimmäinen UFO selätetty!

Lähdinpä mukaan tämän vuoden Fufo-projektiin, kun noita keskeneräisiä töitä on kaappien perukoille kerääntynyt. Minulla on yhdessä kaapissa ihan erillinen fufohylly, jonne nuo onnettomat tekeleet ovat jääneet marinoitumaan. Lanka-arkussakin taitaa marinoitua muutama fufo, samoin kuin rahissa. Ja ompeluvälinelaatikossa taitaa majailla keskeneräinen sammakkopipo. Hmm.

Ufoissa löytyy ainakin:

• ET-kassi, koukulla kesästä 2007. Vuosikertafufo, siis.
• Virkattu Adipose Baby (ei varmaan sano mitään niille jotka eivät seuraa Doctor Whota, mutta näette sitten). Tuore fufo, kuukauden vanha vasta. Pitäisi täyttää ja ommella kasaan.
  
• Noro-huivi, alkuvuodelta, pääteltävänä kymmeniä langanpäitä (sen siitä saa kun käyttää jämälankoja)
  
• Pari vauvan villatakkia ja vino pino pikkuruisia sukkia (villatakit jo liian pieniä niille vauvoille joille alkujaan niitä suunnittelin)
  
• Lapsen sammakkopipo
  
• Minna Canth -huivi (Purkuun? Pitää miettiä.)
• Karusellista neulottu Buttony, pääteltävä, kainalosaumat, napit
  
• Novita Popista neulottu taikajakku, joka on minulle liian pieni. Purkuun? Toisaalta, mitä minä sillä Popilla teen?
• Raidalliset polvisukat, ensimmäinen sukka melkein valmis
  
• Lohikäärmehuivi, melkein valmis
• Kaverille menevät siililapaset
• Nörttilapanen, ensimmäinen neulottu
• Korpinkynsi-laukku, tämäkin vuosikertaufo
• Molly Weasley -pipo
  

Samaan aikaan työn alla edelleen Decimal ja Mimosa. Epäilenpä että kahden fufoilukuukauden aikana en saa kaikkia ufoja pois kuljeksimasta, mutta jos tähtäisi vaikka siihen että puolet pois.

Ensimmäinen fufo onkin jo selätetty, nimittäin ET-lehden parinvuoden takainen kesäkassi. Tämä kassi oli kerran jo lähes valmis, kunnes huomasin että olin virkannut kädensijat väärin, grr! Purkamaan siinä jouduttiin... ja sitten kassi joutuikin kaapinperälle pariksi vuodeksi. Nyt virkkuuosuus kuitenkin on valmis.

Mustaa Kotiväkeä, kulutus ehkä noin 3/4 kerää (aika pikkuinen kassi, mutta ei se mitään), koukku 2 mm.

Kassi tarvitsee vielä vuorin, mutta sen ompeleminen ilman ohjetta ylittää minun ompelutaitoni. Delegoin siis kassin kankaan kera äitini hellään huomaan, ja toivottavasti kassi sieltä palautuu minulle vuorillisena. (Taustalla muuten näkyy vuonna 2007 ommeltu farkkuhame, joka on ollut todella kovassa käytössä.)

Decimal: 0,5 jakkua

Jei, Decimal etenee! Mutta kuvia en nyt tähän hätään saaa. Sain eilen neulottua kainaloihin asti ja aloittelin jo hihaa. Päätin jättää liehukkeet kokonaan väliin, ja aloitin siksi 103:lla silmukalla. Silläkin tulee jo melko laaja hiha. Ohjeen mukaisella 153:lla silmukalla tulisi ihan hurjan leveä hiha. Katsotaan nyt miten tämä onnistuu näillä silmukkaluvuilla.

Decimal: 0,25 jakkua

Jaksaa, jaksaa, jaksaa... nimittäin neuloa. Eilen oli "pakko" lähteä kaverin synttäreille, ja harmitti ihan mahdottomasti, kun olisin vaan halunnut jäädä kotiin neulomaan. Vanhuuden merkki? Tai sitten vaan tosi kivan neulemallin merkki. Juhlissa oli kuitenkin vallan mukavaa, ruoka oli hyvää ja seura mitä mainiointa. Neuletyötä tuli uudestaan ikävä vasta siinä vaiheessa, kun pääsin autoon ja kotimatkalle.

Kyllähän tuo Decimal etenee, vaikka meinasi jo tulla uskonpuute. Niistä 45:stä kerroksesta vyötärökavennusten ja -lisäysten välissä on nyt selätetty 25. Puolet jo takana! Vielä vähän matkaa ja pääsen tekemään kaula-aukkoa. (Älkää kiinnittäkö huomiota ryppyisiin Muumi-lakanoihin. Neulominen on toiseksi hauskinta puuhaa, mitä sängyssä voi tehdä ;)

Decimal: 0,2 jakkua

Hiljaiseloa, hiljaiseloa... neulerintamalla puikoilla on vähän isompi projekti, nimittäin Decimal. Ohuet puikot+iso koko=ei blogipäivityksiä. Noh, vilautetaan sentään vähän:

Alareuna ja vyötärökavennukset on nyt tehtynä ja nyt pitäisi jaksaa tikutella 45 kerrosta jakkua ilman mitään erikoisia kommervenkkejä. Onneksi tuo kuvio on aika mukavaa neulottavaa, nopeasti opittavaa ja helppoa, mutta ei liian helppoa, niin ei ehdi tylsistyä.

Tämän kanssahan oli vähän ongelmia. Ensimmäisessa versiossa pääsin vähän pidemmällä kuin olen nyt, ja sitten huomasin että jakusta oli tulossa niin iso, että se kelpaisi teltaksi minulle. Vaikka tein koetilkun ja laskin silmukat uusiksi! Eipä muuta kuin uusi koetilkku ja koko jakku uusiksi. Argh.

Nyt neuloessa on alkanut vähän mietityttää että olisiko pitänyt valita joku vähän pirtsakampi väri, vaikkapa turkoosi tai punainen. Toisaalta kovin kirkkaat värit jäävät usein vaatekaappiin homehtumaan, kun taas mustat vaatteet pääsevät käyttöön. Ehkäpä tämä kirkkaiden värien himoitseminen on vain kevään sivuoire, ja kesän tullen palataan normaaliin päiväjärjestykseen.

Nyt musta lippu liehumaan...

Merirosvot pitävät raidoista, eikös niin? Jack Sparrow, siis KAPTEENI Jack Sparrow, vetää tietenkin raidalliset villasukat jalkaansa, kun myrsky riehuu ja pärskeet kastelevat varpaat. Samoin tekevät melko varmasti kapteeni Kidd ja kapteeni Koukku sekä kapteenit Mustaparta, Punaparta, Keltaparta ja... Noh, mitä noita mahdollisia partojen värejä nyt onkaan.

Pienetkään merirosvot eivät pidä kylmistä varpaista...


Pienemmät sukat kokoa 25, isommat 30, mitat Novitan sukkataulukosta (pdf). Joko sukkataulukon mitat ovat kohtalaisen reiluja, tai sitten poikien kengänkoko ilmoitettiin hieman turhan isoksi, sillä näissä sukissa on reilusti tilaa varpaiden heiluttamista varten.


Lankana punaista, valkoista, mustaa, kirkkaansinistä ja farkunsinistä Nallea, joista vanhimmilla langoilla on ikää yli kymmenen vuotta enemmän kuin pikku merirosvoilla.

Lisää Meretiä

No niin, kamera päätti alkaa toimia taas, ja Novitakin löysi tiensä kotiin. Jesh. Tästä on hyvä jatkaa.

Meretistä siis pari lisäkuvaa:

On se vaan kiva. Mistähän langasta tekisi itselle...

Kevättä ilmassa

Kameraan on tullut joku outo vika, se ruoja ei suostu siirtämään kuvia koneelle. Tai sitten vika on koneessa. Joka tapauksessa, kuvat eivät siirry. Olisin vähän vilauttanut uutta raitakaulaliinaa, mutta kyllähän sen ehtii myöhemminkin. Pitää vaan komentaa mies korjaamaan teknologiaa.

Koneelta löytyi kuitenkin yksi kuva, jota en vielä tänne ole laittanut:

Rose Mohairista valmistui jo pari viikkoa sitten pehmoisen punainen Meret. Tuostakin olisi kamerassa lisää kuvia, mutta kun... *huokaus* Lankaa kului vain puolisen kerää. Vähän heppoinen on hatuksi, mutta se sai jo hyvän kotin äidin luota. Malli oli mukava neulottava, joten ehkä saan vielä joskus aikaiseksi itselleni Meretin, jostain vähän paksummasta langasta.

Pari pientä pettymystä

Kevät tekee tuloaan, ja tuntuu että kaikki käsityölehdet ilmestyvät kertarysäyksellä. Uudessa Modassa ei oikein mikään kamalasti napannut. Moda on tosin sellainen, että sen mallit harvemmin heti nappaavat, vaan lehti alkaa tuntua paremmalta toisella tai kolmannella tai neljännellä selailukerralla. Niinpä en heti hylkää tuota lehteä, vaan annetaan sen kypsyä vähän aikaa. Paitsi että kannessa komeileva bolero on tehty "grazy wool" -tekniikalla. Tuo kyllä sattuu silmiin niin paljon, että ehkä pitäisi suosiolla heittää koko lehti tunkiolle. Auts, auts, auts!

Suuri käsityölehti... noh, odotin jotain muutosta, kun päätoimittaja vaihtuu. Jotain raikasta ja vähän nuorekkaampaa, ehkä. Valitettavasti muutos ei ollut oikein mieleinen. Missä hyvät ompelukaavat? Sellaiset joiden mukaan tehdyt vaatteet eivät heti huuda: "Joo, tein itse, enkä oikein osaa!" Miksi koko lehti on täynnä kaikkea ihmeellistä räättiä, vanhoista t-paidoista viriteltyjä vaatteita, ihmeellisiä hörsellyksiä... Juuri kaikkea sellaista, mitä itsetehty pahimmillaan on.

Usein käyttökelpoinen XL-kaavakin oli joku ihmeellinen, muodoton säkki, joka korostaa mahdollisimman paljon huonoja puolia ja piilottaa hyvät. Ei, epäilen että Suuri käsityölehti jää jatkossa kauppaan.

Ihan kivaa, mutta ei mahtavaa

Novitan paperiversion piti ilmestyä jos toissapäivänä, mutta jostain syystä lehti ei vielä löytänyt tietään meille. Nettisivuilta olen jo ahkerasti tutkiskellut kuvia, pahimpaan puutteeseen. Usein mallit näyttävät lehdessä paremmilta kuin sivuilla, niin en osaa oikein varmasti sanoa vielä mikä on mieleeni ja mikä ei, mutta ensivaikutelma on se, että suuri osa malleista on nähty jo ennenkin. Esimerkiksi poncho jossa on edessä kaulaaukon kohdalla pieni, käännetty liehuke... eikös sellainen ollut jo edellisessä numerossa? Ja vähintään kerran vuodessa julkaistaan tuo sama kypärämyssyn ja vauvansukkien ohje, joka taitaa löytyä Woolin vyötteestäkin. Eikö vauvoillekaan todella voi tehdä mitään edes pikkuisen erilaista? Edellisen lehden kanssa oli vähän sama juttu, tuntui että kolmasosa malleista oli vain vanhan kierrätystä.

Pääsiäisliina on aika nätti, mutta epäilen että en sellaista tule tekemään. Villa on kivaa lankana, mutta Hahtuvaisen kanssa en halua leikkiä. Virkattua tyynyä ja kassia näytti olevan paljon. Sööttejä... mutta toivottavasti ei nyt olla menossa takaisin 70/80-lukujen vaihteeseen, kun kaikki käsityölehdet olivat täynnä virkattuja pitsiliinoja. Sain niihin lapsena jonkinasteisen myrkytyksen. Virkattua oli muutenkin paljon, mikä saattaa ilahduttaa Viffalaa. Neulotut pikkubolerot ja hihattimet voivat olla kivoja, jos niissä vaan on tarpeeksi kokoja.

Uskon että Novitasta tulee jotain tehtyäkin. Ehkäpä joku kesäinen pusero tai ainakin pikkulaukku.

Ihanuutta ihanuuden perään

Ja sitten ainoa, säännöllisesti seuraamani ulkomainen lehti, tai nettisivuhan tuo on: Knitty. Ja voih! Miksi suomalaiset neulelehdet eivät sisällä kaikkea näin ihanaa?

Ensimmäisenä silmiini osui Decimal. Aivan ihana malli, ja upeaa että se näytetään Knittyssä useammassa koossa. Decimal näyttää aika erilaiselta S-kokoisen kuin XXL-kokoisen mallin päällä, ja useinhan lehdissä nähdään pelkästään se S-kokoinen versio, ja usein neule vaan muuttuu täysin erilaiseksi kun koko muuttuu. Tämä pääsee melko varmasti tekolistalle... vaikka sitten sitä kyllä tulee tahkottua koko kesä. Langaksi mietiskelin punaista tai mustaa Bambua, jonka tiheys näyttää stemmaavan kohtalaisen hyvin. Mallitilkkua tekemään, kunhan jostain löydän kerän verran Bambua.

Shipwreck Shawl on jotain niin ihanaa, että en saa sanotuksikaan. Kaunista sinistä ja helmiä... Olen harkinnut ympyrähuivin neulomista, tosin kaavailin ensimmäiseksi projektiksi Elizabeth Zimmermanin Knitter's Almanacissa olevaa mallia, joka taitaa olla tuota helpompi. Ainoa mutta: miten ihmeessä tuollaista ympyrähuivia käytetään, niin että ei näytetä siltä, että on napattu Elli-mummin paras pöytäliina niskaan?

Hanne näyttää siltä että se olisi hauska neuloa, vaikka epäilen että sitä ei tulisi käytettyä. Absinthe-sukat ovat kauniit, mitenköhän sopisivat paksumpaan nilkkaan? Sourwood Mountain tuo mieleeni vasta neulomani Hurry Up Spring -kämmekkäät. Babyhood ei ole ollenkaan makuuni, mutta katsokaa tuon vauvan ilmeitä! Tuolta Severus Snape saattoi näyttää vauvana. Tai Simpsonit sarjan herra Burns :D

Miksiköhän Novita ei ole lähtenyt antamaan malleille nimiä? On jotenkin paljon mukavampaa ja kuvaavampaa sanoa että on parhaillaan neulomassa vaikkapa "Victoriaa" kuin että on neulomassa mallia numero 42 lehdestä Novita 5/2008. Vähän mielikuvitusta peliin, niin neuleisiin tulee vähän lisää persoonallisuutta... mielikuviahan tässä kai myydään, lankojen ohessa.

"Viiden" tunnin vauvanpusero

Mitä tehdä, kun yhtäkkiä tajuat, että seuraavana päivänä olisi tarkoitus nähdä kaveri ja kaverin uusi vauva, eikä vauvalle ole minkäänlaista neulottua lahjaa? Noh, Ravelry pelastaa. Sieltä kun kaivaa esiin ohjeen, joka väittää olevansa Viiden tunnin vauvannuttu, niin päivä on pelastettu.

Ongelmia tuotti hieman se, että ohjeen lanka oli niin kovin paksua, että vauvanpehmoisena ei sellaista minun kaapistani löytynyt. Ohjessa ei ollut mittojakaan, ja kooksi oli merkitty vain 3-6 kk. Tiheyttäkään ei mainittu. Ensimmäinen kokeilu Woolilla sai aikaiseksi nukelle sopivan takin, joka vielä odottelee viimeistelyä. Toinen kokeilu, Janne-langalla, sai jo vähän paremman lopputuloksen. Mutta kun sopivaa vauvaa ei ollut paikalla, piti vain toivoa parasta.

Kunnon kuvaa en ennättänyt napata, sillä kotoa lähtiessä puserosta puuttui nappi ja viimeinen langanpää oli päättelemättä. Onneksi kaverilla oli kamera mukana kahvilassa, niin saatiin sentään jonkinlainen kuva. Väri on luonnossa sellainen luonnollinen ja vaalea beige, napissa taas on vähän viininpunaista.

Aikaa kun kului vähän enemmän kuin luvatut viisi tuntia. Realistisempi arvio olisi ehkä 8-10 tuntia. Mallin luoja saattaa tietysti olla erittäin nopeasorminen. Alkuperäisessä ohjeessa hihat neulottiin tasona ja saumat ommeltiin käsin, mutta minä tein hihatkin pyörönä, mikä luultavasti vähän nopeutti prosessia. Neulominen = kivaa. Käsin ompeleminen = ihan kamalaa. Mallia oli mukava ja helppo neuloa, ja onhan tuo takki aika söpö. Luulen että tuosta saisi pienillä muutoksilla muokattu vaikka minkälaista neuletta.

Ai niin, se kokoasia. Villatakki osoittautui juuri sopivaksi kaksi kuukautta vanhalle pikkuiselle. Kovin pitkään se ei siis käytössä ehdi olla, mutta onpa ainakin tähän säähän juuri sopiva.