Mustaa ja raidallista syyssäähän

Aluksi blogivinkki: Pikku Kepponen. Sinne kaikki, heti!

Mutta asiaan: miten tietää tulleensa vanhaksi? No tietysti siitä, kun PIKKUSISKO täyttää 30 vuotta. Minä jouduin kokemaan tämän kamalan kohtalon viime viikolla. Sisko kuitenkin piti tapahtumaa mukavana, ja pyysi sitä juhlistaakseen minulta syysbaskeria, "mustaa tai tummanharmaata, ja siinä pitäisi olla jotain pitsimäistä... ehkä..."

Ensimmäiseen yritykseen käytettiin tummanharmaata Seiskaveikkaa ja Meret-ohjetta, mutta pian onneton neuloja sai todeta että lanka oli malliin täysin sopimatonta, minkä lisäksi se oli niin karheaa, että sormet hankautuivat verille. Kuin olisi hiekkapaperista tehtyä lankaa neulonut. Purkuun siis mokoma kamala tekele.

Seuraavaksi silmiin sattui syksyn Novita-lehdestä pitsibaskeri. Puro ei kuitenkaan tullut kyseeseen, kun toiveissa oli nimenomaan yksivärinen myssy. Kaapista löytyi vuosikerta-Isoveljeä, joka oli ihanan pehmeää ja mukavaa ihoa vasten (mitä ihmettä ne ovat tällekin langalle tehneet, kun nykyään se on paljon karheampaa?).

Isoveljen pitäisi Novitan mukaan olla tiheydeltään yksi yhteen Puron kanssa, mutta baskerista tuli kohtalaisen löysä. Varmuuden vuoksi myssyn reunaan on siksi viritelty ohutta kuminauhaa. Ilmeestä päätellen sisko tykkäsi.

Seuraavaksi siskon ilme kuitenkin muuttui vähän kärttyisäksi, kun esiin kaivettiin Puro-kaulaliina, ja pakotettiin sisko poseeraamaan vähän lisää. Ei kai kylmyyden ja kolmenkympin kriisin parissa kärvistelevää siskoa saa tuolla lailla kiusata? Kaulahuivi kuitenkin perinteinen Brooklyn Tweedin malli, 39 silmukkaa, yhteensä neljää eri Puron väriä, kaksi kerää Jäätynyttä karpaloa, reilun kerän verran Revontulia ja pikkupätkä Kanervikkoa. Pitäähän syksyn pimeyteen saada vähän väriä.

Syksyin värikkäin kaulaliina on minun! MINUN! :D

Neulutut pitsihuivit

Neulominen ei ole minun juttuni. Olen aina kauhulla katsonut neuleohjeita. Vuosien varrella olen yrittänyt lukea ohjeita ja neuloa niiden mukaan, mutta aina sauhu on alkanut kohota päästäni ja käsityö on lentänyt seinään.

En tiedä onko ikä tehnyt tehtävänsä vai olenko saanut pidemmän pinnan. Eräänä päivänä Linnea toi Novita kesä 2009 -lehden minulle ja siinä oli tämän huivin ohje. Jouduin kyllä alottamaan huivin viisi kertaa ennenkuin ohje avautui minulle. Violetin tein kokonaan ohjeiden mukaan ja seuraavat yhden mallikerran kapeammaksi. Lankana oli Novitan Rose Mohair, ohjeessa suositeltiin kahdeksan puikkoja mutta minä neuloin seiskan puikoilla.


Olen ylpeä, että olen taas oppinut uuden taidon. Linnea kiikutti minulle jo uuden mallin ja isäntä osti vihreää Rose Moharia.

Revontulien leiskuntaa

Tämä huivi johti melkein aviomiehenmurhaan. Onneksi vain melkein. En ole tällaisiin neulomuksiin oikein tottunut, ja sen seurauksena huivin valmistuminen vaati aika lailla verta, hikeä ja kyyneliä. Kun kymmenettä kertaa purin kerrosta, jossa oli parisataa silmukkaa, niin tuli sanottua aika monta rumaa sanaa. Ja kun mies loiskutti mehua melkein valmiin huivin päälle, pääsi itku. Onneksi huivin väri on tuollainen punertavan/lilansävyinen, niin ei jäänyt pysyviä tahroja.

Kai se oli sitten sen arvoista, huivi on nimittäin aivan ihana <3

Noin 200 grammaa Priiman vironvillaa tuohon kului. Neuloin yhden ylimääräisen mallikerran, kun huivista näytti tulevan vähän turhan pieni. Nyt se onkin ihan sopivan kokoinen. Viffalan avustuksella höyryttelimme ja muotoilimme huivia, kun eihän minulla ole mitään sopivaa paikkaa noin ison työn pingottamiseen. Hyvä tuli. Huivi on ihanan ilmava ja liehuvainen. Pitääkin miettiä josko avioliitto kestäisi vielä toisen huivin neulomisen... :D

Loppuunsaattamisplääh ja vähän ostoksia

Joihinkin ihmisiin iskee välillä neuleplääh, mutta minuun on tainnut iskeä loppuunsaattamisplääh. Puikoilla on varmaan toistakymmentä työtä pyörimässä, mutta mitään en jaksa tehdä loppuun saakka. Keväiset puuvillalangat huutelevat jo kaapista että niistä pitäisi jotain tehdä, mutta talviset villalangat houkuttelevat myös. Ja sillä hetkellä kun saan yhden työn aloitettua, aloittaa joku muu lanka seireenilaulun ja vaatii päästä puikoille... hetkeksi.

Yhden työn aion nyt kuitenkin lähipäivinä saattaa loppuun, nimittäin Revontuli-huivin:

Nyt mennäänrivillä 126, mutta epäilen että joudun tekemään ainakin yhden ylimääräisen mallikerran, kun tuo huivi vaikuttaa kovin pieneltä. Priiman nimetön villa on aika ohkaista. Ja lankaakin on tässä vaiheessa kulunut vain reilut 100 grammaa, niin sitä ainakin riittää.

Ai niin, olen minä shoppaillutkin...

KnitPicksin puikkosetin... Aivan ihanat puikot, ja toimivatkin oikein nyt kun sain Ravelrysta apua puikonkiristimen käyttöön.

Evillan liukuvärjättyä villaa. Huiveiksi nämä sanovat haluavansa... Olisikohan petroolinvihreä Clapotis kiva?

Jouluntaikaa: Pampulahuivit

Linnea pyysi minulta kolme viikoa ennen joulua pampulahuivia. Minua ei huvittanut ollenkaan tarttua virkkuukoukkuun. Kaksi päivää ennen joulua löysin siivotessani lankoja jotka olin aivan unohtanut. Linnea oli toivonut lilan värisen huivin. Löysin kolme kerää vaalean lilaa ja kolme tumman lilaa. Oli maanantai ilta, ei auttanut muuta kuin laittaa koukulle vauhtia. Huivi valmistuikin ennätysvauhtia.

Kun lähdin tiistaina töistä meidän oli tarkoitus viedä kynttilöitä haudoille. Ajattelin, että kyllä se Eliskin pitäisi saada pehmeäpaketti jouluna. Otin mukaan koukun ja lankaa ja virkkasin automatkat hautausmaiden välillä. Onneksi meidän sukulaisten haudat ovat pitkien matkojen päässä toisistaan. Niin automatkalla valmistui Elikselle pampulahuivi. Valitettavasti siitä ei tullut otettua kuvaa, mutta se on aika paljon näiden punaisten huivien näköinen.


Tämän näköiseksi huivi Linnealle tuli, en mitannut kuinka pitkäksi se tuli mutta se kiertyy monta kertaa Linnean kaulan ympäri ja siitä jää vielä pitkät hännät roikkumaan rinnuksille.


Tästä kuvasta voi vähän kuvitella kuinka pitkä huivi on. Pirttikalusto on varmaakin parimetrinen ja huivi on vielä rullattu toisesta päästä.


Niin minä innostuin virkaamaan. Samalla mallilla syntyi vielä kolme punaista ja yksi vihreä huivi, mutta ne valmistuivat kylläkin joulun jälkeen.

Joululahjoja: Äidille lämmintä

Olisikohan tässä nyt viimeinen joululahjapäivitys? Jos laskelmani pitävät paikkansa, niin olisi. Paitsi jos saan enon kuvaamaan neulomani Idealisti-pipon, joka meni valmistuttuaan suoraan lahjapakettiin. Sellainen kuitenkin tuli tehtyä.

Tässä taas äidille neulomani setti, johon kuuluu reilusti levennetty Two Weekdays Scarf, Novitan ohjeen mukaan neulotut palmikkolapaset sekä oman pään mukaan neulottu Ronija-myssy.




Ihastuin jotenkin tuohon Ronija-myssyyn (ensimmäinen versio täällä), että haluan sellaisen itsellenikin. Ehkäpä petrolinvärinen myssy olisi kiva? Pitää vaan kehitellä noita loppukavennuksia, en ole niihin ihan tyytyväinen, vaikka myssyjen omistajat vaikuttavat ihan tyytyväisiltä.

Joululahjoja: Siskokulta-setti

Lisää neulomuksia joulupukin kontista, nyt vuorossa Siskokulta-setti, jonka löysi lahjapaketista kukapa muu kuin siskokulta :)

Irish Hiking Scarf -huivi, Sister Dear Sister -pipo (omasta päästä) sekä Sister Dear Sister -lapaset (omin käsin). Lankana Isoveli. Väri on valaistuksesta riippuen jotain marjapuuronvärisen ja lilan väliltä, todella hankala kuvattava ja kuten kuvista näkyy, väri vaihtelee paljon vaikka kuvausolotkin ovat mahdollisimman samanlaiset.

Vastaanottaja näytti olevan melko tyytyväinen:

Epäonninen neuloja ja purkulangan metsästys

No niin. Niinhän siinä kävi: lanka loppui kesken. Olen tikutellut Two Weeknights -huivia tummanvioletista Ainosta. Jotenkin olin siinä käsityksessä että tietenkin kaksi kerää riittää huiviin, mutta nähtävästi tuo mallikerta syö enemmän lankaa kuin oletin. Huivi on nyt vajaan metrin pituinen ja lanka loppui.

Pitää varmaan käväistä Menita Outletissa katsomassa josko siellä vielä olisi violettia Ainoa. Jotain Ainoa siellä ainakin oli vielä pari viikkoa sitten, mutta en niin syventynyt värivalikoimaan. Ja taidan vielä kaivella noita jäljelläolevia muuttolaatikoita. Minulla on hämärä käsitys että jossakin saattaisi luurata epäonnistunut hihanalku, josta saisin ainakin vähän purkulankaa. Vaan missähän laatikossa hihantekele voisi luurata, ja sijaitseeko laatikko meillä, vanhempien ulkovarastossa vai vielä vanhassa kämpässä...?

Kahden arki-illan huivi, valmista tuli

Onko se nyt ihkun ihana vai karsean kamala? Kertokaa! En osaa itse sanoa!

Lanka on ihanaa ja silkkistä. Malli on kaunis, yksinkertaista Feather and fan -kuviota. Yhdessä ne vaan... En tiedä. Ohje oli kirjoitettu Noro Kureyonille, minulla käytössä Noron Silk Gardenia, jossa kai on vähän lyhyemmät värinvaihdot. Mikä on liikaa?

Ei kai muu auta, pitää kietoa huivi kaulaan muutamana päivänä ja kuulostella miltä tuntuu. Ja sen jälkeen päätetään mitä huiville tehdään.

Lanka: Noro Silk Garden, 100 g
Malli: Two Weekends With Warrick
Tunnelma: :/

Kaksi arki-iltaa, ja sitten...

Silk Gardenista valmistui jo aiemmin kämmekkäät, ja loput langoista huutelivat äänekkäästi haluavansa heti puikoille. Oli siis ihan pakko ottaa puikot esiin ja alkaa näpertää Kahden arki-illan huivia.

En ole juurikaan mitään pitsistä neulonut, mutta tämä tuntuu edistyvän hyvin. Mallikerta on todella helppo, neljä kerrosta, niistäkin kolme ihan vaan oikeaa tai nurjaa.

Noro Silk Garden on aivan ihanaa lankaa, pehmeää ja jotenkin luonnollisen tuntuista, siis verrattuna muovisena narskuviin Novitan lankoihin. Luin Ravelrysta huonoja kokemuksia Silk Gardenista, niin olin alkuun epäileväinen. Ihmiset valittelivat että langassa on paljon roskia ja solmuja, joiden jälkeen värit jatkuvat ihan eri kohdasta. Kahdessa ensimmäisessä kerässä ei ole ollut juurikaan roskaa, vähän sellaista pientä hahtuvaa välillä, mutta minusta se kuuluu tämän langan luonteeseen. Yksi ainoa solmu on tullut vastaan, ja totta, väri vaihtui oudosti sen jälkeen. Onneksi kyseessä oli kuitenkin kerän viisi viimestä metriä, niin ei harmittanut ollenkaan. Toivottavasti viimeisestä kerästä ei löydy ikäviä yllätyksiä.

Metsätonttu ja syksy

Oli kylmä ja myrskyinen syyspäivä. Auringonsäde pilkahteli varovaisesti pilvien raoista, mutta siitä ei ollut lämmittämään pientä metsätonttua, joka kirves olalla ja hiihoo-laulua laulaen käyskenteli pihamaalla. Tuuli riepotteli armottomasti tontun partaa ja sai koko tontun värisemään kylmästä.

"On rankkaa olla tonttumies", metsätonttu mutisi. Se ei ollut ollenkaan iloinen syksyn tulosta, ja kohta olisi talvi. Tontut eivät ole erityisen innostuneita lumesta, eikä niiden parta lämmitä niin paljon kuin voisi luulla. Kuka nyt partaa huivin korvikkeena muutenkaan käyttäisi?

Tonttu oli siis varsin huonolla tuulella. Mutta yhtäkkiä sen näköpiiriin ilmestyi uljas valkoinen joutsen, jonka siivet lepattelivat tuulessa. Voi, kuinka kaunis joutsen voikaan olla, tonttu ajatteli ja lähti kulkemaan kohti lintua. Mutta mitä ihmettä? Se ei ollutkaan lintu vaan kaunis liina joka oli tarrautunut puun oksille.

"Tuosta saankin oivallisen liinan talven tuiskuja vastaan", tonttu tuumasi, ja lähti reippain askelin, kirves kohotettuna kohti huivipuuta.

Tonttu kietoi huivin kaulansa ympärille ja voi kuinka se lämmitti pientä tonttumiestä.
"On hauska olla tonttumies" tonttu huokaisi tyytyväisenä.

Täti Vihreän uudet asusteet

Kaapin pohjalta löytyi kolme kerää vihreää Teddyä, ja ajattelin kokeilla miltä baskeri kyseisestä langasta näyttäisi. Mallin otin taas omasta päästä. Tietenkin tein myös kaulaliinan ja ajattelin kokeilla virkkaamista pituussuunnassa; kolme kierrosta pylväitä, keskellä salomonin solmuja, sitten taas pylväitä. Huivin päihin tein ketjusilmukkalenkkejä.

Ensimmäisen kerran kun pistin baskerin päähän kauhistuin! Tuntui kuin sammalmätäs olisi laskeutunut päälleni. Sain myös rakkailta perheenjäseniltäni kauhistuneita kommentteja. Isäntä kyllä myönsi, että kun baskeri oli prässätty, se näytti mukiinmenevältä. Itse olen vielä hyvin epäileväinen sen suhteen tulenko käyttämään baskeria, mutta positiivista on ainakin se, että baskeri on todella lämmin ja mukavan tuntuinen päässä. Taidanpa laittaa baskerin huomenna töihin ja katsoa millaisen vastaanoton se saa.

Kaurapuuroa ja maitoa

Viime kerrasta onkin jo kauan, mutta vielä ollaan elossa. Tällä kertaa koukulta on syntynyt pari huivia ja pipo. Törmäsin lehdessä pompulavirkattuun huiviin, ja muistin silloin kansakoulun kolmannella luokalla virkkaamani hatun, jota aikoinani käytin ahkerasti. Siitä sainkin sitten inspiraation näihin töihin.

Maito, eli valkoinen kaulahuivi on suora perushuivi, lankana 7 veljestä. Kaurapuuronvärisen huivin malli taas syntyi kun kaipasin vaihtelua ainaisiin suoriin huiveihin. Siksi kehittelin mallin, jonka päät ovat suipot...

... ja jonka päitä koristavat tupsut. Huivi odottelee vielä kylmempiä ilmoja, että pääsisi vihdoinkin käyttöön. Tai kukapa tietää, ehkä se joutuukin joulupukin konttiin.

Samaa sarjaa pitää tietenkin olla pipo. Pipo ei oikein ole mieleeni; se kiristää. Saattaa joutua purkutuomion alle.

Onnellinen Korpinkynsi

Vihdoinkin valmis! Korpinkynsi-huivi nimittäin. Tai valmistuihan se jo pari päivää sitten, mutta ikuisena optimistina uskoin siihen että aurinko vielä pilkahtaa esiin, ja pääsen kuvaamaan auringonpaisteessa. Vaan eipä niin nyt käynyt, piti siis tyytyä syksyisen harmaaseen ilmaan.

Kaulahuivi on siis neulottu tällä Harry Potter -fanien ohjeella. Sinistä lankaa kului hieman yli 300 grammaa, harmaata arviolta 50 grammaa, mutta en nyt mene vannomaan. Mittaa kaulaliinalla on yli kaksi metriä, hieman enemmän kuin ohjeessa käsketään, mutta minä pidän pitkistä kaulaliinoista. Jonakin päivänä neulon itselleni vielä Doctor Who -kaulaliinan, ja silläpä on sitten mittaa vähintään kolme metriä...

Tämä huivi ei nyt ehdi kauaa lämmitellä pihakuusta, koska lauantaiksi on huiville jo sovittu treffit Luihuis-huivin kanssa. Kirjamessuilla voidaan siis bongata useampikin hassahtanut opettajaihminen kaulassaan tupahuivi.

Kirjallisia intressejä: Minna Canth

Pitäisi oikeastaan neuloa Korpinkynsihuivi valmiiksi ja virkata sammakkopipolle silmät ja täyttää + ommella silmät pipoon, mutta en löydä ohutta, mustaa lankaa mistään, ja Nallella tuli kömpelöä jälkeä. Pitäisi myös aloitella kaverille luvattuja siililapasia, mutta inspiraatio noiden suhteen on kadoksissa. Oikeastaan haluaisin neuloa jonkun vähän haastavamman palmikkojutun, mutta niitä ei kuitenkaan ikinä tule käytettyä, niin... Ei kai neuleplääh aio nyt iskeä?

Raahasin sitten vähän lankoja takapihalle ja hypistelin niitä, inspiraation toivossa...


Aloittelin sitten pikkuhiljaa Minna Canth -huivia, en kuitenkaan sillä Suuressa Käsityölehdessä olevalla ohjeella, vaan sillä joka on kiertänyt m.m. Neulomossa. Kristiinalle kiitokset ohjeesta :)

Parin viikon kuluttua yliopistolla alkaa suomalaisen kirjallisuuden suomenkielinen osuus, joten tämä neule on siinä mielessä ihan ajankohtainen.

Saattaapi olla että värit ovat Minna Canthin maailmaan liian karkkimaiset. Olisi ehkä pitänyt ottaa enemmän harmaata ja sinistä ja ruskeaa. Mutta kun nuo eivät kamalasti innosta, kun on muutenkin synkkää ja harmaata. Väriä, väriä maailmaan!

Raitalohikäärme ja Mariomyssy

Takapihalta löytyi pari päivää sitten iso palanen luotua käärmeennahkaa. Käärmeitä ei siellä ole näkynyt, mutta sitten, yllättäen, tänään... portin päällä paistatteli päivää lohikäärme, jonka suomut kimmelsivät kaikissa sateenkaaren väreissä. Aurinko kutitteli lohikäärmettä...
Syysauringon paisteen käytyä liialliseksi, lohikäärme mateli alas portin päältä, venytteli itsensä täyteen mittaansa maahan.

Oi, miten suomut säihkyivätkään auringon hellässä hyväilyssä, tyttö ihasteli.

Lohikäärme huomasi tuntevansa itsensä yksinäiseksi, joten se kietoutui hellästi tytön harteille, ja huomasi että tyttökin oli selvästi lohikäärmeiden sukua, sillä hänen päätään peittivät kimaltelevat lohikäärmesuomut. Ystävä!


Raidallinen lohikäärmehuivi
Lanka: Sarek
Langankulutus: Ruskeansävyistä n. 125 g, pinkkivihreää n. 125 g
Puikot: 7 mm
Pituus: n. 260 cm
Leveys: 24 silmukkaa
Raitoja: Liian monta laskettavaksi
Malli: Perinteinen, netissä ja oikeassa elämässä siellä täällä vastaan tullut. 2 krs yhdellä värillä, 2 krs toisella. Toistetaan kunnes huivi on halutun pituinen tai lanka loppuu.

Mariomyssy
Lanka: Sarek
Langankulutus: n. 100 g
Puikot: 5 mm
Koko: Sopiva
Malli: Jatan Mariomyssy

Syyssatoa

Omenapuumme kantoi erikoista satoa. Oksilta löytyi pipoja huiveja sukkia ja vaikka mitä.

Pupujen syyskokous

Pupuperhe päätti pitää kokouksen terassilla. Tapauksen kunniaksi koko suku sonnustautui hörhelöhuiveihin.

Sinivuokko

Tässä sinisävyisessä huivissa on tarkallen 100 palaa. Ruutukuvio löytyi Pirkka-lehden villaisesta ponchosta. Puuvillaisesta Kotiväestä virkattuna huivi näyttää ihan erinäköiseltä. Toivottavasti huivin saaja pitää siitä. Kännykkäkotelo seuraa huivia.

"Katso, äiti! Viffalalla on tuollainen valkoviitta!"

Linnéa virkkasi viime vuonna tällaisen liinan Samos-langasta, ja sen innoittamana halusin kokeilla samaa mallia ohuemmasta puuvillalangasta. Tämä valkoinen liina on virkattu Kotiväestä. Tein myös kaksi liinaa Novitan vihreästä Virkkauslangasta. Ohje löytyy kirjasta Stitch'n Bitch: Koukussa, Virkkaajan käsikirja.

Tuttu perhe käveli ohitseni kaupassa. Silloin kuulin kirkkaan lapsen äänen sanovan äidille:
"Katso, äiti! Viffalalla on tuollainen valkoviitta päällä!"
Naureskelin asiaa vielä myöhemmin, sillä kyllä kaikki kaupassa kuulivat mitä tyttö sanoi :)