Kalastajalankaliinat

Ystäväni pyysi minua virkkaamaan pöydällensä liinaa, koon piti olla 42- 90 cm. Sopiva malli löytyi vanhasta mallikansiosta. Miellyin tähän malliin, mutta yllätyin kuinka työläs se oli. Jos voi verrata ajallisesti niin edellisees liinaan meni kymmenen tuntia niin tähän meni ainakin kuusikymmentä.



Niin siinä sitten kävi, että keskellä tein virheen joka kertautui ja viimeistä kierrosta virkatessani huomasin, ettei reunat olleetkaan samanlaisia. Kyselin heti mieheltäni huomasiko hän mitään erikoista liinassa ja vaikka näytin kohdan hänelle hän sanoi, ettei sitä virheeksi olisi tiennyt. Minua se kuitenkin harmitti ja päätin aloittaa uuden liinan, hiki siinä alkoi jo tulla mutta en antanut periksi. Nyt oli vaan helpompi virkata kun pystyi seuraammaan ohjetta virkatusta liinasta. Kysynkin nyt teiltä näkyykö virhettä liinasta?

Kalalankaliina / muunnos edellisestä

Tämä liina valmistui ennätysvauhdilla. Vanhaan liinamalliin lisäsin pylväsneliöitä kuvion molemmille puolille, reunojen ympärille ketjusilmukkalenkkejä ja viimeiseksi viimeistelin reunat norkkokierroksella. Tässä liinassa kuvio tulee paremmin esille kun kuvion ympärille on virkattu pylväsneliöitä ja norkot reunassa keventävät liinaa.

Heijastimia

Linnea pyysi minua virkkaamaan ohuesta heijastinlangasta itselleen pöllön. Linnanmäellä oli valojuhlat ja kaikki jotka olivat pukeutuneet Harry Potter- teeman mukaisesti pääsivät ilmaiseksi sisään.



Vaikka pidän itseäni aika kokeneena virkkaajana, pöllöa virkatessani tuntui että lanka ei pysynyt sormien välissä ja se kiertyi ihmeellisesti. Heijastinpöllön ohje on Suuri käsityölehden syyskuun numerosta. Mallista poiketen ompelin helmet silmien kohdalle ja jalat tein kukkapaljetista.



Innostuin taas näin pimeän tultua tekemään lisää loomikukkia heijastinnauhalla. Näihin kukkiin suihkutin vielä päälle hiuslakkaa, että ne pysyisivät paremmassa kunnossa myös sateen yllättäessä. Kokeilin myös kastaa ne vedellä laimennettuun Erikeper-liimaan mutta siitä ei tullut kauniin näköistä.



Loomikukkia on mukava tehdä erilaisista langoista ja yhdistellä sitten erilaisten asujen kanssa.

Cousteau-pipo

Olen neulonut melkein kaikille suvun miehille tälläiset pipot. Viimeksi tein kolme vähän erilaista. Ensimmäisen neuloin Nalle-langasta, mutta se on kyllä liian ohut näin talven kynnyksellä. Kaksi seuraavaa neuloin 7-Veikasta ja se tuntui tarpeeksi paksutta, kolmannen pipon neuloin edellistä lyhyemmäksi sillä tilatun pipon piti yltää juuri korvanipukoiden alapuolelle ilman käännettä.



Näin mairea ilme kantajalla oli kun hän laittoi pipon päähänsä. Nämä pipot ovat todella suosittuja, varmaankin sen takia, että ne istuvat hyvin päässä. Lankaakin menee todella vähän, yhdestä kerästä tulee kaksi pipoa, riippuen tietenkin siitä kuinka pitkiksi myssyn haluaa neuloa.

Alpakka-huivi

Alpakkalanka on sitten aivan ihanaa. Hipelöin kerää vaikka kuinka kauan ennenkuin aloin virkkaamaan. Linnea itse osaa tehdä ihania juttuja, silti hän kiikutti langat minulle ja pyysi virkaamaan hänelle salomonisolmuhuivin. Mitä siitä, alpakkalanka on ihaninta mitä olen koskaan virkannut.


Täytyy sanoa, ettei liina ole kuvassa yhtä ihanan näköinen mitä luonnossa, sitä pitäisi päästä tunnustelemaan käsillä. Vaikka liina on aika suuri, voi sen oikein hyvin kietoa myös kaulan ympärille.




Liinaan meni neljä kerää Dropsin Alpaca-lankaa. Linnea oli ostanut ensin kolme kerää, mutta ostin vielä yhden kerän lisää. Vaikka lanka on aika hintavaa, luulen meneväni ostamaan sitä myös itselleni. Siinä langasa on niin hyvät ominaisuudet, pehmeä, lämmin, ihantuntuinen käsissä, helppo virkata tai neuloa, kevyt ja menee myös tarvittaessa pieneen tilaan. Ensimmäistä kertaa kun en meinaanut millään luovuttaa liinaa Linnealle, vaan aioin pitää sen itselläni, mutta niinhän siinä kävi, että pitihän se antaa hänelle.

Mustaa ja raidallista syyssäähän

Aluksi blogivinkki: Pikku Kepponen. Sinne kaikki, heti!

Mutta asiaan: miten tietää tulleensa vanhaksi? No tietysti siitä, kun PIKKUSISKO täyttää 30 vuotta. Minä jouduin kokemaan tämän kamalan kohtalon viime viikolla. Sisko kuitenkin piti tapahtumaa mukavana, ja pyysi sitä juhlistaakseen minulta syysbaskeria, "mustaa tai tummanharmaata, ja siinä pitäisi olla jotain pitsimäistä... ehkä..."

Ensimmäiseen yritykseen käytettiin tummanharmaata Seiskaveikkaa ja Meret-ohjetta, mutta pian onneton neuloja sai todeta että lanka oli malliin täysin sopimatonta, minkä lisäksi se oli niin karheaa, että sormet hankautuivat verille. Kuin olisi hiekkapaperista tehtyä lankaa neulonut. Purkuun siis mokoma kamala tekele.

Seuraavaksi silmiin sattui syksyn Novita-lehdestä pitsibaskeri. Puro ei kuitenkaan tullut kyseeseen, kun toiveissa oli nimenomaan yksivärinen myssy. Kaapista löytyi vuosikerta-Isoveljeä, joka oli ihanan pehmeää ja mukavaa ihoa vasten (mitä ihmettä ne ovat tällekin langalle tehneet, kun nykyään se on paljon karheampaa?).

Isoveljen pitäisi Novitan mukaan olla tiheydeltään yksi yhteen Puron kanssa, mutta baskerista tuli kohtalaisen löysä. Varmuuden vuoksi myssyn reunaan on siksi viritelty ohutta kuminauhaa. Ilmeestä päätellen sisko tykkäsi.

Seuraavaksi siskon ilme kuitenkin muuttui vähän kärttyisäksi, kun esiin kaivettiin Puro-kaulaliina, ja pakotettiin sisko poseeraamaan vähän lisää. Ei kai kylmyyden ja kolmenkympin kriisin parissa kärvistelevää siskoa saa tuolla lailla kiusata? Kaulahuivi kuitenkin perinteinen Brooklyn Tweedin malli, 39 silmukkaa, yhteensä neljää eri Puron väriä, kaksi kerää Jäätynyttä karpaloa, reilun kerän verran Revontulia ja pikkupätkä Kanervikkoa. Pitäähän syksyn pimeyteen saada vähän väriä.

Syksyin värikkäin kaulaliina on minun! MINUN! :D

Pääkalloton pipo

Sukulaispoika tarvitsi pipon. Kymmenen pääkallon pipo on malliltaan täydellinen, mutta pojan äiti ei niin pääkalloista välitä. Siksi siis pääkalloton pipo.

Petrolinsinistä Novita Woolia, menekki vajaa kerä, puikot 2,5 ja 3.

Virkattu kalalankaliina

Tässä yksi niistä liinamalleista jotka löysin kansiosta, johon olen kerännyt vuosien varrella erilaisia virkkausmalleja. Tämä liina on virkattu kuusisäikeisestä luonnonvärisestä kalastajanlangasta. Kukkien pitäisi kuvata lumpeenkukkia. Malli oli helppo virkata, vielä en tiedä kenenkä pöytää se tulee koristamaan.

Tällä hetkellä virkkaan todella vaikeata liinaa. Jokainen rivi on erilainen ja kummatkin puolet ovat epäsymmetriset. Onneksi olen jo voiton puolella.

Puron lumoissa

Nyt se on vihdoinkin valmis, nimittäin Puro-poncho. En ikinä muista, että ponchossa on oikeastaan yhtä paljon neulottavaa kuin villapaidassa, ja joka kerta tuo ikävä totuus iskee vasten kasvoja. Tätä ponchoa tulikin tahkottua viisi viikkoa, jos Ravelry-kirjanpitoon on uskomista. Ja miksipä ei olisi.

Anu Harkin suunnittelema poncho, Suuri käsityölehti 8/2009 (Ravelry-linkki). Puron värejä Kanervikko ja Ruska, yhteensä noin 600 g. Jossain vaiheessa sekosin laskuissa ja langanmenekki meni siksi arvioksi. Kumpaakin lankaa jäi puolisen kerää, mutta en tiedä ollenkaan oliko minulla Ruskaa oikea määrä. Kanervikon laskeminen ei auttanut, sitä kun olen hamstrannut kaapin täyteen. Ihana väri.

Poncho on todella pehmeä ja lämmin, eikä kutita ollenkaan, vaikka olen herkkäihoinen. Nyt pidetään peukkuja, että lanka ei ole kovaa nyppääntymään.

Valokuvaaja yritti heti omia ponchon! Yritimme kuvata ponchoa myös Viffalan päällä, mutta ongelmaksi muodostui taustalla näkyvä luumupuu, tai siis sen ihanat luumut. Melkein jokaisessa kuvassa luumu oli joko suussa tai menossa suuhun, ja ilmeet sen mukaisia. Omat puutarhan herkut... <3

Syksyn ensimmäinen myssykkä

Hattujen ja myssyjen eksyminen puikoille on aina varma syksyn merkki. Tämän syksyn ensimmäinen valmis myssy on Viffalalle syntymäpäivälahjaksi lähtenyt Opus Spicatum.

Pohjavärinä keskuharmaata Seiskaveikkaa, kuviossa kaapista löytynyttä punasävyistä Raitaveikkaa. Erilaiset punaisen, oranssin ja tiilenpunaisen sävyt sopivatkin myssyn teemaan, kun ottaa huomioon mitä myssyn nimi tarkoittaa.


Lisäsin ohjeeseen vielä muutaman mallikerran, kun alkuperäisen ohjeen mukaan myssykästä olisi tullut lähinnä lapsen päähän sopiva, huolimatta siitä, että sain ainakin leveydeltään ihan oikeanlaisen tiheyden aikaiseksi. Hämmentävää.

Monessa ohjeessa olen törmännyt kehotukseen venyttää baskerityyppisiä myssyjä ison lautasen päällä. Ihmettelen vaan, miten isoja lautasia Amerikanmaalla oikein käytetään. Tätä myssyä yritettiin venyttää niin ison Teema-lautasen kuin muovisen taikinakulhonkin päällä, eikä niistä oikein ollut mitään hyötyä. Liian pieniä olivat.

Nyt himottaisi tehdä itselle samanlainen, mutta jossain toisessa värissä. Lila on aina varma suosikki, ehkä siitä voisi lähteä liikkeelle.