Isänpäivän kämmekkäät

Hupsista. Olen ihan unohtanut blogittaa viimeisen työni. Tässä se nyt kuitenkin on:

Uusimmasta Ullasta Korpinpohja-kämmekkäät. Näiden oli tarkoitus olla isänpäivälahja, mutta ilkeän flunssan takia isä pääsi nauttimaan niistä vasta muutaman päivän jälkikäteen.

Malli oli helppotajuinen ja mukava neuloa... siis heti kun sain ruutupiirroksen käsiini. Se nimittäin puuttui Ullan sivuilta. Onneksi on Ravelry, jossa voi huhuilla piirroksen perään, eikä mennyt edes paria tuntia, kun suunnittelija jo laittoi puuttuvat osat näytille. Keskellä yötä. On tämä nykymaailma näppärä ja nopeatempoinen :D

Alkuperäisessä mallissa ei yläreunassa ollut tuota ainaoikein-reunusta, mutta pidän symmetriasta, ja siksi lisäsin sen siihen. Nyt kämmekkäät ovat molemmista päistä samanlaiset. Kokovalintakin näyttää osuneen nappiin. Kyseessä siis koko L, ja langankulutus... noh, en punninnut. Ehkä 70-80 grammaa? Samasta kerästä olen aikaisemmin neulonut Opus Spicatumin, ja lankaa jäi vielä ylikin.

Mies muuten ihastui näihin kämmekkäisiin, koska ne kuulemma näyttävät ritarin haarniskan hanskoilta. Käski neuloa niiden seuraksi jonkinlaisen hupun, niin että voisi sitten leikkiä ritaria. Pitäisi kai neuloa miehellekin tällaiset... ja se huppu. Veljenpojilla voisi olla hauskaa, kun setä ilmestyy paikalle ritariksi pukeutuneena :D

Uudenuutukaiset vesijuoksuhanskat

Käyn viisikertaa viikossa vesijuoksemassa niin näitä käsineitä kuluu monia vuosittain, mutta en ole aina viitsinyt niitä tänne laittaa. Nyt kun kokeilin uutta kangasta kämmenen sisäpuolelle päätin kuvata ne. Päälikangas on edelleen vanhoista uimapuvuista eli uusiokäyttöä. Tämä kuviokangas on pehmeää vahakangasta.


Mielestäni tämä vahakangas on liian pehmeä. Vesijuostessa käsineet eivät anna yhtä paljon vastusta kuin ne hanskat joiden kämmenpuoleen olin käyttänyt keinunkatoskangasta mutta kyllä nämä kelpaavat, pitää vaan kauhoa enemmän.


Uimahalliin on tullut tarkemmat säännöt. Hiukset pitää kastella ennen altaaseen menoa tai sitten pitää olla uimalakki päässä. Kaikki valitimme kun ei saa kunnollisia uimalakkeja, joko ne kiristävät tai tekevät hiukset sähköisiksi. Minullakin on useampia lakkeja mutta en osaa käyttää niitä, kokeilin myös hattuja jotka oli juuri tarkoitettu juoksijoille. Eräs juoksijaystävä sanoi minulle, että sinähän osaat tehdä kaikenlaista, alahan ommella meille hatut. Nauroi perään ja sanoi, että vaikka sellaiset kommandopipot.

Kalastajalankaliinat

Ystäväni pyysi minua virkkaamaan pöydällensä liinaa, koon piti olla 42- 90 cm. Sopiva malli löytyi vanhasta mallikansiosta. Miellyin tähän malliin, mutta yllätyin kuinka työläs se oli. Jos voi verrata ajallisesti niin edellisees liinaan meni kymmenen tuntia niin tähän meni ainakin kuusikymmentä.



Niin siinä sitten kävi, että keskellä tein virheen joka kertautui ja viimeistä kierrosta virkatessani huomasin, ettei reunat olleetkaan samanlaisia. Kyselin heti mieheltäni huomasiko hän mitään erikoista liinassa ja vaikka näytin kohdan hänelle hän sanoi, ettei sitä virheeksi olisi tiennyt. Minua se kuitenkin harmitti ja päätin aloittaa uuden liinan, hiki siinä alkoi jo tulla mutta en antanut periksi. Nyt oli vaan helpompi virkata kun pystyi seuraammaan ohjetta virkatusta liinasta. Kysynkin nyt teiltä näkyykö virhettä liinasta?

Kalalankaliina / muunnos edellisestä

Tämä liina valmistui ennätysvauhdilla. Vanhaan liinamalliin lisäsin pylväsneliöitä kuvion molemmille puolille, reunojen ympärille ketjusilmukkalenkkejä ja viimeiseksi viimeistelin reunat norkkokierroksella. Tässä liinassa kuvio tulee paremmin esille kun kuvion ympärille on virkattu pylväsneliöitä ja norkot reunassa keventävät liinaa.

Heijastimia

Linnea pyysi minua virkkaamaan ohuesta heijastinlangasta itselleen pöllön. Linnanmäellä oli valojuhlat ja kaikki jotka olivat pukeutuneet Harry Potter- teeman mukaisesti pääsivät ilmaiseksi sisään.



Vaikka pidän itseäni aika kokeneena virkkaajana, pöllöa virkatessani tuntui että lanka ei pysynyt sormien välissä ja se kiertyi ihmeellisesti. Heijastinpöllön ohje on Suuri käsityölehden syyskuun numerosta. Mallista poiketen ompelin helmet silmien kohdalle ja jalat tein kukkapaljetista.



Innostuin taas näin pimeän tultua tekemään lisää loomikukkia heijastinnauhalla. Näihin kukkiin suihkutin vielä päälle hiuslakkaa, että ne pysyisivät paremmassa kunnossa myös sateen yllättäessä. Kokeilin myös kastaa ne vedellä laimennettuun Erikeper-liimaan mutta siitä ei tullut kauniin näköistä.



Loomikukkia on mukava tehdä erilaisista langoista ja yhdistellä sitten erilaisten asujen kanssa.

Cousteau-pipo

Olen neulonut melkein kaikille suvun miehille tälläiset pipot. Viimeksi tein kolme vähän erilaista. Ensimmäisen neuloin Nalle-langasta, mutta se on kyllä liian ohut näin talven kynnyksellä. Kaksi seuraavaa neuloin 7-Veikasta ja se tuntui tarpeeksi paksutta, kolmannen pipon neuloin edellistä lyhyemmäksi sillä tilatun pipon piti yltää juuri korvanipukoiden alapuolelle ilman käännettä.



Näin mairea ilme kantajalla oli kun hän laittoi pipon päähänsä. Nämä pipot ovat todella suosittuja, varmaankin sen takia, että ne istuvat hyvin päässä. Lankaakin menee todella vähän, yhdestä kerästä tulee kaksi pipoa, riippuen tietenkin siitä kuinka pitkiksi myssyn haluaa neuloa.

Alpakka-huivi

Alpakkalanka on sitten aivan ihanaa. Hipelöin kerää vaikka kuinka kauan ennenkuin aloin virkkaamaan. Linnea itse osaa tehdä ihania juttuja, silti hän kiikutti langat minulle ja pyysi virkaamaan hänelle salomonisolmuhuivin. Mitä siitä, alpakkalanka on ihaninta mitä olen koskaan virkannut.


Täytyy sanoa, ettei liina ole kuvassa yhtä ihanan näköinen mitä luonnossa, sitä pitäisi päästä tunnustelemaan käsillä. Vaikka liina on aika suuri, voi sen oikein hyvin kietoa myös kaulan ympärille.




Liinaan meni neljä kerää Dropsin Alpaca-lankaa. Linnea oli ostanut ensin kolme kerää, mutta ostin vielä yhden kerän lisää. Vaikka lanka on aika hintavaa, luulen meneväni ostamaan sitä myös itselleni. Siinä langasa on niin hyvät ominaisuudet, pehmeä, lämmin, ihantuntuinen käsissä, helppo virkata tai neuloa, kevyt ja menee myös tarvittaessa pieneen tilaan. Ensimmäistä kertaa kun en meinaanut millään luovuttaa liinaa Linnealle, vaan aioin pitää sen itselläni, mutta niinhän siinä kävi, että pitihän se antaa hänelle.

Mustaa ja raidallista syyssäähän

Aluksi blogivinkki: Pikku Kepponen. Sinne kaikki, heti!

Mutta asiaan: miten tietää tulleensa vanhaksi? No tietysti siitä, kun PIKKUSISKO täyttää 30 vuotta. Minä jouduin kokemaan tämän kamalan kohtalon viime viikolla. Sisko kuitenkin piti tapahtumaa mukavana, ja pyysi sitä juhlistaakseen minulta syysbaskeria, "mustaa tai tummanharmaata, ja siinä pitäisi olla jotain pitsimäistä... ehkä..."

Ensimmäiseen yritykseen käytettiin tummanharmaata Seiskaveikkaa ja Meret-ohjetta, mutta pian onneton neuloja sai todeta että lanka oli malliin täysin sopimatonta, minkä lisäksi se oli niin karheaa, että sormet hankautuivat verille. Kuin olisi hiekkapaperista tehtyä lankaa neulonut. Purkuun siis mokoma kamala tekele.

Seuraavaksi silmiin sattui syksyn Novita-lehdestä pitsibaskeri. Puro ei kuitenkaan tullut kyseeseen, kun toiveissa oli nimenomaan yksivärinen myssy. Kaapista löytyi vuosikerta-Isoveljeä, joka oli ihanan pehmeää ja mukavaa ihoa vasten (mitä ihmettä ne ovat tällekin langalle tehneet, kun nykyään se on paljon karheampaa?).

Isoveljen pitäisi Novitan mukaan olla tiheydeltään yksi yhteen Puron kanssa, mutta baskerista tuli kohtalaisen löysä. Varmuuden vuoksi myssyn reunaan on siksi viritelty ohutta kuminauhaa. Ilmeestä päätellen sisko tykkäsi.

Seuraavaksi siskon ilme kuitenkin muuttui vähän kärttyisäksi, kun esiin kaivettiin Puro-kaulaliina, ja pakotettiin sisko poseeraamaan vähän lisää. Ei kai kylmyyden ja kolmenkympin kriisin parissa kärvistelevää siskoa saa tuolla lailla kiusata? Kaulahuivi kuitenkin perinteinen Brooklyn Tweedin malli, 39 silmukkaa, yhteensä neljää eri Puron väriä, kaksi kerää Jäätynyttä karpaloa, reilun kerän verran Revontulia ja pikkupätkä Kanervikkoa. Pitäähän syksyn pimeyteen saada vähän väriä.

Syksyin värikkäin kaulaliina on minun! MINUN! :D

Pääkalloton pipo

Sukulaispoika tarvitsi pipon. Kymmenen pääkallon pipo on malliltaan täydellinen, mutta pojan äiti ei niin pääkalloista välitä. Siksi siis pääkalloton pipo.

Petrolinsinistä Novita Woolia, menekki vajaa kerä, puikot 2,5 ja 3.

Virkattu kalalankaliina

Tässä yksi niistä liinamalleista jotka löysin kansiosta, johon olen kerännyt vuosien varrella erilaisia virkkausmalleja. Tämä liina on virkattu kuusisäikeisestä luonnonvärisestä kalastajanlangasta. Kukkien pitäisi kuvata lumpeenkukkia. Malli oli helppo virkata, vielä en tiedä kenenkä pöytää se tulee koristamaan.

Tällä hetkellä virkkaan todella vaikeata liinaa. Jokainen rivi on erilainen ja kummatkin puolet ovat epäsymmetriset. Onneksi olen jo voiton puolella.