Tonttujen taikaa

Tässä erään tuhattaiturin tonttuluomuksia. Minun työpaikallani on henkilö joka osaa tehdä oikeistaan mitä vaan, vaikka hän sanookin, ettei virkuukoukku pysy hänen kädessään. Hänen käsissään taipuu niin lasi kuin villakin. Tiffanytöiden lisäksi hän tekee aivan ihania neulahuovutustöitä.




Minä olen saannut ostaa nämä ihanat tontut. Sitten keittiössä istuu hyllyn päällä ihana peikkoenkeli. Pääsiäisenä hän teki noitaakkoja ja pupuja. Valitettavasti minulla ei ole niistä kuvia, niin hellyttäviä ne ovat.

verkkoja verkkoja

Ruskea on maa ja ruskea on myös neulos tää. Salomonin solmua ja kiinteitä silmukoita.

Elis sai nämä joululahjaksi. Voi olla, että nämäkin on riittänyt tänä talvena kun lunta ei ole näkynyt kuin nimeksi

Verkkoja ja siilejä

Vihdoinkin sain aikaseksi päivittää blogia. Tässä teille vielä joulun satoa. Siiliperhe kasvoi neljällä uudella tulokkaalla , tässä niistä kaksi. Seuraksi siilit saivat vielä pähkinäkaulaliinan.

Minun tummanruskeat siilikäsineet ovat olleet kovassa käytössä talven aikana, ne ovat olleet juuri tarpeeksi lämpimät tänä talvena.

Saippuakuplia ja sydämiä

Elokuuhun on vielä aikaa vaikka kuinka, mutta kun askartelua ei ikinä voi aloittaa liian aikaisin... Siksi nämä saippuakuplapullot , tai siis lasit, ovat jo työn alla. Näitä olisi tarkoitus koristella ainakin 48 kappaletta, ja kyllä siinä onkin aikamoinen työ...

Kaksitoista kappaletta on valmiina tähän mennessä. Ensin sydämen muotoinen ääriviivatarra ja sen sisus tuohon lasiosaan, sitten jalkaosaan päivämäärä pikkuruisilla ääriviivatarroilla ja lopuksi rusetti tuohon keskelle.

Voi huokaus noita rusetteja. Ne puuttuvat vielä 32:sta lasista. En millään saa niitä suoraan, ja ne mokomat avautuvat koko ajan. Taidan aluksi vaihtaa Erikeepperin vaikka kaksipuoliseen teippiin. Jospa se tahraisi vähemmän ja pitäisi rusetin suorassa. Tuotekehittely jatkuu.

Ajan havinaa, osa kaksi

Kun Linnea ja Elis olivat pieniä, ompelin heidän huoneensa seinälle tälläisen seinävaatteen. Se on muistoja täynnä. Farkkukangas on Linnean housupuvusta, jonka ompelin hänelle kun hän oli 8 kuukautta vanha. Harmaat hiiret on tehty tyttöjen housuista, sydämet ovat Linnean haalarista, sininen silkkikangas ja keltainen kangas ovat minun puvustani. Seinävaate tihkuu rakkautta. Kissat eivät ollenkaa huomaa, että hiiret ovat juuston kimpussa.


Seinävaate oli pitkään tyttöjen huoneen seinällä. Sen jälkeen se on kulkenut monilla seinillä. Marraskuussa se kulkeutui takaisin kotiin ja monet ihanat muistot tulvahtivat mieleen.

Kaunista ja rohkeaa

Itsenäisyyspäivää odotellessa virkkuukoukku alkoi taas viuhahdella. Suureksi ihmeeksi huomasin, että olin ostanut kaksi ruskeaa ja kaksi violetinväristä Tango Fani -kerää. Piti oikein kutsua isäntä katsomaan kerien väriä, että varmasti olin nähnyt oikein. Alkujaan tästä piti tulla ihan tavallinen huivi, mutta kun se oli niin leveä, siitä tulikin tällainen keeppi. Oikeastaan siitä tuli ihan kivan näköinen, kun siinä on kahta eri väristä lankaa. Suorakaiteen muotoinen pala on vain yhdistetty edestä, niin että siihen tuli ympyrä keskelle.


Alla minulla on muutama vuosi sitten ompelemani itsenäisyyspäivän leninki, joka ensimmäisellä käyttökerralla pääsi oikein paikallislehteen.

Tämähän kelpaisi vaikka Sally Spectralle ;)

Namia

Käväisin toissapäivänä äitimamman luona, ja heti eteen iskettiin pullataikina, ja käsky kävi leipoa pullapoikia, samanlaisia kuin joskus pienenä. Olin kyllä ensin ihan että mitenhän niitä nyt tehtiinkään... Tällaisia sitten tuli, varmasti melko lailla samanlaisia kuin silloin joskus pienenä. Ja hyvälle maistuvat, ainakin tuo perheen pienemmäinen, joka jo katosi jonkun suihin...


Kamera vähän vääristää värejä, eivät olleet ollenkaan palaneita, vaan todella makoisia. Miksihän nykyään niin harvoin syödään pullaa..?