Kolme virkkuukoukkua

Kalastajalankaliinat

2009-11-12T18:45:00.000+02:00

Ystäväni pyysi minua virkkaamaan pöydällensä liinaa, koon piti olla 42- 90 cm. Sopiva malli löytyi vanhasta mallikansiosta. Miellyin tähän malliin, mutta yllätyin kuinka työläs se oli. Jos voi verrata ajallisesti niin edellisees liinaan meni kymmenen tuntia niin tähän meni ainakin kuusikymmentä.

Niin siinä sitten kävi, että keskellä tein virheen joka kertautui ja viimeistä kierrosta virkatessani huomasin, ettei reunat olleetkaan samanlaisia. Kyselin heti mieheltäni huomasiko hän mitään erikoista liinassa ja vaikka näytin kohdan hänelle hän sanoi, ettei sitä virheeksi olisi tiennyt. Minua se kuitenkin harmitti ja päätin aloittaa uuden liinan, hiki siinä alkoi jo tulla mutta en antanut periksi. Nyt oli vaan helpompi virkata kun pystyi seuraammaan ohjetta virkatusta liinasta. Kysynkin nyt teiltä näkyykö virhettä liinasta?

Kalalankaliina / muunnos edellisestä

2009-11-10T09:05:00.006+02:00

Tämä liina valmistui ennätysvauhdilla. Vanhaan liinamalliin lisäsin pylväsneliöitä kuvion molemmille puolille, reunojen ympärille ketjusilmukkalenkkejä ja viimeiseksi viimeistelin reunat norkkokierroksella. Tässä liinassa kuvio tulee paremmin esille kun kuvion ympärille on virkattu pylväsneliöitä ja norkot reunassa keventävät liinaa.

Heijastimia

2009-11-06T13:08:00.008+02:00

Linnea pyysi minua virkkaamaan ohuesta heijastinlangasta itselleen pöllön. Linnanmäellä oli valojuhlat ja kaikki jotka olivat pukeutuneet Harry Potter- teeman mukaisesti pääsivät ilmaiseksi sisään.

Vaikka pidän itseäni aika kokeneena virkkaajana, pöllöa virkatessani tuntui että lanka ei pysynyt sormien välissä ja se kiertyi ihmeellisesti. Heijastinpöllön ohje on Suuri käsityölehden syyskuun numerosta. Mallista poiketen ompelin helmet silmien kohdalle ja jalat tein kukkapaljetista.

Innostuin taas näin pimeän tultua tekemään lisää loomikukkia heijastinnauhalla. Näihin kukkiin suihkutin vielä päälle hiuslakkaa, että ne pysyisivät paremmassa kunnossa myös sateen yllättäessä. Kokeilin myös kastaa ne vedellä laimennettuun Erikeper-liimaan mutta siitä ei tullut kauniin näköistä.

Loomikukkia on mukava tehdä erilaisista langoista ja yhdistellä sitten erilaisten asujen kanssa.

Cousteau-pipo

2009-10-29T09:24:00.008+02:00

Olen neulonut melkein kaikille suvun miehille tälläiset pipot. Viimeksi tein kolme vähän erilaista. Ensimmäisen neuloin Nalle-langasta, mutta se on kyllä liian ohut näin talven kynnyksellä. Kaksi seuraavaa neuloin 7-Veikasta ja se tuntui tarpeeksi paksutta, kolmannen pipon neuloin edellistä lyhyemmäksi sillä tilatun pipon piti yltää juuri korvanipukoiden alapuolelle ilman käännettä.

Näin mairea ilme kantajalla oli kun hän laittoi pipon päähänsä. Nämä pipot ovat todella suosittuja, varmaankin sen takia, että ne istuvat hyvin päässä. Lankaakin menee todella vähän, yhdestä kerästä tulee kaksi pipoa, riippuen tietenkin siitä kuinka pitkiksi myssyn haluaa neuloa.

Alpakka-huivi

2009-10-27T09:09:00.013+02:00

Alpakkalanka on sitten aivan ihanaa. Hipelöin kerää vaikka kuinka kauan ennenkuin aloin virkkaamaan. Linnea itse osaa tehdä ihania juttuja, silti hän kiikutti langat minulle ja pyysi virkaamaan hänelle salomonisolmuhuivin. Mitä siitä, alpakkalanka on ihaninta mitä olen koskaan virkannut.

Täytyy sanoa, ettei liina ole kuvassa yhtä ihanan näköinen mitä luonnossa, sitä pitäisi päästä tunnustelemaan käsillä. Vaikka liina on aika suuri, voi sen oikein hyvin kietoa myös kaulan ympärille.

Liinaan meni neljä kerää Dropsin Alpaca-lankaa. Linnea oli ostanut ensin kolme kerää, mutta ostin vielä yhden kerän lisää. Vaikka lanka on aika hintavaa, luulen meneväni ostamaan sitä myös itselleni. Siinä langasa on niin hyvät ominaisuudet, pehmeä, lämmin, ihantuntuinen käsissä, helppo virkata tai neuloa, kevyt ja menee myös tarvittaessa pieneen tilaan. Ensimmäistä kertaa kun en meinaanut millään luovuttaa liinaa Linnealle, vaan aioin pitää sen itselläni, mutta niinhän siinä kävi, että pitihän se antaa hänelle.

Mustaa ja raidallista syyssäähän

2009-10-12T21:49:00.004+03:00

Aluksi blogivinkki: Pikku Kepponen. Sinne kaikki, heti!

Mutta asiaan: miten tietää tulleensa vanhaksi? No tietysti siitä, kun PIKKUSISKO täyttää 30 vuotta. Minä jouduin kokemaan tämän kamalan kohtalon viime viikolla. Sisko kuitenkin piti tapahtumaa mukavana, ja pyysi sitä juhlistaakseen minulta syysbaskeria, "mustaa tai tummanharmaata, ja siinä pitäisi olla jotain pitsimäistä... ehkä..."

Ensimmäiseen yritykseen käytettiin tummanharmaata Seiskaveikkaa ja Meret-ohjetta, mutta pian onneton neuloja sai todeta että lanka oli malliin täysin sopimatonta, minkä lisäksi se oli niin karheaa, että sormet hankautuivat verille. Kuin olisi hiekkapaperista tehtyä lankaa neulonut. Purkuun siis mokoma kamala tekele.

Seuraavaksi silmiin sattui syksyn Novita-lehdestä pitsibaskeri. Puro ei kuitenkaan tullut kyseeseen, kun toiveissa oli nimenomaan yksivärinen myssy. Kaapista löytyi vuosikerta-Isoveljeä, joka oli ihanan pehmeää ja mukavaa ihoa vasten (mitä ihmettä ne ovat tällekin langalle tehneet, kun nykyään se on paljon karheampaa?).

Isoveljen pitäisi Novitan mukaan olla tiheydeltään yksi yhteen Puron kanssa, mutta baskerista tuli kohtalaisen löysä. Varmuuden vuoksi myssyn reunaan on siksi viritelty ohutta kuminauhaa. Ilmeestä päätellen sisko tykkäsi.

Seuraavaksi siskon ilme kuitenkin muuttui vähän kärttyisäksi, kun esiin kaivettiin Puro-kaulaliina, ja pakotettiin sisko poseeraamaan vähän lisää. Ei kai kylmyyden ja kolmenkympin kriisin parissa kärvistelevää siskoa saa tuolla lailla kiusata? Kaulahuivi kuitenkin perinteinen Brooklyn Tweedin malli, 39 silmukkaa, yhteensä neljää eri Puron väriä, kaksi kerää Jäätynyttä karpaloa, reilun kerän verran Revontulia ja pikkupätkä Kanervikkoa. Pitäähän syksyn pimeyteen saada vähän väriä.

Syksyin värikkäin kaulaliina on minun! MINUN! :D

Pääkalloton pipo

2009-09-27T11:18:00.003+03:00

Sukulaispoika tarvitsi pipon. Kymmenen pääkallon pipo on malliltaan täydellinen, mutta pojan äiti ei niin pääkalloista välitä. Siksi siis pääkalloton pipo.

Petrolinsinistä Novita Woolia, menekki vajaa kerä, puikot 2,5 ja 3.

Virkattu kalalankaliina

2009-09-25T18:16:00.004+03:00

Tässä yksi niistä liinamalleista jotka löysin kansiosta, johon olen kerännyt vuosien varrella erilaisia virkkausmalleja. Tämä liina on virkattu kuusisäikeisestä luonnonvärisestä kalastajanlangasta. Kukkien pitäisi kuvata lumpeenkukkia. Malli oli helppo virkata, vielä en tiedä kenenkä pöytää se tulee koristamaan.

Tällä hetkellä virkkaan todella vaikeata liinaa. Jokainen rivi on erilainen ja kummatkin puolet ovat epäsymmetriset. Onneksi olen jo voiton puolella.

Puron lumoissa

2009-09-14T20:41:00.002+03:00

Nyt se on vihdoinkin valmis, nimittäin Puro-poncho. En ikinä muista, että ponchossa on oikeastaan yhtä paljon neulottavaa kuin villapaidassa, ja joka kerta tuo ikävä totuus iskee vasten kasvoja. Tätä ponchoa tulikin tahkottua viisi viikkoa, jos Ravelry-kirjanpitoon on uskomista. Ja miksipä ei olisi.

Anu Harkin suunnittelema poncho, Suuri käsityölehti 8/2009 (Ravelry-linkki). Puron värejä Kanervikko ja Ruska, yhteensä noin 600 g. Jossain vaiheessa sekosin laskuissa ja langanmenekki meni siksi arvioksi. Kumpaakin lankaa jäi puolisen kerää, mutta en tiedä ollenkaan oliko minulla Ruskaa oikea määrä. Kanervikon laskeminen ei auttanut, sitä kun olen hamstrannut kaapin täyteen. Ihana väri.

Poncho on todella pehmeä ja lämmin, eikä kutita ollenkaan, vaikka olen herkkäihoinen. Nyt pidetään peukkuja, että lanka ei ole kovaa nyppääntymään.

Valokuvaaja yritti heti omia ponchon! Yritimme kuvata ponchoa myös Viffalan päällä, mutta ongelmaksi muodostui taustalla näkyvä luumupuu, tai siis sen ihanat luumut. Melkein jokaisessa kuvassa luumu oli joko suussa tai menossa suuhun, ja ilmeet sen mukaisia. Omat puutarhan herkut... <3

Syksyn ensimmäinen myssykkä

2009-09-13T13:15:00.003+03:00

Hattujen ja myssyjen eksyminen puikoille on aina varma syksyn merkki. Tämän syksyn ensimmäinen valmis myssy on Viffalalle syntymäpäivälahjaksi lähtenyt Opus Spicatum.

Pohjavärinä keskuharmaata Seiskaveikkaa, kuviossa kaapista löytynyttä punasävyistä Raitaveikkaa. Erilaiset punaisen, oranssin ja tiilenpunaisen sävyt sopivatkin myssyn teemaan, kun ottaa huomioon mitä myssyn nimi tarkoittaa.

Lisäsin ohjeeseen vielä muutaman mallikerran, kun alkuperäisen ohjeen mukaan myssykästä olisi tullut lähinnä lapsen päähän sopiva, huolimatta siitä, että sain ainakin leveydeltään ihan oikeanlaisen tiheyden aikaiseksi. Hämmentävää.

Monessa ohjeessa olen törmännyt kehotukseen venyttää baskerityyppisiä myssyjä ison lautasen päällä. Ihmettelen vaan, miten isoja lautasia Amerikanmaalla oikein käytetään. Tätä myssyä yritettiin venyttää niin ison Teema-lautasen kuin muovisen taikinakulhonkin päällä, eikä niistä oikein ollut mitään hyötyä. Liian pieniä olivat.

Nyt himottaisi tehdä itselle samanlainen, mutta jossain toisessa värissä. Lila on aina varma suosikki, ehkä siitä voisi lähteä liikkeelle.

Rose Mohair huivi

2009-08-02T08:43:00.010+03:00

Aivan ihanan hempeänväristä lankaa. Entinen naapurini täytti pyöreitä vuosia. Kun näin tämän langan tiesin, että se on juuri hänelle sopiva, olen vuosia sitten ommellut hänelle violetinvärisen silkkijakkupuvun. Sitten vaan mietintämyssy päähän ja miettimään mitä siitä tekisin hänelle. Minulla on tapana hurahtaa johonkin mallin, niin sitten minulle kävi tässäkin tapauksessa.

Langasta jäi jäljelle pieni pätkä ja mietin mitä siitä tekisin. Silloin välähti, että voisin virkata pienen kukan kortin väliin ja sitoa siihen pesuohjeet, usein pesuohje tuppaa hukkumaan varsinkin kun tähän lankaan on suositeltu käsinpesu.

Tämän näköiseksi se sitten tuli. Minunta kaikista tämän mallin huiveista tämä on kaunein. Toivottavasti lahjan saaja on samaa mieltä. En valitettavasti pääsyt juhliin, niin postitin huivin.

Sain Linnealta matkatuliaisina aivan ihanaa vihreää Vivaldi lankaa. Se on melkein seitinohutta ja mallikin on jo valittu,mutta minun pitäisi oikein kunnolla saada keskittyä siihen malliin, luulen ettei sitä pysty yhtään purkaamaa jos neulon väärin. Pitää pyytää Linneaa kuvaamaan lanka, että saate nähdä miltä se näyttää. Yllätys, yllätys malli on eri.

Keltainen kalastajalankaliina

2009-08-02T08:41:00.004+03:00

Enpä olekaan virkannut pitkään aikaan liinoja. Idea nousi esille kun eräs rouva suunnitteli uutta liinaa. Tullessani kotiin kaivoin esille kansiot joihin olin nuorena kerännyt erilaisia malliohjeita. Sieltä löytyi kolme mielenkiintoista liinaa ja tässä on niistä ensimmäinen.

Lankana käytin keltaiseksi värjättyä kalastajanlankaa. Malli oli helppo ja liina valmistui ennätysvauhtia.

On ollut mukavaa seurata kun nuorempi väki on ollut kiinnostuneet virkatuista liinoista, itse muistan kun 1970-luvulla ja aikasemmin piti olla joka pöydällä sellainen. Mieleeni muistuukin tapaus, kun Linnea oli pieni tyttö. Ihmettelin mihin kaikki minun juuri silitetyt liinani oikein olivat kadonneet, ja silloin kuului Dolly-mopon ääni ja sieltähän se Linnea pörhälsi mopolla, yksi liina hartioilla ja toinen pään päällä. Luova lapsi kun Linnea oli, mietti miksei sitä liinaa voisi näinkin käyttää.

Pellava-ja hamppunarukoruja

2009-08-02T08:39:00.006+03:00

Piti taas keksiä mitä kaikkea loomilla voisi tehdä. Aikasemmin olen tehnyt pontson ja metallilangasta rintakoruja. Nyt löysin aarekätköstä pellavalankaa ja kaupasta hamppunarua. Keskiosan olen ommellut eritavalla ja muutamiin olen liimannut kiviä.

Matkanteko taitui mukavasti näitä kukkia tehdessä. En kylläkään voinnut katsella maisemia niin tarkaa työtä tämä on.

Kukat on kovetettu sokerivedellä ja vasta kun ne ovat melkein kuivat taivuttelin terälehtiä vähän kaarelle. Lopuksi liimasin korupohjat kuumaliimapyssyllä

Pitää vielä vähän kehitellä näitä koruja. Enkä ole vielä ehtinyt koekäyttää niitä

Samuela Ja Orvokki

2009-07-31T08:52:00.021+03:00

Tässä kaksi kaunista neitoa lähdössä Helsinkiin.
Saanen ensin esitellä heidät. Ruskea silmäisen neidon nimi on Samuela, hän on ainakin 34 vuotta vanha, Linnean Mummu voitti hänet arpajaisissa kaksi vuotta ennen Linnean syntymää ja Linnea sai hänet vuoden vanhana. Samuela oli Linnealle rakas nukke, niin kuin kaikki muutkin lukemattomat kuket joita Linnealla oli, rakkaita nukkeja oli esimerkiksi Eva-Samuela, Milla, Teija, Sini, Jännä ja Thomas.

Seuraavaksi on vuorossa Orvokin esittely. Oikeastaan nimi Orvokki tuli hänelle vasta kun aloin ommellella hänelle vaatteita, Elis eikä kukaan muukaan muistanut hänen ristimänimeään.
Orvokilla on siniset silmät ja vuosien saatossa ripset ovat kadonneet silmistä. Orvokki on 29 vuotta vanha ja Elis sai hänet syntymäpäivälahjaksi.

Heillä on ollut paljon hienoja vaatteita joita mummu, famu ja äiti ompelivat. Niitä varmaankin vielä löytyisi kellarin kätköistä.

Vuosien saatossa Samuela on menettänyt jalkansa ja Orvokki kätensä, siksi nyt on tilattava aika nukkelääkärille, valitettavasti lääkäri on heinäkuun lomalla.
Tämä ei ole ensimmäinen kerta kun tyttöset ovat lähdössä Helsinkiin, nuorina he tekivät ensimmäise matkansa ja silloinkin oli mentävä lääkäriin.
Kaikeksi onneksi minä olin käynnyt siellä lapsena ja tiesi, että sellainen paikka on olemassa.

Eliksen rakkaita nukkeja olivat Orvokin lisäksi Punu ja Koiru ja tietenkin pupukäsinukke jota Elis hoiteli monta vuotta ja kuljetti sitä häkissä päiväkotiin, sillä eihän sitä olisi voinnut jättää yksin kotiin. Onnesi Elis sai oman oikean pupun kun muutimme omakotitaloon.

Samuelan ja Orvokin mekot on tehty Eliksen tunikan helmarimpsusta, siitä jäi vielä pieni pala jäljelle josta ompelin laukun, sisälle ompelin valkoisen vuorin ja läppään tarrakiinnityksen.
Hatut ja takit on virkatut Kotiväkilangasta ja napit löytyivät kaapin kätköistä.

Kukkaloistoa

2009-07-17T11:34:00.004+03:00

Tässä kukkia minun pihaltani. Näin kesällä toivoisi, että sade aina välillä hivelisi luontoa, ettei tarvitsisi kastella kukkapenkkejä ja näihän täällä eteläsuomessa tänä kesänä on käynnyt.

Lasten päähineitä

2009-07-12T11:02:00.015+03:00

Tämä liina sopii niin lapselle kuin aikuiselle hellepäivänä, ettei aurinko liikaa porottaisi päänpäälle. Tämä on kylläkin vielä prototyyppi, aion vielä kehitellä sitä.

Kotiväkilangasta syntyi lakki joka toivottavasti sopii myös lapsen päähän. Kyselin tässä pienen seitsemänkuisen neidin päänympärystä ja hämmähdykseni se oli 46 cm, olisin luullut sitä pienemmäksi. Aloitin hatun virkkaamisen päälaelta kiintein silmukoin ja ennen kuvion virkaamista muutaman rivin pylväitä. Kuviossa on aina kaksi pylvästä yhdessä väliin ketjusilmukka ja sitten taas kaksi pylvästä yhteen. Pylväskertoja on 18.

Minulle oli jäännyt pieni vyyhti valkoista lankaa ja siitä taiteilin kukat koristamaan hattuja, samalla kukka toimii nappina kun hatun reunus kääntyy ylös.

Kukista tein vähän erinnäköisiä, siksi, että jos hatut joutuvat samaan perheeseen tyttöt tietävät mikä on oma tattu.

Mannekiini-neiti joka poseeraa kuvissa paljastaa henkilösyytensä seuraavassa jaksossa. Sen voin jo paljastaa, että hän on lähdossä matkalle ja on kartuttamassa vaatevarastoansa.

Tässä kuvasa näet kolme eri mallista hattua. Nämä kaksi hattua jotka ovat rappusilla olivat ensimmäiset kokeiluni. Yritin muistella minkälaisia hattuja tein Linnealle ja Elikselle kun he olivat pieniä. Niissä on virkattu kuvioita ketjusilmukoin ja kiintein silmukoin.

Kassi kesäheinä

2009-07-11T16:47:00.016+03:00

Tämä kassi on paranneltu malli kahdesta ensimmäisestä. Olkaimen kiinitys on selvästi parempi sekä laukun hihna on pidempi.

Valokuva ei vaan ole onnistunut. Valokuvaus olisikin hyvä uusi harrastus minulle, pitäisi vaan osta parempi kamera, sillä tällä kameralla ei tule hyviä kuvia. Minä olen onnistunut pudottamaan kameran maahan, sillä tuloksella, että sen sisältä kuuluu ihmeellistä sirinää.

Neulehuivi

2009-07-04T14:31:00.009+03:00

Minä jään aina kiinni joihinkin malleihin, niin tähänkin pitsineuleeseen. Liina on neulottu Tennessee-langasta, aloitin sen neulomisen kun minulla ei ollut muutakaan tekemistä. Onneksi ei tarvitse kauan miettiä, niin uusia ideoita pursuaa päästä.

Tuli ihan kiire saada tämä valmiiksi, että voisin aloittaa uuden työn, sillä minulla on sellainen periaate, etten aloita uutta työtä ennenkuin vanha on valmis. Täytyy minun kyllä tunnustaa, että yksi sukkapari on keskeneränen, mutta luulen etten koskaan aio tehdä sitä valmiiksi, sillä se oli sellainen kokeilu.

Valkoviitta kakkonen

2009-07-01T13:27:00.013+03:00

Tämä "valkoviita" on tehty jo kesäkuun alussa, kun mietin mitä lähettäisin "vanhalle" hyvälle ystävälleni syntymäpäivälahjaksi. Pengoin lankavarastoani ja löysin sieltä valkoista virkkauslankaa. Minä olen tykännyt tästä mallista ja niin päätin virkata sellaisen ystävälleni. Niinkuin jo tiedätte, en halua tehdä työstäni samanlaisia, vaan jokaisessa työssä pitää olla jotakin omaa. Tein kuvioista hieman pyöreämmän ja reunat virkkasin ketjusilmukoilla pari kierrosta. Tähän malliin en laittanut ollenkaan hapsuja, koska on helpompi kuivatella liinaa pesun jälkeen.

Toivottavasti liinasta ei tullut liian suurta kun, ystäväni on niin hentoinen.

Saa nähdä kuinka monta "valkoviittaa" minä vielä virkkaan. Tuntuu kylläkin, että voisin jo vaihtaa mallia vaikka tämä malli on ollut mieluinen.

Kalalankalaukut

2009-06-30T16:25:00.004+03:00

Työkaverini kysyi minulta virkkaisinko hänelle pienen laukun jota voisi pitää olkapäällä ja se ulottuisi juuri vähän kainaloiden alapuolelle. Sitten siinä voisi olla hapsut ja pieni läppä. Vuorikangas pilkottaisi keskeltä laukkua. Näiden ohjeiden avulla virkkasin ensin vähän korkeamman ja sitten vähän matalamman laukun.

Lanka on 12-säikeistä kalastajanlankaa, vuori ruudullista puuvillakangasta, ja nappien virkaa hoitaa ruskeat helmet.

Jos oikein katsoo, näkee, että laukkujen hihnojen kiinnitykset ovat vähän erilaiset.

Kerran eräs rouva kysyi minulta. Miksen laita koskaan mitään ohjeita tänne? On todella vaikeaa laittaa ohjeita kun minulla itsellänikään ei niitä ole. Alan vain virkata ja samalla kun työ edistyy, suunnittelen seuraavaa vaihetta, jos en ole tyytyväinen puran työn ja aloitan taas alusta.

Valkoviitta kolmonen

2009-06-28T18:41:00.000+03:00

Virkuukoukku ei kyllä pysy minulla naftaliinissa, sillä tuntuu etten pysty istumaa tuolilla ellen tee jotakin käsillä. Jopa autoreissutkin virkkaan, onneksi kauppareissut eivät ole aina niin pitkiä. Kaapit vaan täyttyvät kaikenlaisista virkkuutöistä, onneksi tämä liina sai hyvän kodin Vanttilasta.

Lanka on tavallista puuvillaista virkkauslankaa. Ohje kirjasta Stitch´n Bitch Koukussa, Virkkaajan käsikirja.

Pussukoiden pussukat

2009-06-25T18:33:00.014+03:00

Kännykkäpussukoiden kavalkaadi näköjään jatkuu vuoodesta toiseen. Muutama vuosi sitten pähkäilin minne laittaisin kännykän kun minulla ei ollut taskua hameessa enkä aina viisinyt ottaa laukkua mukaan. Ajattelin myös, että kännykkäkotelon pitäisi olla sellainen ettei kännykkää tarvitsisi ottaa pois sieltä kun vastaa siihen tai soittaa sillä, näin syntyi viekattu kotelo jossa molemminpuolin on ketjusimmukkarivistö.

Kotelon ideana on se, että kännykkä pujotetaan sisään nurinpäin ja kun nostat sen korvalle se on valmiina oikeinpäin. Nauhan pituudesta riipuen sitä voi pitää olkapäällä, kaulassa tai vaikka vyötäröllä.

Tässä rivi erilaisia kännykkäpussukoita. Olin viimeistä päivää töissä ja kaulastani roikkui tälläinen pussukka.Työkaverit alkoivat kilpaa huudella, että haluavat myös itsellensä tuollaiset. . Luulin jo ajan ajaneen näiden pussukoiden ohi, sillä suunnittelin ja virkkasin näitä jo muutama kesä sitten. Olin nähtävästi väärässä.

Tässä on hempeä vaaleanpunainen kännykkäpussukka joka on tehty eskari-ikäiselle tytölle. Siihen on vielä ommeltu koristeeksi kukkapaljetteja . Lapsille tarkoitetuissa pussukoissa on turvallisuussyistä kantonauhassa tarranauhaa.

Lankana käytin etupäässä Kotiväkeä, mutta tuli tehtyä muutama myös kalastajalangasta ja Virkkauslangasta. Yhteen pussukkaan meni yllättävän paljon lankaa ja ajallisesti nauha vei puolet enemmän aikaa kuin itse pussukka.

Pussukoihin saa erilaista ilmettä napeilla, hapsuilla tai sitten voisi vaikka virkata pieniä kukkia niihin ja vaikkapa muuten vaan leikkiä eriväsillä langoilla. Ajattelin joskus liimata tai ommella pieniä timantteja. Se voisi olla sellainen juhlamalli.

Neulutut pitsihuivit

2009-05-28T15:40:00.000+03:00

Neulominen ei ole minun juttuni. Olen aina kauhulla katsonut neuleohjeita. Vuosien varrella olen yrittänyt lukea ohjeita ja neuloa niiden mukaan, mutta aina sauhu on alkanut kohota päästäni ja käsityö on lentänyt seinään.

En tiedä onko ikä tehnyt tehtävänsä vai olenko saanut pidemmän pinnan. Eräänä päivänä Linnea toi Novita kesä 2009 -lehden minulle ja siinä oli tämän huivin ohje. Jouduin kyllä alottamaan huivin viisi kertaa ennenkuin ohje avautui minulle. Violetin tein kokonaan ohjeiden mukaan ja seuraavat yhden mallikerran kapeammaksi. Lankana oli Novitan Rose Mohair, ohjeessa suositeltiin kahdeksan puikkoja mutta minä neuloin seiskan puikoilla.

Olen ylpeä, että olen taas oppinut uuden taidon. Linnea kiikutti minulle jo uuden mallin ja isäntä osti vihreää Rose Moharia.

2009-05-06T22:23:00.003+03:00

Olen saanut neulomisvamman. En tiedä miten tuo on onnistunut tylpillä muovipuikoilla, mutta niinpä vain vasemmassa peukalossa on pieni, mutta syvä, haava, joka tekee neulomisen mahdottomaksi. Neuletöiden sijaan esittelen siis teille blogilemmikkini:

Olkaa hyvät... tässä on BLOGISIILI! Kuvaan pääsivät myös kukkaset, jotka salaperäisesti ilmestyivät takapihallemme, jolle ei ole tehty mitään, siis ei yhtään mitään, ainakaan vuoteen. Siinäpä tiedossa kesän 2009 projekti...

Ensimmäinen UFO selätetty!

2009-05-05T13:39:00.007+03:00

Lähdinpä mukaan tämän vuoden Fufo-projektiin, kun noita keskeneräisiä töitä on kaappien perukoille kerääntynyt. Minulla on yhdessä kaapissa ihan erillinen fufohylly, jonne nuo onnettomat tekeleet ovat jääneet marinoitumaan. Lanka-arkussakin taitaa marinoitua muutama fufo, samoin kuin rahissa. Ja ompeluvälinelaatikossa taitaa majailla keskeneräinen sammakkopipo. Hmm.

Ufoissa löytyy ainakin:

ET-kassi, koukulla kesästä 2007. Vuosikertafufo, siis.
Virkattu Adipose Baby (ei varmaan sano mitään niille jotka eivät seuraa Doctor Whota, mutta näette sitten). Tuore fufo, kuukauden vanha vasta. Pitäisi täyttää ja ommella kasaan.
Noro-huivi, alkuvuodelta, pääteltävänä kymmeniä langanpäitä (sen siitä saa kun käyttää jämälankoja)
Pari vauvan villatakkia ja vino pino pikkuruisia sukkia (villatakit jo liian pieniä niille vauvoille joille alkujaan niitä suunnittelin)
Lapsen sammakkopipo
Minna Canth -huivi (Purkuun? Pitää miettiä.)
Karusellista neulottu Buttony, pääteltävä, kainalosaumat, napit
Novita Popista neulottu taikajakku, joka on minulle liian pieni. Purkuun? Toisaalta, mitä minä sillä Popilla teen?
Raidalliset polvisukat, ensimmäinen sukka melkein valmis
Lohikäärmehuivi, melkein valmis
Kaverille menevät siililapaset
Nörttilapanen, ensimmäinen neulottu
Korpinkynsi-laukku, tämäkin vuosikertaufo
Molly Weasley -pipo

Samaan aikaan työn alla edelleen Decimal ja Mimosa. Epäilenpä että kahden fufoilukuukauden aikana en saa kaikkia ufoja pois kuljeksimasta, mutta jos tähtäisi vaikka siihen että puolet pois.

Ensimmäinen fufo onkin jo selätetty, nimittäin ET-lehden parinvuoden takainen kesäkassi. Tämä kassi oli kerran jo lähes valmis, kunnes huomasin että olin virkannut kädensijat väärin, grr! Purkamaan siinä jouduttiin... ja sitten kassi joutuikin kaapinperälle pariksi vuodeksi. Nyt virkkuuosuus kuitenkin on valmis.

Mustaa Kotiväkeä, kulutus ehkä noin 3/4 kerää (aika pikkuinen kassi, mutta ei se mitään), koukku 2 mm.

Kassi tarvitsee vielä vuorin, mutta sen ompeleminen ilman ohjetta ylittää minun ompelutaitoni. Delegoin siis kassin kankaan kera äitini hellään huomaan, ja toivottavasti kassi sieltä palautuu minulle vuorillisena. (Taustalla muuten näkyy vuonna 2007 ommeltu farkkuhame, joka on ollut todella kovassa käytössä.)