Saippua alusia VHS nauhoista

Nuorin tyttäreni on innostunut tekemään saippuaa. Sanoi kuulleensa, että VHS-nauhoista saisi virkattua hyvän alustan. Ei auttanut muuta kuin ottaa esille vanhat kasetit ja alkaa virkkaamaan. Hui kauhistus kuinka hankalaa oli virkata, nauha ei liukunut ollenkaan. Sormet mustina jatkoin virkkaamista eikä kestänyt kauankaan kun piti jo lopettaa niin raskasta se oli.

Sain kuitenkin aikaseksi jonkinlaisen kyhäelmän. En ollut siihen tyytyväinen vaan virkkasin toisen hiukan suuremman ja laitoin siihen vielä nirkkoreunan. Kuvassa siinä sisällä on marmorisaippua joka tuoksuu ihanasti suklaalta.

Virkkaamisen jälkeen kokeilin neulomista. Se ei ollut yhtään sen helpompaa. Neuloin yhdellätoista silmukalla suoraa neuletta pienen pätkän ja päättelin, sitten ompelin pohjalta kiinni ja käänsin reunan ulospäin. Saippua on suolasaippua, joka kylläkin on väriltään ihanan lila.

Alimmaisena on vielä yksi virkattu alusta joka ei tullut yhtään sen paremmaksi kuin muutkaan alustat. Sisällä siinä on vaaleankeltainen oliivisaippua.

Jos olet innostunut katsomaan kuinka näitä saippuoita on tehty käypä kurkistamaan Kotikemistin pieneen pajaan.

Minulla on vielä muutama idea joita voisi kokeilla, jos saisi kauniinpia  saippua-alusia tehtyä VHS-nauhasta.

Totoro, Kotoro vai Mamuro

Nuorin tyttäristäni lähetti minulle kuvan Totoro kanssista ja kysyi voisinko ommella sellaisen hänelle. Mikäs siinä, kankaita kun minulta löytyy kaapista vaikka kuinka paljon. Soittelin vielä muutaman puhelun hänelle, että saisin kaikki asiat kohdalleen. Minkä kokoinen kassin tulisi olla, kuinka pitkät sangat ja ompelisinko vuoriin taskun. Kun kaikki oli selvitetty ei auttanut muuta kuin siirtyä ompelukoneen ääreen.

Kassi valmistui ennätysajassa ja päivällä jo soitelin, että kassin voisi hakea. Niin siinä sitten kävi, kun tytär tuli kassia hakemaan hän totesi että Tontero on kylläkin harmaan värinen eikä musta. Minusta kuvassa se oli ollut mustan värinen. Onneksi kassi kelpasi, ehdotin sille nimeksi Kotoro kun se oli tehty kotona mutta nimi ei kelvannut vaan se ristittiin Mameroksi, ihmettelen vaan mikäköhän vuoksi.

Viekas kettu kainalossa

Lumet sulavat ja kettu on noussut kolostansa kurkistamaan ensimmäisiä keväänmerkkejä. Kettu miettii, pääseekö se vielä tänä vuonna kietoutumaan kaulanympärille .

Kettu on neulottu 7 veikasta ja Nallesta kaksinkertaiseksi. Seuraavaa kettua pitää hieman parannella. Hännänpäästä puuttuu valkoista sekä neuloessa olisi voinnut käyttää pienenpiä puikkoja.

 Kettu näyttää hieman surulliselta kun se joutuu katsomaan alaspäin mutta sehän on vaan tottumiskysymys.

Kettu Repolainen pitkä hänta väärä sääri ja vähän läntä kulki metsätietä hiljallensa ja mietti mistä saisi ruokaa...

Viimeiset säärystimet tänä talvena

Ensimmäisenä on Nallelangasta neulotut säärystimet. Säärystimet on neulottu periaatteella, neulo ja katso mitä syntyy. Jalassa ne tuntuvat kevyiltä ja ilmavalta eivätkä ole liian kuumat sisälläkään.

Mustat säärystimet on neulottu 7 Veikasta. Ne ovat todella pitkät ne ylettyvät nilkasta polven yläpuolelle.
Punaiset säärystimet on neulottu Nalle Aloeverasta ja ne ovat vaan kaksikymmentä senttimetriä pitkät.

Aurinko on paistanut nyt muutaman päivän ja on aika siirtyä tekemään jotakin keväistä ja kevyttä. Täytyy laittaa mietintämyssy päähän ja antaa luovuuden kukoistaa. Haluan toivottaa kaikkille ihania aurinkoisia päiviä.

Helmikoruja

Tässä taas kasa helmikoruja. Sukkapuikoilla on ensin neulottu pitkiä putkiloita ja sen jälkeen helmet pujotetaan putkiloon ja neulotaan kiinni joka helmen välistä.

Kännykkäkotelo on neulottu helmineuleella ja virkattu ympäri kiinteillä silmukoilla ja avainperä ommellaan kiinni koteloon.

Tässä lähikuvassa näkyy helmien värit. Moniväriset helminauhat on kiva yhdistää eri vaateiden kanssa, kiinnitän myös niihin töissä nimikortin eli ne ovat monikäyttöiset.

Töissä helminauhat ovat välillä kovassakin käytössö, mutta ne kestävät hyvin eikä niitä tarvitse varoa että ne menisivät rikki.

Mustat säärystimet

Talvi sen kun etenee ja kevätauriko paistaa mutta vielä tarvitaan säärystimiä. Nallelangasta neulottuja 20-24cm pituisia säärystimiä, vai ovatko nämä nilkanlämmitimiä, ihan miten vaan.

Eilen tyttäreni muistutti minua, että olin luvannut neuloa hänelle mustat pitkät säärystimet. Olin ihan unohtanut luvanneeni. Kai niitä ehtii vielä neuloa jos ei valmistu täksi talveksi niin tuleehan niitä talvia vielä.

Säärystimet sääriä lämmittämään

Lunta tuiskutta ja kylmää on. Puikot heilumaan ja sääret lämpimiksi. Ylimmät säärystimet on neulottu 7 Veikasta ja alimmainen pari Nallesta. Kumpaankin säärystimeen olen luonnut 80 silmukkaa ja kerroksia taitaa olla noin 152. Varteen virkkasin kukkia somisteeksi, tupsut olisivat myös olleet ihan kivan näköisiä, pitää kokeilla toisiin säärystimiin.

En minä voi noita puikkoja mihinkään piilottaa, tuntuu että ne ovat jo kasvaneet käsiinni kiinni. Minusta on mukavaa istua nojatuolissa ja katsella televisiota ja samalla puikot kilkkaavat käsissä.

Lunta ja kylmää odotellessa

Työkaverini tilasi minulta pipon ja se valmistuikin ennätysajassa ja saman tien lähti uuteen kotiin, tai oikeastaan hän tilasi minulta ruskean pipon mutta Novitan Color Isovelilangasta neulottu miellytti häntä enemmän. Ei tietenkään se jäänyt siihen yhteen pipoon, vaan minun piti vielä tehdä muuttama lisää.

Ruskeat pipot on neulottu 7 Veikasta ja oranssinen jostakin akryllilangasta jonka löysin lankavarastostani. Oikeanpuoleisessa pipossa on ensin neulottu 12 cm oikeaa ja se on käänetty sisäpuolelle ja sen jälkeen vasta vinopitsiä. Vasemmanpuoleisessa pipossa reuna on käänetty ulkopuolelle ja kukka koristaa pipon reunaa. Kukka kiinnittyy hakaneulalla ja sen voi vaikka siirtää takin kaulukseen.

Näissä pipoissa yhdessä on alhaalla resorineule ja toisissa käänteet.  Aika hauska tämä lanka, se tekee vinopitsin vielä eläväisemmän näköiseksi.         

Minä olin jo piilottamassa puikkoja, että voisin tehdä muutakin, mutta päässä pyörii vielä monta uutta neulemallia jotka aion toteuttaa. Huh, kohta myyn kyllä puikot tai sitten hautaan ne varastoon.

Untuvaisen pehmeää päähän ja kaulaan kiedottavaksi

Hyvää Uutta vuotta 2012. Tuntuu kuin koko maailma vielä nukkuisi ja minä istun koneen ääressä kirjoittamassa blogia. Yöllä on satanut hieman lunta, juuri sen verran, että ulkona on valoisempaa kuin muina aamuina, pakkastakin taitaa olla muutama aste. Talvesta ei ole oikein täällä etelässä ollut mitään tietoa. Naurekelimme tyttäreni kanssa eilen, ettei talvisaappaita ole tarvinut käyttää ja laitoimme jalkaan pikkukengät kun lähdemme ulos.
Tässä on vielä viimme vuoden tuotoksia. Vaaleansinisestä Rose Moharista neulotu myssy ja liina. Myssyssä käytin omaa luovuutta ja tällainen siittä tuli, kevyt ja ilmava.

Vinopitsisen liinan voi kietoa niin kaulalle kuin hartioille. Liinan etuna on, että se menee pieneen tilaan mutta se leviää myös suureksi lämmittämään hartioita.

Tässä vielä yksi valkoisesta langasta neulottu liina joka meni joululahjaksi. Liinan kulmassa on kukka joka on kiinnitetty hakaneulalla, sen voi vaikka kiinittää hatuun tai takin kaulukseen.

Minun pitää vielä laittaa viimevuotiset tuotokseni tänne, joiden kuvat olen ottanut puhelinkameralla sen jälkeen kuvien laatu toivottavasti parenee. Olen jo harjoitellut kuvien ottamista uudella kameralla, mutta en oikein tiedä miten kuvat voivat hyppiä tai onko se kuvattavat kun kiusaavat minua.

Vinopitsit

Huonojen kuvien sarja jatkuu. Toivottavasti kuvat näkyvät jollakin tavalla. Vai oliko minun sittenkin tarkoituksena kuvata hienoja utuisia kuvia, tiedähäntä.

 Vinopitsiä on sekä helppo ja hauska neuloa, sen neulominen sujuu hyvin vaikka katsoisi televisiota. Silmukka jätetään neulomatta, kaksi neulotaan ja sen jälkeen vedetään neulomatta oleva silmukka neulotuiden silmukoiden yli.

Isot hartiahuivit on neulottu Rose Mohain Luxsus langasta jossa oli kimallelanka mukana. Huivit ovat kooltaan 60cm leveät ja 2, 40 metriä pitkät. Liinoja voi käyttää niin huivina kaulanympärillä kuin hartioilla.

Valkoinen helminauha

Valkoinen helminauha joka on ommeltu Kotiväkilangasta ja sisälle pujotettu vaaleita puuhelmiä.
 Helmet ovat kooltaan kaksi senttimetriä leveitä ja kaksi ja puoli pitkiä eli ovat aika kookkaita. Helminauha kiinnittyy papukaijalukolla.

Ajattelen joka kerta kun teen helminauhan, että tämä on sitten viimeinen mutta näköjään niittä syntyyy vielä muuttama. Toivottavasti tyttäreni pitää tästä.

Väriä syksyn kännykkäkoteloihin

Lisää kännykkäkoteloita. Löysin kaappini kätköistä punasia helmiä ja tein niistä vielä helminauhan ja kotelon kännykälle.

 Mustiin helminauhoihin sain väriä laittamalla vihreitä ja sinisiä helmiä vuorotellen. Vihreä helmi on hiukan suurempi kuin sininen. Helminauhoista tuli aika pirteän näköisiä.

Kännykkäkotelon saa neuloa aika napakaksi sillä se venyy käytettäessä. Luulin, että helmineule olisi tarpeeksi napakkaa, vaikka käytin kahden numeron puikkoja  neuloksesta meinasi tulla liian löysää. Eilen toinen tyttäristäni tilasi tavalliset helmet ja toinen taas helminauhan johon hän voisi kiinnittää henkilökorttinsa roikkumaan. Täytyy vaan laittaa puikot heilumaan.

Helmikoruja

Lisää neulottuja helmikoruja. Kaapit täyttyvät mitä erilaisista "tilpehööreistä". Mitäköhän minä näillä kaikilla oikein teen. Varmaakin pidän niitä muutaman vuoden kaapissa ja sitten puran ne ja teen jotakin uutta. Voisi kyllä kokeilla pitää noita kaulassa kun menen kauppaan.

Oikeastaan näihinkin voisi yhdistää kännykkäkotelon. Tuo helminauha jossa on vain vähän helmiä on oikeastaa aika kiva. Se on kevyt ja sen pituutta voi säädellä.

Tässä lähikuva helmistä. Reunimmaisissa helmissä on käytetty Aarikan helmiä ja keskimmäisessä on ihan tavallisia puuhelmiä.

Nyt kaikki neulomaan putkiloita ja tekemään helmiä. Jos en ole vielä kertonut kuinka niitä tehdään tässä ohje.
Pienempiin helmiin luodaan viisi silmukkaa sukkapuikolle. Neulo ympyrää siten, että kun olet neulonut kierroksen älä käännä puikkoa vaan vaihda puikko oikeaan käteen ja ala neulomaan siitä reunasta jossa ei ole lankaa. Lanka kiertyy puikon takaa ensimmäisen silmukan kohdalle. Näin jatkat niin kauan kuin haluat. Muista, että kun pujotat helmet putkilon sisälle se vie pituutta pois valmiista helminauhasta. Eli neulo putkilosta pitempi kuin haluamasi helmen pituus on. Kun putkilo on valmis pujota helmet sisälle ja ompele tiiviisti helmien välistä ja sen jälkeen pujota neula seuraavan helmen läpi. Viimeisellä helmellä kiinnität helminauhan yhteen.

Irrotettava kännykkäkotelo ja helminauha

Kesä on tullut jo elokuun puolelle ja minun mietintämyssyni raksuttaa jatkuvasti. Haluaisin keksiä jotain uutta tekemistä, mutta se pitäisi samalla olla jotakin hyödyllistä. Kun kuljemme mieheni kanssa ulkosalla ja kaupoilla, olen laiska ottamaan laukkua mukaan. Mutta mihin laittaisin kännykän? Olen muutama vuosi sitten kehitellyt kännykkäkotelon jota ei tarvitse ottaa pois kotelosta. Mietin minkälaisen uuden kotelon voisin tehdä missä olisi jokin kiva juju.

Olin aikasemmin tehnyt helminauhoja joihin olin käyttänyt suuria helmiä. Mietin, miten voisin yhdistää helminauhan ja kännykkäkotelon. Helmet tulisi olla pieniä ettei helminauhasta tulisi liian painavaa.

Ensin ompelin Kotiväestä viidellä silmukalla putkilon johon ompelin pieniä helmiä. Kännykkäkotelon neuloin helmineuleella ja ompelin reunat yhteen. Helmi napiksi ja reunaan lenkki johon pujotin avainlukon.

Näin sitä voi käyttää helminauhana tai laittaa kännykkäkotelon helmiin kiinni. Ensimmäisen kerran kun käytin sitä, tuli eräs rouva kysymään, tekisinkö hänelle myös samanlaisen. Rouva oli lähdössä Ruotsiin ja ajatteli, että se olisi kiva lahja siskolle. Tällainen irrotettava kännykkäkotelo on ihan kiva. Sen voi vaikka kiinniittä  housunlenksuun tai laukkuun tai mihinkä muuhun vaan jos ei halua roikuttaa helmessä.

Puuhelmiä kaulaan ja miksi ei vyötäröllekin

Näin kesän korvalla käsitöitä ei synny niin nopeasti kuin talvella. Pihatyöt kutsuu ja pihalla on paljon tekemistä, vaikka en voikaa viipyä siellä pitkään.
Nuorin tyttäristäni katsoi minun tekemiäni helmiä ja toivoi itsellensä lyhyttä helminauhaa jota voisi pitää töissä. Mittasimme valkoisella helminauhalla oikean pituuden ja minä ryhdyin töihin. Helmiä piti olla 24 kappaletta, kun helmet olivat valmiit huomasin, että se oli lyhyempi kuin valkonen helminauha, ei auttanut kuin tehdä toiset helmet. Tyttäreni innostuikin ja sanoi, että voi välillä pitää yhtä helmeä ja välillä kahta.

En muistanut, että olin luvannut toisellekin tyttärelleni helmet, mutta niiden piti olla oikein pitkät. Neuloin sukkan niin pitkäksi, että kun se roikkui kaulassani sen päät osuivat polviini saakka kaksinkertaisina. Valmis helminauha ylettyi vyötärelle saakka.

Lanka josta sukka on neulottu on kiiltävää merseroitua puuvillalankaa jonka olen joskus ostanut kirpputorilta, se on oikein miellytävää iholla ja pehmeän tuntuinen. Helmet ovat aitoja puuhelmiä.

Tässä vielä valkoiset helmet joissa on violetit helmet sisällä ja mustat joissa on ruskeat helmet.

Keväistä kukkaloistoa aurinnonpaisteessa

Puikot heiluivat minulla tiuhaa tahtia, langan väri vain vaihtui. Kukat on neulottu Rose Mohair langasta, aivan samalla lailla kuin edellä esittelemäni helmet, vaikka kun neuloin kahdella silmukalla siitä ei syntynyt putkiloa.

Nauhat ompelin lenkeiksi ja yhdistin ne kukkaksi. Toisiin kukkasiin laitoin napin keskelle ja toisiin ompelin keskustan langalla.

Laitoin jo yhden kukan koristamaan takkini kaulusta. Nyt kun kevätaurinko paistaa niin tuntui mukavalta piristää mustaa takkiani värikkäällä kukalla.

Neulottuja puuhelminauhoja korvakoruineen

Eräänä päivänä minun ystäväni kysyi, muistanko miten sellaisella puisella lankarullalla jossa on reikä keskellä tehdän nauhoja. Kyllä minä muistan. Kansakoulussa naulasimme puiseen lankarullaan nauloja ja neuloimme sillä nauhaa.  Kotiin tultuani otin muovisen lankarullan ja naulasin siihen nauloja, naulat tulivat esille reunasta ja sidoin ilmastoteippiä rullan ympärille. Mietin, että kyllä se näinkin onnistuu ja tein eri paksuisia nauhoja. Kaikkein hauskinta oli kun televisiosta tuli samana iltana neuleohjelma jossa tehtii koruja ja siina opetettiin neulomaan kahdella puikolla putkiloa. Innostuin siittä niin, että neuloin putkiloita kahdella,-kolmella,-neljällä,-viidellä,- ja kuudella silmukalla.

Minulla on suuri varasto helmiä ja päätin kokeilla miltä se näyttäisi jos pujottelisin helmiä niiden putkiloiden sisään. Ensimmäisessä helminauhassa laitoin solmun helmien väliin mutta seuraavissa ompelin välit.

Tummissa helminauhoissa olen käytänyt mustaa Merseroitua puuvillalankaa ja valkoisessa Novitan kotiväkeä. Tummissa helmissä on ruskeita, sinisiä ja liloja helmiä, valkoisessa on lilan väriset helmet.
Korvakorut ovat aika suloiset ja kevyen näköiset.

 

Tein myös helmet jossa olen käyttänyt auton istuinsuojasta otettuja helmijä, ne ovat kooltaan suurempia kuin edelliset helmet.

Minä olen tehnyt paljon erinlaisia helmiä, niin päätin että niinden teko saa riittää, mutta kuten tiedätte, kun jään johonkin koukkuun niin en pääse siitä eroon. Eli huomenna esittelen teille mitä  muuta voi tehdä neuleputkiloista.

Vinopitsi huivi ja myssy.

Selailin vanhaa Moda lehteä ja löysin tämän hattu ja kaulaliina mallin. Minulla on aina ollut vaikea lukea ohjeita, mutta tähän oli laitettu kuvalliset ohjeet  tekstin viereen, niin  sain selkoa ohjeesta.
Turkoosi setti on neulottu flip flopista ja musta valkoinen Nalle langasta.

Yllättävän helppo malli vaikka näyttääkin vaikealta. Ohjeessa oli käytetty kahta eriväristä lankaa joka mielestäni antoi sekavan vaikutelman. Hattu oli minun päähän liian matala, muuten kyllä pysyi hyvin päässä. Kuvassa ei näy, että hatun kavennus tekee hatun neliön muotoiseksi päälaelta.

En tiedä tulenko jatkossa neulomaan tätä mallia, on kummallista kun johonkin malliin jää koukkuun ja toiset ovat kertakäyttömalleja vaikka aluksi tuntuvat kivoilta.

Rose Mohair -huiveja ja kämmekkäitä

Kämmäkkäät syntyivät kun mietin, mitä tekisin loppulangoista joita oli jäänyt jäljelle tehdessäni heijastimia. Aloin neuloa huivia, tarkoituksena yhdistää erivärisiä lankoja yhteen. Istuin tuolilla ja kiertelin neuletta käteni ympäri, siitä sain idean kämmäköiden tekoon.

Loin ensin puikolle 30 silmukkaa ja neuloin noin 30 cm ja päättelin. Ompelin reunat yhteen ja siistin vielä virkkaamalla ylä-ja alareunat. Kämmenen päällä komeilee kolme kukkasta.

 Nämä mustat on Linnean ja lilan väriset minun. En kyllä tiedä missä ja milloin niitä käytän mutta toivotaan, että niille käyttöä löytyy.

Tässä vielä viimeiset hartiahuivit joita olen neulonut. Sukulaiseni ovat varmaankin kyllästyneet kun saavat niitä lahjaksi.

Säärystimiä

Tuli tuossa pimeinä talvi-iltoina neulottua muutama pari säärystimiä, tässä on kuva kahdesta. Mustat säärystimet on neulottu Nallelangasta ja vihreät on Jussilangasta.
Mustat säärystimet on neulottu kaksi oikein, kaksi nurin ja virkkasin niihin vielä kukat, en sen takia, että se koristaisi säärystimiä, vaan siksi, että haluan käyttää langan aina loppuun, ettei jää inhottavia langanpätkiä jäljelle.

Ystäväni kysyi, voisinko tehdä sellaiset säärystimet jotka olisivat valmiiksi kasassa. Siitä syntyi vihreän säärystimen idea. Niissä olen neulonut  kaksi oikein, kaksi nurin ja sitten ihan vaan oikeata, sitten yksi oikein, yksi nurin. Näin syntyi tällainen malli.  Jalkaan laittaessa ne jäävät mukavasti rullalle.

Neuloin vielä mustat säärystimet Linnealle ja oranssit työkaverilleni, molemmat oli neulottu Nalle langasta.