Metsänhenki

Laitanpa välillä tällaisen kuvan tänne blogiin. Nimesin tämän kannon Metsänhengeksi. Olimme mieheni kanssa metsälenkillä tyttäreni koiran kanssa ja tälläinen komistus löytyi ihan polun vierestä. Rakastan metsässä kulkemista ja nautin metsän eri äänistä. Vaikka muualla tuulisikin niin metsä vaimentaa tuulen pieneksi henkäykseksi. Käyn aamuisin uimassa ja nyt keväällä on ihana kuulla satakielen laulavan kun saavun uimahallille, tai ihailla suuria valkovuokkomattoja jotka ovat kukkineet jo kuukauden ajan. Puhumattakaan kun puidenoksille muodostuu hiirenkorvat ja niistä puhkeaa kauniin lehdet kehystämään puita.

Kevät on niin ihanaa aikaa, vaikka itse olenkin syksyihminen. Olisi kauhea asua sellaisessa maassa jossa ei olisi eri vuodenaikoja.

Kesä 2010

Kevät alkoi auringonpaisteessa ja herätti koko luonnon. Luumupuu kukki vain muutaman päivän mutta onneksi hyönteiset ehtivät mukaan leikkiin. Siivotessani huvimajaa kuulin mehiläisten surraavan puussa.Seuraavaksi meillä kukki vuorenkilvet runsaslukuisena mutta valitettavasti minulla ei ole niistä kuvaa. Sammalleimut aukenivat kesäkuunpuolivälissä.



Takapihalla on pieni allas jonka ympärillä kasvaa kahta erilaista kuunliljaa, sammalleimua, kivikkokasvaja, neitoangervoa, erilaisia yrttejä ja kesäkukkia. Altaaseen suihkuttaa vettä tyttö jonka sylissä on lintu ja toisellapuolella joutsen joka on kuvassa piiloutunut kuunliljojen taakse.



Luumupuu kaikessa komeudessaan. Tällä luumupuulla on kiva tarina. Sain naapurin mieheltä pienen kymmenensenttimetriä pitkän oksan jonka istutin maahan . Siinä se nökötti ainakin kolme vuota eikä kasvanut yhtään, mies jo uhkasi ajaa ruohonleikurilla yli. Sanoin hänelle, että jos sen teet niin avioero tulee. No, niin sitten eräänä päivänä kävi että luumupuu joutui ruohonleikkurin hampaisiin. Kyllä mies sai hyytiä, mutta ei nyt ihan eroa tullut. Viikkoa myöhemmin huomasin luumupuun riehaantuneen kasvamaan, siitä tuli suuri pensas. Joka vuosi olen leikellyt sitä pienemmäksi mutta luulen sen vaan tykännen siitä. Luumuja on joka vuosi tullut runsaasti niin omiksi kuin muidenkin tarpeeksi.

Näin hienona se kukki tänä vuonna.

Synttärikortti

Tällainen siitä valokovan pohjalta tehdystä kortista sitten tuli:


Tätä tehtiin ihan kolmen henkilön yhteistyönä, joten jouduimme turvautumaan kompromisseihin joidenkin juttujen osalta. Minä olisin halunnut kortin eri elementit vähän vinompaan ja liikkuvaisempaan asentoon, mutta Viffala ja Marika pitivät enemmän symmetriasta. Viffala puhui raidallisen kuviopaperin puolesta, minä ja Marika taas pidimme kukallisesta... jne... Mutta sujuihan se näinkin, ja kortti näytti olevan päivänsankarin mieleen.

Vanhoja valokuvia

Skannasin vanhoja valokuvia. Pitäisi tehdä synttärikortti mummulle, ja ajattelin hyödyntää noita vanhoja valokuvia. Saa nähdä miten onnistuu.

Oli se mummu nuorena vaan nätti, ja hiukset aina upeasti laitettu.

Oletettavasti rippukuva, noin vuodelta 1940.
Kuvan taakse oli kirjoitettu päivämäärä, mutta vuosiluku jäi vähän epäselväksi. Voisi ehkä olla 1944.

Isän puolella sukua on harrastettu pyöräilyä:

Famu ja polkupyörä, vuosiluku tuntematon.