Haikara rakensi pesän meidän pihalle, ensin siihen syntyi vain kaksi poikasta, mutta lopuksi poikasia oli kolme. Pesä on vielä pieni ja hutera, mutta haikaraäidille se oli ensimmäinen kerta kun se oli pesänrakennuspuuhissa. Haikaraäiti on vielä nuori eikä tahdo pysyä pystyssä hennoilla jaloillaan, mutta hyvä äiti se on ja poikasista kaksi jo levittelee siipiään ja harjoitelee lentoon lähtöä. Onneksi tänävuonna on ollut paljon ruokaa tarjolla ja poikaset ovat kasvaneet nopeasti. Saa nähdä koska ne ovat valmiit lentämään pois pesästä.
Neulahuovutetut haikarat ovat syntyneet sitten, että olen tehnyt ensin rautalangasta "luuragnon" jonka ympärille olen alkanut neulahuovuttaa villaa. Tyttäreni kysyi minulta, kuinka jaksan pistellä noin kauheasti. Nämä eivät syntynyt nopeasti, en ottanut aikaa mutta monta viikkoa niitä iltaisin kyhäsin. Pesä pitää vielä laittaa suuremmaksi, mutta risuja on aika vähän näin keskikesällä, pitää odotta syksyyn ja suurentaa sitä sitten. Ajattelin laittaa pesän roskakatoksen katolle keikkumaan tai ehkä huvimajan katolle jos sinne yletyn.
Pidän lasten kirjasta Leevi lauhkea leijona. Sen kirjan innoittamana tein nämä linnut. Siinä kirjassa kävi vaan köpelösti ( vai kävikö) kun haikara toi lampaalle leijonanpennun.
Haikarat lähettävät kesäterveisiä kaikille. Kun katsotte taivaalle voitte nähdä haikaran lentävän siellä. Se voi vaikka olla minun haikarani.
2 kommenttia:
Hih, mitkä asukkaat teille on muuttaneet :)
No jopas..... tosi kiva pesue, tuollaisen voisin hyvin asuttaa vaikka parvekkeelleni jos olisi taito hyppysissä....:D
Lähetä kommentti