Alpakkalanka on sitten aivan ihanaa. Hipelöin kerää vaikka kuinka kauan ennenkuin aloin virkkaamaan. Linnea itse osaa tehdä ihania juttuja, silti hän kiikutti langat minulle ja pyysi virkaamaan hänelle salomonisolmuhuivin. Mitä siitä, alpakkalanka on ihaninta mitä olen koskaan virkannut.
Täytyy sanoa, ettei liina ole kuvassa yhtä ihanan näköinen mitä luonnossa, sitä pitäisi päästä tunnustelemaan käsillä. Vaikka liina on aika suuri, voi sen oikein hyvin kietoa myös kaulan ympärille.
Liinaan meni neljä kerää Dropsin Alpaca-lankaa. Linnea oli ostanut ensin kolme kerää, mutta ostin vielä yhden kerän lisää. Vaikka lanka on aika hintavaa, luulen meneväni ostamaan sitä myös itselleni. Siinä langasa on niin hyvät ominaisuudet, pehmeä, lämmin, ihantuntuinen käsissä, helppo virkata tai neuloa, kevyt ja menee myös tarvittaessa pieneen tilaan. Ensimmäistä kertaa kun en meinaanut millään luovuttaa liinaa Linnealle, vaan aioin pitää sen itselläni, mutta niinhän siinä kävi, että pitihän se antaa hänelle.
Loppusotavarusteita, apuvälineitä ja viime viikot parhaat hetket
-
Keski-ikäisenäkin joudun henkilökohtaisessa elämässänikin jatkuvasti
perehtymään uusiin asioihin ja asioimaan aivan uusissa paikkoissa.
Armeijassa oleva ...
5 päivää sitten
1 kommenttia:
Kaunis huivi.
Minä näin kaupassa Primavera nimistä villasilkkilankaa ja en ole eläissäni koskeut niin pehmeään lankaan. Tulisikohan sellaisesta huivi?
Lähetä kommentti