Olen tehnyt varmaan sata huivia ja poncohoa. Niitä on mennyt lahjaksi ystäville ja sukulaisille ihan ulkomaita myöten. Viimeisin lähti Poriin vanhalle työkaverille, syntymäpäivälahjaksi. Olin aikasemmin lähettänyt hänen tyttäreille lahjaksi ponchot ja niin äitikin toivoi itselleen sellaista. Niitä en valitettavasti muistanut napata kuvaa.
Tämä poncho syntyi Nalle Colorista. Siivotessani kaappia löysin anoppini hyrrähärvelin, jota olin kyllä käyttänyt aikaisemmin 1970-luvulla tehdessäni esikoiselle vauvan peittoa. Sain kyllä aikani mietiskellä miten kukka tehdään. Lopulta sain kehiteltyä mieluisan kukan ja yhdistin virkaamalla kukat ponchksi.
Tässä kukka lähikuvassa.
Kolmisen vuotta sitten työkaverini kiikutti minulle pussillisen lankoja, joiden joukosta löytyi myös ponchon ohje. Yllätykseni oli suuri kun löysin saman ohjeen Modasta vuotta myöhemmin, sillä pussukka oli matkannut Ilomantsista tänne etelään. Innostuin mallista niin, että olen vikkannut monista eri tyyppisistä langoista ja olen myös vaihdellut hieman malliakin. Kuvan poncho on virkattu nimettömästä angoralangasta jonka ostin Soukan lankakaupasta.
Tämä salomoninsolmuhuivi on virkattu samanlaisesta langasta kuin edellinen. Näitäkin on syntynyt useampi kappale.Koristelin hyivia parilla kukalla.
Loppusotavarusteita, apuvälineitä ja viime viikot parhaat hetket
-
Keski-ikäisenäkin joudun henkilökohtaisessa elämässänikin jatkuvasti
perehtymään uusiin asioihin ja asioimaan aivan uusissa paikkoissa.
Armeijassa oleva ...
5 päivää sitten
3 kommenttia:
Upeita! Erityisesti tuo punainen! :)
Ihana tuo poncho! Mullakin on "loomi-vehje". Miten saat noista keskustoista noin pienet? Mulla ne jää aina hirvittävän isoiksi ja tuntuu, että ne voi purkaantua hetkellä millä hyvänsä.
Kiitos kommentista.Tiedätkö mikä sen laitteen oikea nimi on? Olen nähnyt pahviversioita,se minun on kovaa muovia ja siitä saa 2 kukkaa päällekkäin.Neuloin keskustat tikkipistoin ja kiristin joka tikin jälkeen.Muista päätelä hyvin niin en usko että kukka purkaantuu.
Lähetä kommentti