Punatulkusta sukat

Meitä on viime viikkoina vaivanneet sähkökatkot. Olisi oikeastaan pitänyt olla kirjoittamassa esseetä, mutta eihän se onnistu ilman sähköä. Jos tätä jatkuu pitkään, pitää varmaan kaivaa jostain esiin ruutupaperia ja muistella miten se kaunokirjoitus menikään. Mutta sähkökatkosta sain tekosyyn viimeistellä ensimmäisen MINULLE itselleni tarkoitetun villasukkaparin useampaan vuoteen.

En yleensä ole erityisen innoissani raitalangoista. Kahden samanlaisen sukan saaminen on niillä haastavaa, kun nuo langat aina sisältävät solmuja, ja pahimmassa tapauksessa joutuu kerimään välistä kymmeniä metrejä lankaa, että löytää taas oikein kohdan. Mutta niin vain kävi, että ihastuin tuohon Punatulkku-nimisen langan väreihin.

Lankaa jäi vielä sen verran, että sain siitä aikaiseksi pikkuruiset sukat, ehkä noin kokoa 22. Kaveripiirissä ei taida kenelläkään olla tällä hetkellä tarvetta noin pienille sukille, mutta eiköhän sopiva vastaanottaja jossain vaiheessa ilmaannu. Lankaa jäi jäljelle vain muutama metri.

Ja sitten pitää tunnustaa, että olen saattanut sortua pimeän puolelle. Miltä kuulostaa sataprosenttisen keinokuituinen paljettilanka? Ei kai kukaan vakavastiotettava neuloja koske sellaiseen? Vai koskeeko...? Palaamme asiaan, jos kehtaamme.