Kolme virkkuukoukkua

Ekovaippa

2012-01-29T15:01:00.001+02:00

Ajattelin ensin laittaa tämän ensimmäisen kuvan viimeiseksi ja kiusata lukijoita, mutta se olisi ollut liian uhkarohkeata.
Tyttäräni koiralla on taas juoksut ja hän ei suostu pitämään muita kuin tälläisia housuja. Tein viime vuonna jo muutamat ja ne osoittuivat hyviksi.

Kaapin perukoilta kaivoin tälläista hauskaa kangasta ja pehmukeosan leikkasin t- paidasta moninkertaisena.

Ensimmäiseksi ompelin reiän ja sen jälkeen reunat ja pehmukket tulevat reunan sisään, sitten vaan tarrat paikoileen ja kuminauhat kiinni.

Vaikka tämä on yksinkertainen malli on siinä aikamoinen ompeleminen. Täytyy vielä ommella muutama pari lisää, että niitä on tarpeeksi ja voi vaan heittää käytön jälkeen pesukoneeseen.

Säärystimet sääriä lämmittämään

2012-01-28T20:05:00.002+02:00

Lunta tuiskutta ja kylmää on. Puikot heilumaan ja sääret lämpimiksi. Ylimmät säärystimet on neulottu 7 Veikasta ja alimmainen pari Nallesta. Kumpaankin säärystimeen olen luonnut 80 silmukkaa ja kerroksia taitaa olla noin 152. Varteen virkkasin kukkia somisteeksi, tupsut olisivat myös olleet ihan kivan näköisiä, pitää kokeilla toisiin säärystimiin.

En minä voi noita puikkoja mihinkään piilottaa, tuntuu että ne ovat jo kasvaneet käsiinni kiinni. Minusta on mukavaa istua nojatuolissa ja katsella televisiota ja samalla puikot kilkkaavat käsissä.

Baskervillen baskerit

2012-01-24T08:04:00.000+02:00

Pipoista siirryin neulomaan baskereita. Musta ja sininen baskeri on neulottu FlipFlopista ja punainen pipo Novitan Nallesta kaksinkertaisella langalla. Reunaan neuloin joustinneuletta ja sen jälkeen vinopitsiä. Mustaan baskeriin tein tähtikuvio kavennuksen ja sinisen baskerin päälaen kavensin tasaisesti joka kierroksella niin päälaesta tuli sileä. Lankaa jäi jäljelle sen vuoksi virkkasin mustaan baskeriin yhden kukan ja siniseen kolme. Kukkien taakse ompelin hakaneulan, että sitä voi myös käyttää vaikka takin kauluksessa.

Punaisessa pipossa neuloin kaksikymmentä senttimetriä oikeaa ja sen jälkeen yhden kierroksen nurjaa, että pala kääntyisi kauniisti nurjalle puolelle. Punainen pipo on tarkoitettu paukkupakkasille sillä se on paksu eikä tuuli ei pääse puhaltelemaan läpi.

Nyt on päähineiden kausi loppu, tarkoitan, että niiden neulominen päätyy tähän. Onneksi lunta satoi, että niille on myös käyttöä.

Valoa lumettomaan aikaan

2012-01-13T16:42:00.000+02:00

Näin me vietimme joulunajan, lunta ei ollut nimeksikään, pitihän sitä valoa saada pimeyteen. Mieheni osti uudet lyhdyt ja ne olivat mielestäni kivan muotoiset, vielä kun laitoin kartionmuotoiset kynttilät palamaan niihin, jotka olin valanut viime vuonna.

Lyhtyjä on kolme eri kokoa. Keskikokoinen sai mennä roikkumaan ja suurin ja pienin rapulle. Suurinpaan lyhtyyn laitoin kolme eripituista kynttilää ja muihin mahtui vaan yksi. Oli kivan näköistä kun kynttilät olivat saman muotoisia kuin lyhdyt.

Vanha lyhty sai vielä hetken koristaa rappua ennenkuin se laitettiin pois. Uusissa lyhdyissä on kirkas lasi niin kynttilänvalo näkyy paremmin.

Tarkkasilmäinen katsoja näkee, että keittiön ikkunasta rauhankyyhkynen kurkistaa ikkunasta. Jokajouluinen perinne on myös laittaa ikkunaan kaksi tiffany enkeliä ja tähti roikkumaan niiden väliin.

Onneksi sitä lunta tuli viimeinkin. Täällä etelässä on vaan ikävää kun joka toinen päivä sataa lunta ja joka toinen vettä. Tällä hetkellä pyryttää ulkona ja on luvattu lumipyryn jatkuvan vielä. En minä toivo, että lunta tulisi yhtä paljon kuin viime vuonna mutta olisi se ihanaa jos lunta olisi niin paljon, että voisi sanoa, että on talvi.

Työn tuloksia tai tuloksia työssä

2012-01-10T17:26:00.000+02:00

Saimme työhön lahjoituksena ihania joulukoristeita ja kiitoksi lahjottajalle ompelin hänelle olkalaukun ja lapset piirsivät ja kirjoittivat kiitokset. Olkalaukku on aika kesäinen, mutta tuleehan se kesä vielä sieltä. Toivottavasti rouva pitää laukusta ja siitä on iloa.

Meidän piti saada työpaikalle vaihtopäälliset tuoleihin joita emme tavallisesti käytä lapsilla. Ikeasta löysimme ihanaa kangasta josta ompelin selkänojaan tarrakiinnitteiset huput ja istuinpäälliset on kiinitetty kuminauhalla tuolin jalkarautoihin tuolin alle. Istuinosan alareuna kiertää tuolia ja muodostaa pienen helman tuolin etu-ja sivuosiin. Saa nähdä kuinka käytännöliset pääliset ovat käytössä.

Kangasta jäi jäljelle niin paljon, että sain ommeltua vielä vuorillisen olkalaukun. Laukkua tarvitaan ulkoilussa päiväkirjalle kännykälle ja tietenkin nenäliinoille. Laukun sisäpuolella on pieni tasku kännykälle ettei aina tarvitse kaivaa laukun pohjalta.

Tässä kuva tyynyistä, niitä ompelin neljät somistamaan sohvia ja muutenkin ne ovat tarpeelisia istuintyynynä. Tyynyt ovat reilun kokoiset vaikka kuvassa eivät näytäkkään siltä.

Ikeasta löytyy ihan kivoja kankaita. Minun pitää vaan kertoa miten minulle kävi kankaanhakureissulla.
Olimme työkaverin kanssa ostoksilla ja meidän kärryt olivat tupaten täynnä enkä malttanut ostaa mitään itselleni vaikka samallahan se olisi käynnyt. Siellä oli alennetuun hintaa ihanaa punaruudullista kangasta ja ostimme sitä 10 metriä kun sen hinta oli vain 1,95 metri. Ajattelin, että käyn ostamassa kangasta seuraavalla viikolla mutta kankaan hinta olikin 5,95 metri. Parasta tässä oli, että oli alennusmyyntiaika. Onneksi löysin poistonurkasta samaa kangasta paneeliverhoksi ommeltuna kaksi kahden metrin palaa ja hinta oli vaan kaksi euroa kappale. Taisi minulle tulla kaksin verroin onnea.

Lunta ja kylmää odotellessa

2012-01-07T09:12:00.000+02:00

Työkaverini tilasi minulta pipon ja se valmistuikin ennätysajassa ja saman tien lähti uuteen kotiin, tai oikeastaan hän tilasi minulta ruskean pipon mutta Novitan Color Isovelilangasta neulottu miellytti häntä enemmän. Ei tietenkään se jäänyt siihen yhteen pipoon, vaan minun piti vielä tehdä muuttama lisää.

Ruskeat pipot on neulottu 7 Veikasta ja oranssinen jostakin akryllilangasta jonka löysin lankavarastostani. Oikeanpuoleisessa pipossa on ensin neulottu 12 cm oikeaa ja se on käänetty sisäpuolelle ja sen jälkeen vasta vinopitsiä. Vasemmanpuoleisessa pipossa reuna on käänetty ulkopuolelle ja kukka koristaa pipon reunaa. Kukka kiinnittyy hakaneulalla ja sen voi vaikka siirtää takin kaulukseen.

Näissä pipoissa yhdessä on alhaalla resorineule ja toisissa käänteet. Aika hauska tämä lanka, se tekee vinopitsin vielä eläväisemmän näköiseksi.

Minä olin jo piilottamassa puikkoja, että voisin tehdä muutakin, mutta päässä pyörii vielä monta uutta neulemallia jotka aion toteuttaa. Huh, kohta myyn kyllä puikot tai sitten hautaan ne varastoon.

Untuvaisen pehmeää päähän ja kaulaan kiedottavaksi

2012-01-01T09:39:00.000+02:00

Hyvää Uutta vuotta 2012. Tuntuu kuin koko maailma vielä nukkuisi ja minä istun koneen ääressä kirjoittamassa blogia. Yöllä on satanut hieman lunta, juuri sen verran, että ulkona on valoisempaa kuin muina aamuina, pakkastakin taitaa olla muutama aste. Talvesta ei ole oikein täällä etelässä ollut mitään tietoa. Naurekelimme tyttäreni kanssa eilen, ettei talvisaappaita ole tarvinut käyttää ja laitoimme jalkaan pikkukengät kun lähdemme ulos.
Tässä on vielä viimme vuoden tuotoksia. Vaaleansinisestä Rose Moharista neulotu myssy ja liina. Myssyssä käytin omaa luovuutta ja tällainen siittä tuli, kevyt ja ilmava.

Vinopitsisen liinan voi kietoa niin kaulalle kuin hartioille. Liinan etuna on, että se menee pieneen tilaan mutta se leviää myös suureksi lämmittämään hartioita.

Tässä vielä yksi valkoisesta langasta neulottu liina joka meni joululahjaksi. Liinan kulmassa on kukka joka on kiinnitetty hakaneulalla, sen voi vaikka kiinittää hatuun tai takin kaulukseen.

Minun pitää vielä laittaa viimevuotiset tuotokseni tänne, joiden kuvat olen ottanut puhelinkameralla sen jälkeen kuvien laatu toivottavasti parenee. Olen jo harjoitellut kuvien ottamista uudella kameralla, mutta en oikein tiedä miten kuvat voivat hyppiä tai onko se kuvattavat kun kiusaavat minua.

Jouluiset huopapallot korviin kiikkumaan

2011-12-29T07:44:00.001+02:00

Huovutin itselleni valkoiset huopapallot korviin mutta työkaverini halusi punaiset. Hän pyysi vähän bling, blingiä mukaan. Varastostani ei löytynyt enään hopeisia koukkuja mutta paremman puutteessa kullanväriset kelpasivat.

Jouluna meillä kävi kylässä rouva jonka korvissa oli minun huovuttamat jouluomenat. Ihmettelin, kun ne olivat vielä jäljellä sillä muistelisin, että olin antanut ne hänelle lahjaksi viimevuosituhannella.
Kun joulu ja uudenvuoden tohinat ovat menneet ohi alan suunittelemaan ihan uutta korusarjaa huovuttamalla. Voi kuinka joskus saisi aikaseksi mennä johonkin hopeatyö tai kivikurssille. Muuten, sain joululahjaksi digikameran. Nyt on sitten toivottavast luvassa parempia kuvia.

Nyt sydämmeeni joulun teen.

2011-12-23T20:39:00.000+02:00

Minun piti saada jotakin uutta ja erikoista joulujuhliin koristamaan mustaa puseroani. Minulla oli kaapissa valkoista villaa ja vesihuovutin ensin korvakorut ja sen jälkeen huovutin piparimuotin avulla sydämmen rintakoruksi. Ompelin vielä kiviä sydämmen keskelle ja kristallin roikkumaan.

Mietin, että pusero kaipaisi vielä jotakin. Edellisissä juhlissa minulla oli tavalliset helmet kaulassa, ajattelin voisiko huovuttamalla saada aikaseksi jonkinlaisen kaulanauhan. Märkähuovutun ensin nauhan jonka sisälle laitoin puuvillalangan. Sen jälkeen levyhuovutin pari levyä josta leikkasin lehtiä. Lehdet kiinnitin neulahuovutukselle ja samalla pistelin lehtiin ruoteita. Kuvassa ei oikein näy, mutta ompelin vielä sinne tänne kristalleja.

Sovittelin kaulanauhaa ja otin kaulasta pois, se ei ollut mielestäni hyvä. Mutta eräänä aamuna näin ministerin istumassa aamutelevisiossa ja hänellä oli kaulassa aika paksu huovutettu nauha ja siinä roikkui koru. Niin ajattelin, että jos ministerillä voi olla tuollaineen nauha kaulassa niin miksei minullakin. Kun menin töihin yllätykseni monet sanoivat, että se oli kiva idea tehdä tuollainen nauha kaulaan. En usko, että heti ainakaan tulee ketään vastaan jolla on samanlainen korusetti.

Vinopitsit

2011-12-19T06:00:00.000+02:00

Huonojen kuvien sarja jatkuu. Toivottavasti kuvat näkyvät jollakin tavalla. Vai oliko minun sittenkin tarkoituksena kuvata hienoja utuisia kuvia, tiedähäntä.

Vinopitsiä on sekä helppo ja hauska neuloa, sen neulominen sujuu hyvin vaikka katsoisi televisiota. Silmukka jätetään neulomatta, kaksi neulotaan ja sen jälkeen vedetään neulomatta oleva silmukka neulotuiden silmukoiden yli.

Isot hartiahuivit on neulottu Rose Mohain Luxsus langasta jossa oli kimallelanka mukana. Huivit ovat kooltaan 60cm leveät ja 2, 40 metriä pitkät. Liinoja voi käyttää niin huivina kaulanympärillä kuin hartioilla.

Jouluisia kransseja ystäville ja sukulaisille.

2011-12-10T08:38:00.001+02:00

Tässä teille hieman joulutunnelmaa. Eräänä päivänä uimahallissa eräs rouva kysyi haluanko tuijanoksia, kun heidän pihaltaan on kaadettu tuijia . Seuraavana päivänä taas kaksi rouvaa ottivat uimahallissa kädestä kiinni ja kyselivät haluanko kuusenoksia kun he ovat kaataneet kuusen pihalta. Kiitin kauniisti, kun olivat muistaneet minua, vaikka en ollut suunnitellut tänävuonna kranssien tekoa. Lähdin sateisena päivänä hakemaan tuijan oksia, niitä kertyi kaksi isoa muovisäkillistä. Kuusen oksia hain vaan yhden säkillisen, koska mieheni oli kaatanut kolme pientä kuusta meidän pihalta enkä siten tarvinnut enempää.

Huovutin erinvärisiä palloja, keräsin pihalta käpyjä ja löysin kaapista korillisen koristeita. Osan kävyistä sumutin hopeavärillä. Koristusten kiinnittämiseen käytin liimapyssyä.

Tuijasta oli mukava taiteilla krasseja koska se ei varissut eikä pistellyt käsijä. Pohjaksi kieputin tuijanoksia jotka oli jäänyt jäljelle kun leikkasin pieniä nippuja niistä. Sitten vaan niput kiinni rautalangalla kehikkoon, ensin ulkoreunaan sitten sisäreunaan ja keskelle.

Tuli myös tehtyä havupallo ja tuijapallo josta ei ole valitettavasti kuvaa. Tämän jälkeen seuraa kuvakavalkaadi krasseista.

Toivotan kaikille oikein rauhaisaa ja hyvää joulua.

Olkalaukut

2011-12-06T07:29:00.001+02:00

Kuka ottaisi tehtäväksi kuvata ja blogata minun tuotokseni? Olen ehtinyt tehdä vaikka mitä, mutta kuvaaminen kännykällä on tosi surkeaa, omapahan on syyni kun heittelin kameraa hyllyltä lattialle niin että se meni rikki.

Aikaisempien laukkujen innoittamana tein vielä kolme lisää. En muista mistä olen ostanut tämän oranssisen kankaa jossa on lehtiä, mutta seuraavat kankaat ovat Ikeasta.

Vuorikankaat on mustaa puuvillakangasta ja jokaisessa laukussa on tarrakiinnitys läpässä.

Luulen, että tämä kangas on ollut yksi Ikean suosituimista kankaista, kun se tuli ensimmäistä kestaa myyntiin se maksoi 5.95 euroa metri, mutta kun menin seuraavan kerran kauppaan hinta oli kohonnut 9,95:een. Onneksi ostin ensimmäisellä kerralla niin paljon, että sain päällystettyä vuodesohvan ja lisäksi muutamia tyynyjä ja jäi vielä kangasta kassia varten.

Toivottavasti saan vähän ripeämmässä tahdissä blogattua kun on tullut tehtyä kaikenlaista jouluksi.

Päivyrikassit

2011-11-09T07:35:00.001+02:00

Paljastaisinko nyt missä olen töissä? Saatte arvuutella vielä hetken. Tuntui, että joka puolelta sateli ompelupyyntöjä, minun piti jo kieltäytyä ompelemasta mitään, sillä pitihän minun ehtiä tehdä minun varsinaista työtäni. Tässä vielä päivyrilaukut jotka tein kahdelle osastolle.

Molemmat laukut ovat kääntölaukkuja. Kangas on paksua huonekalukangasta, toisessa laukussa on sininen vuori ja toisessa vihreä. Ne ovat niin suuria, että sinne mahtuvat kännykkä, päivyri ja nenäliinoja. Nyt taisin paljastaa työpaikkani.

No, olen töissä päiväkodissa ja minun pitää sanoa, ettei ihanampaa työpaikkaa ole. Aamulla kun menet töihin saat monta halausta ja tunnet pienten käsien kiertyvän kaulasi ympärille ja kirkkaat silmät loistavat kun he katsovat. Rehellinen vastaus, kuinka monessa työpaikassa saa näin ihanan vastaanoton? Tästä aiheesta voisin kirjoittaa vaikka kuinka paljon, mutta siitä tulisi monen sivun kirjoitelma.

Tilauskassit

2011-11-09T07:31:00.001+02:00

Kun menin töihin tein mielestäni kauheasta kankaasta työkassin. Ajattelin, että kyllä se kelpaa töihin pukuhuoneeseen roikkumaan, mutta kun työkaverit näkivät sen, he pitivät kankaasta ja kyselivät tekisinkö myös heille kassit. Minulla oli vielä kangasta jäljellä niin ei auttanut muuta kun laittaa ompelukone laulamaan.

Jokaisessa kassissa on mustanvärinen vuori, yhdessä kassissa on pitkä olkanauha. Pienimmässä kassissa ei ole kantta, se tuli pienelle tytölle jumppakassiksi. Muut kolme kassia ovat reilun kokoiset.

Kuvasin kassit illalla niin värit ovat haaleat jos haluat nähdä oikean värin niin katso aikasempaa minun kassikuvaa.

Vaikka olen nyt töissä olen ehtinyt tehdä kaikenlaista, mutta tämä blogittaminen tuntuu aina niin työläältä. Lupaan parantaa tapani ja yritän saada jotain aikaseksi tänne blogiin.

Neulatyynykukka

2011-11-09T07:30:00.000+02:00

Palattuani töihin huomasin ettei siellä ollut neulatyynyä, sehän on "tärkein" työkaluni. Nyt varmaakin luulette, että olen töissä jossakin ompelimossa. Saatte nyt vähän aikaa arvailla missä olen töissä, ehkä kaupassa, tai jossakin muussa liikkessä, tai monipalvelu yrityksessä, tai mainostoimistossa, tai päiväkodissa, tai somistamossa. Ensi töikseni kaivoin kaapista kangasta ja ompelin tällaisen neulatyynykukkasen.

Joudun kulkemaan työpaikalleni pitkää käytävää pitkin ja käytävän varreltä työkarerini huutelivat minulle, että voinko ommella myös heille. Lopuksi sanoin, etten voi kaikkia toiveita toteuttaa vaan minun on ensin tehtävä omat työni ja sen jälkeen katsottava ehdinkö ommella muille jotakin. Olen jo luvannut päällystää ruokahuoneen tuolit tai ainakin kymmenen tuolia. Se on aika suuri urakka kun perustyötkin pitäisi tehdä.

Neulatyyny on ollut kovassa käytössä, sillä töitä kasaantui paljon ja tuntui etten ehdi ommella niin paljon kuin pitäisi.

Jos joku ei tiedä kuinka tämä neulatyyny on tehty niin voin tässä lyhyesti kertoa.
Leikataan kankaasta kaksi ympyrää ja ommellaan yhteen ja jätetään vaan pieni aukko josta sen voi kääntää ympäri, sen jälkeen täytetään jollakin sellaisella materiaalla jonka läpi nuppuneula menee helposti. Tässä kukassa käytin kalalankaa jolla vedin terälehdet esille ja viimeisenä ompelin napin.

Työn orjat sorron yössä kulkee

2011-10-08T11:17:00.000+03:00

Aloitin työt pitkän lomailun jälkeen. Mietin, mihinkä laittaisin kaikki tarvitsemani työvaatteet ja muut tavarat joita tarvitsen aamulla kun menen uimaan ennen työhön lähtöä. Onneksi työni alkaa niin myöhään, että ehdin vesijuosta tunnin joka aammu.

Kaivoin kaapista tällaisen "kauniin" kankaan josta sitten ompelin kännykkäkotelon ja kassin jossa on kansi, joka suojaa tavaroita.

Kankaan olen joskus ostanut Ikean palalaatikosta kahdella eurolla. Minusta kangas sopii hyvin ilostuttamaan syksyä vaikka on aika hurjan näköinen. Kansi kiinnittyy hienosti tarralla vaikka ensin ajattelin laittaa siihen suuren napin mutta tarrakiinnitys on aika kätevä eikä se riko hienoa kankaankuviota. Sisälle laitoin musta puuvillakankaasta vuorin.

Kanteen osui aika kiva ympyrän kuva ja kännykkäkotelo roikkuu mukavasti hihnasta. Olen jo muutaman päivän käyttänyt kassia töissä ja se on ollut ihan hyvä.

Valkoinen helminauha

2011-10-02T11:32:00.001+03:00

Valkoinen helminauha joka on ommeltu Kotiväkilangasta ja sisälle pujotettu vaaleita puuhelmiä.
Helmet ovat kooltaan kaksi senttimetriä leveitä ja kaksi ja puoli pitkiä eli ovat aika kookkaita. Helminauha kiinnittyy papukaijalukolla.

Ajattelen joka kerta kun teen helminauhan, että tämä on sitten viimeinen mutta näköjään niittä syntyyy vielä muuttama. Toivottavasti tyttäreni pitää tästä.

Sadeviitta tuulta ja tuiskua vastaan

2011-09-19T12:33:00.001+03:00

Tyttäreni toi eräänä päivänä minulle sadeviitan ja kysyi, voiko siitä ommella koiralle sadeviitta.
Malliksi sain koiran talvitakin ja sitä vähän muuttamalla ompelin viitan.

Kaksi nauhaa jotka kulkevat vatsan alta laitoin tarrakiinnityksen ja kaulan ympärille löyhän kuminauhan.

Tältä sadeviitta näyttää koiran päällä. Kira oli kyllä vähän ihmeissään kun kangas rapisi. Viitta on ollut käytössä ja on todettu hyväksi.

Kun ompelin viitan samalla tein emänälle helminauhan. Kira oli luullut, että sekin oli hänelle ja oli käyttänyt sitä puruleluna. Nyt helminauha on korjattu ja emäntä on tyytyväinen. Pitäisi keksiä jokin kiva purulelu Kiralle, ettei tarvitse käyttää emännän helminauhaa.

Taivuta taitein

2011-09-11T10:08:00.001+03:00

Kolmekymmentäviisi vuotta sitten kun menin naimisiin, ostimme laatikollisen aterimia joita käytimme alkuvuosina. Hakmannin aterimet syrjäyttivät ne, sillä BP:llä tankatessa niitä sai kylkiäisenä. Tämä tapahtui joskus 70- luvun loppupuolella. Näin vanhat aterimet joutuivat muovipussiin kaapin perälle useammaksi vuosikymmeneksi. Selaillessani eri blogeja huomasin kuinka lusikoista oli tehty koruja. Muistin, että meillä oli kaapissa ylimääräisiä aterimia ja kaivoin ne esille. Ne olivat paksua terästä ja mietin kuinka saisin niistä väännettyä koruja. Olen aina tiennyt olevani voimakas, mutta näin voimakkaaksi en ole itseäni tiennyt. Taivutin varren keittiötikkaita vasten kaksinkerroin ja loput pihdeillä niin että toiselle puolelle tuli lenkki josta voi pujottaa ketjun. Sitten vaan rautasahalla varsi poikki.

Osaan liimasin kiviä ja yhteen porasin reiän ja laitoin siihen roikkumaan lasihelmen. Minusta varrenkuvio on jo itsessään kivan näköinen eikä välttämättä tarvitsisi mitää koristetta.

Lusikkaosaan liimasin punaisia ja läpinäkyviä kiviä. Ensin ajattelin, että lusikkaosa on liian suuri ja painava kaulakoruksi. Liimasin lukko-osan lusikan taakse ja laitoin ketjun, eli minunta sitä voi käyttää niin rintakoruna kuin kaulakoruna.

Haarukkaosasta kehittelen vielä jonkin korun, prototyypejä on jo useita, mutta en ole vielä itse hyväksynyt niittä.

Väriä syksyn kännykkäkoteloihin

2011-09-05T11:11:00.001+03:00

Lisää kännykkäkoteloita. Löysin kaappini kätköistä punasia helmiä ja tein niistä vielä helminauhan ja kotelon kännykälle.

Mustiin helminauhoihin sain väriä laittamalla vihreitä ja sinisiä helmiä vuorotellen. Vihreä helmi on hiukan suurempi kuin sininen. Helminauhoista tuli aika pirteän näköisiä.

Kännykkäkotelon saa neuloa aika napakaksi sillä se venyy käytettäessä. Luulin, että helmineule olisi tarpeeksi napakkaa, vaikka käytin kahden numeron puikkoja neuloksesta meinasi tulla liian löysää. Eilen toinen tyttäristäni tilasi tavalliset helmet ja toinen taas helminauhan johon hän voisi kiinnittää henkilökorttinsa roikkumaan. Täytyy vaan laittaa puikot heilumaan.

Esiliina ja pannulaput

2011-08-19T14:39:00.000+03:00

Kälylläni oli tässä äskettäin syntymäpäivä ja mietin pitkään mitä hänelle tekisin. Muistin, että hän pitää aina esiliinaa kun tekee ruokaa perheelleen. Minulla oli vielä kaapissa jäljellä Vallilan Kelohonkakagasta ja päätin tehdä essun siittä. Kangas on tarpeeksi tukevaa ja pinta on likaa hyylkivää. Sain vielä tehtyä parit pannulaput essun lisäksi.

Kälyni oli iloinen kun sai essun. Hän totesi, että vanha essu oli jo huonossa kunnossa ja uusi tuli ihan tarpeeseen.

Helmikoruja

2011-08-17T13:14:00.000+03:00

Lisää neulottuja helmikoruja. Kaapit täyttyvät mitä erilaisista "tilpehööreistä". Mitäköhän minä näillä kaikilla oikein teen. Varmaakin pidän niitä muutaman vuoden kaapissa ja sitten puran ne ja teen jotakin uutta. Voisi kyllä kokeilla pitää noita kaulassa kun menen kauppaan.

Oikeastaan näihinkin voisi yhdistää kännykkäkotelon. Tuo helminauha jossa on vain vähän helmiä on oikeastaa aika kiva. Se on kevyt ja sen pituutta voi säädellä.

Tässä lähikuva helmistä. Reunimmaisissa helmissä on käytetty Aarikan helmiä ja keskimmäisessä on ihan tavallisia puuhelmiä.

Nyt kaikki neulomaan putkiloita ja tekemään helmiä. Jos en ole vielä kertonut kuinka niitä tehdään tässä ohje.
Pienempiin helmiin luodaan viisi silmukkaa sukkapuikolle. Neulo ympyrää siten, että kun olet neulonut kierroksen älä käännä puikkoa vaan vaihda puikko oikeaan käteen ja ala neulomaan siitä reunasta jossa ei ole lankaa. Lanka kiertyy puikon takaa ensimmäisen silmukan kohdalle. Näin jatkat niin kauan kuin haluat. Muista, että kun pujotat helmet putkilon sisälle se vie pituutta pois valmiista helminauhasta. Eli neulo putkilosta pitempi kuin haluamasi helmen pituus on. Kun putkilo on valmis pujota helmet sisälle ja ompele tiiviisti helmien välistä ja sen jälkeen pujota neula seuraavan helmen läpi. Viimeisellä helmellä kiinnität helminauhan yhteen.

Irrotettava kännykkäkotelo ja helminauha

2011-08-12T15:25:00.000+03:00

Kesä on tullut jo elokuun puolelle ja minun mietintämyssyni raksuttaa jatkuvasti. Haluaisin keksiä jotain uutta tekemistä, mutta se pitäisi samalla olla jotakin hyödyllistä. Kun kuljemme mieheni kanssa ulkosalla ja kaupoilla, olen laiska ottamaan laukkua mukaan. Mutta mihin laittaisin kännykän? Olen muutama vuosi sitten kehitellyt kännykkäkotelon jota ei tarvitse ottaa pois kotelosta. Mietin minkälaisen uuden kotelon voisin tehdä missä olisi jokin kiva juju.

Olin aikasemmin tehnyt helminauhoja joihin olin käyttänyt suuria helmiä. Mietin, miten voisin yhdistää helminauhan ja kännykkäkotelon. Helmet tulisi olla pieniä ettei helminauhasta tulisi liian painavaa.

Ensin ompelin Kotiväestä viidellä silmukalla putkilon johon ompelin pieniä helmiä. Kännykkäkotelon neuloin helmineuleella ja ompelin reunat yhteen. Helmi napiksi ja reunaan lenkki johon pujotin avainlukon.

Näin sitä voi käyttää helminauhana tai laittaa kännykkäkotelon helmiin kiinni. Ensimmäisen kerran kun käytin sitä, tuli eräs rouva kysymään, tekisinkö hänelle myös samanlaisen. Rouva oli lähdössä Ruotsiin ja ajatteli, että se olisi kiva lahja siskolle. Tällainen irrotettava kännykkäkotelo on ihan kiva. Sen voi vaikka kiinniittä housunlenksuun tai laukkuun tai mihinkä muuhun vaan jos ei halua roikuttaa helmessä.

Tyynyjä kivikankaasta somistamaan tyttäreni divaania

2011-08-11T13:53:00.000+03:00

Nuorin tyttäreni oli lomailemassa miehensä kanssa ja halusin toivottaa heidät kotiin jollakin yllätyksellä. Löysin kaapista kivikankaan ja ajattelin sen sopivan heidän kotiinsa.

Ensimmäisenä ompelin pienenmän tyynyt jonka sisällä on kaksi 30 cm tyynyä sitten löysin kaapista tyynyn jonka ompelin käsin putkiloksi ja tein siitä karkkityynyn. Kun he palasivat kotiin pyysi tyttäreni vielä päälystämään heidän divaanin jättityynyn samalla kankaalla. Tyynyn toisiin kulmiin on ommeltu kulmat, sen takia että se istuisi paremmin divaanin selkänojaa vasten.

Kuvassa kaikki tyynyt näyttävät aika saman kokoiselta mutta suurin tyyny on 70cm leveä.

Keltainen kotivaahtera

2011-08-10T13:50:00.001+03:00

Lapsuuteni kodissa oli aina vaaleanpunainen kotivaahtera, vaikka silloin kutsumme sitä kotikoivuksi. Minulla on kaksi erilaista oransin väristä kukkaa ja keltainen. Vaaleanpunaisen kukan sain tapettua tänä vuonna. Minulla on ollut kummallinen vuosi, joko olen hoitanut kukkia liian hyvin tai sitten huonosti, mutta olen saanut tapettua toistakymmentä kukkaa. Ei siinä mitään, oikeastaan sillä on ollut hyvätkin puolensa. Kukkien hoitamisesta voi tulla rasite sillä minulla on ollut niittä 60-70 ja nämä kaikki kukat ovat olleet sisäkukkia.
Tässä teille kaikille kuva keltaisesta kotivaahterasta. Toivottavasti saan pidettyä hengissä ja saan uusia kukkia ensi vuodeksi.

Nokikolari kaupugin katoilla

2011-07-27T13:01:00.001+03:00

Tämä Vallilan kangas pölyttyi kauan kaapissa. Mieheni avustuksella tein kehikon ja niittasimme kankaan siihen. Oikeastaan tämä on ihan kiva tapa tehdä tauluja kun kankaita voi vaihtaa mielensä mukaan.

Taulu on aika suuri, 145 leveä ja 83 korkea. Kodin ykkösessä on palalaatikko josta tekee kivoja löytöja. Viimeksi kun olin siellä ostin kankaita 80 sentillä ja eurolla metri. Tänään minulla on taas ompelukone hurissut. Ompelin vähän itselleni ja nuorimmalle tyttärelleni yllätyslahjaksi, ihan muuten vaan. Haluan aina tehdä jotakin kivaa heille kun ovat matkoilla.

Haikarapesueen arkea Kirkkonummella

2011-07-24T11:52:00.004+03:00

Haikara rakensi pesän meidän pihalle, ensin siihen syntyi vain kaksi poikasta, mutta lopuksi poikasia oli kolme. Pesä on vielä pieni ja hutera, mutta haikaraäidille se oli ensimmäinen kerta kun se oli pesänrakennuspuuhissa. Haikaraäiti on vielä nuori eikä tahdo pysyä pystyssä hennoilla jaloillaan, mutta hyvä äiti se on ja poikasista kaksi jo levittelee siipiään ja harjoitelee lentoon lähtöä. Onneksi tänävuonna on ollut paljon ruokaa tarjolla ja poikaset ovat kasvaneet nopeasti. Saa nähdä koska ne ovat valmiit lentämään pois pesästä.

Neulahuovutetut haikarat ovat syntyneet sitten, että olen tehnyt ensin rautalangasta "luuragnon" jonka ympärille olen alkanut neulahuovuttaa villaa. Tyttäreni kysyi minulta, kuinka jaksan pistellä noin kauheasti. Nämä eivät syntynyt nopeasti, en ottanut aikaa mutta monta viikkoa niitä iltaisin kyhäsin. Pesä pitää vielä laittaa suuremmaksi, mutta risuja on aika vähän näin keskikesällä, pitää odotta syksyyn ja suurentaa sitä sitten. Ajattelin laittaa pesän roskakatoksen katolle keikkumaan tai ehkä huvimajan katolle jos sinne yletyn.

Pidän lasten kirjasta Leevi lauhkea leijona. Sen kirjan innoittamana tein nämä linnut. Siinä kirjassa kävi vaan köpelösti ( vai kävikö) kun haikara toi lampaalle leijonanpennun.

Haikarat lähettävät kesäterveisiä kaikille. Kun katsotte taivaalle voitte nähdä haikaran lentävän siellä. Se voi vaikka olla minun haikarani.

Uudistetut keinunpääliset

2011-07-20T10:50:00.000+03:00

Alkukesästä laitoin kankaan suojukseksi keinupehmusteiden päälle. Vaikka kuinka sidoin ne kuminauhalla kiinni ne eivät pysyneet paikalla. Löysin kaapista vaaleaa kangasta niin paljon, että pystyin tekemään niistä takaosat päällisiin. Ompelin vielä kuminauhat pehmusteiden takaosaan ja sidoin niillä tyynyt kiinni keinuun.Toivottavasti pehmusteet pysyvät nyt paremmin paikoilla.

Kangasta oli yllättävän paljon, sain vielä mukavan etureunan peittämään kylmää metallitankoa.

En ole laiskotellut vaikka niin voisi luulla. Reilussa päivässä ompelin tyttärelleni Potter juhliin leningin ja kesäkuussa tyttäreni kanssa vielä harmaan leningin. Valitettavasti niiden kuvia ei saanut tänne laittaa. Tällä hetkellä meillä on menossa maalaus urakka. Varasto on jo maalattu ja huvimaja on hyvällä alulla.

Kesäisiä kuvia pihalta

2011-07-03T10:27:00.000+03:00

Yläpihan altaaseen laitoimme tänä vuonna ankan roiskuttamaan vettä, kun suihku oli talven aikana mennyt rikki. Tuo ankka on ihan kiva altaassa, koska se ei ruiskuta vettä niin paljon altaan ulkopuolelle vaikka tuulisi. Poistin alkukeväästä paljon kasveja altaan ympäriltä, mutta niin vaan kasvit ovat kasvaneet, ettei allasta voi nähdä ennenkuin menee ihan lähelle.

Tämän Unkarin syreenin alun sain monta vuotta sitten isäni mökiltä, se oli pieni suora oksa. Yhtenä vuona siihen tuli elukoita ja mieheni ruiskutti myrkkyä ja koko kasvi meinasi kuolla, mutta niin vaan kävi, että syreeni piristyi ja kasvoi komeaksi pensaaksi.

Tässä kuvassa on pensaita jotka ympäröivät yläpihan allasta. Alkujaan minulla oli siinä kukki, mutta kyllästyin rikkaruohojen kitkemiseen ja istutin pensaita tilalle.

Tämä kuva on alapihan kukkapenkista jossa kasvaa esim. sammalleimuja ja kääpiöneilikkaa.

Alapihan altaan kasvit heräävät vasta kasvamaan, tällä hetkellä kuunliljat ja ikikukat ovat vallalleet suurimman osan altaan reunioista. Viime vuonna puolitin kuunliljat, mutta huomasin, että niistä olisi pitänyt jättää jäljelle vaan pienet alut, sillä nyt kuunliljat ovat vallaanneet koko altaan reunat ja peittäneet alleen kaikki muut kukat.

Minusta on mukavaa kun istuu terasilla ja kuulee veden lorinaa.

Kelohonkatyyny

2011-06-16T11:47:00.000+03:00

Vihdoikin löysin edullisen ja sopivankokoisen sisätyynyn tälle kankaalle. City Marketissa oli tarjouksessa kaksi tyynyä vain kolme euroa. Tämän tyynyn sisällä on molemmat sisätyynyt, halusin tyynystä suuren ja muhkean. Kangasta jäi vielä niin paljon jäljelle, että saan ommeltua siitä kassin. Nyt täytyy vaan miettiä mallia kassille, sen jälkeen kaikki Kelohonka kankaat on käytetty.

Näitä Kelohonkakankaita on tullut kaupoihin monia eri värisävyä, ihanin on sellainen vaaleanvihreä. Olen taas päättänyt, etten osta enään kankaita varastoon kun minulla on kaappi kankaita täynnä. Kävin tässä yhtenä päivänä uudessa Eurokankaassa Vantaalla ja sieltä tarttui käteeni onneksi vain yksi leninkikangas. Eri asia on koska saan sen ommeltua. Ompelimme Linnean kanssa hänelle leningin, mutta sitä ei kuulemma saanut laittaa tänne, vaikka se oli kaunis hänen päällä.

Kesäkasseja kauppaan

2011-06-15T08:42:00.000+03:00

Kesäkasseja kauppareissulle ja vaikka muuhunkin käytöön. Kaupassa käydessäni haluan etupäässä käyttää koria, mutta kori ei aina riitä, silloin on mukava olla kassi mukana.

Olen vannonut monet kerrat, että nämä ovat viimeiset tämän malliset kassit, saa nähdä onnistuuko lupauksen pitäminen.

Tämän kassin kukat ovat oikeastaan lilan väriset. Pitäisi ostaa kunnon kamera, että saisi otettua sellaisia kuvia jossa värit vastaisivat todellisuutta. Minulla ei pysy mikään ehjänä, viimeksi heitin kameran hylyltä lattialle kun olin piilottanut sen lomamatkalle.

Kranssi

2011-06-06T10:26:00.000+03:00

Risutyöt jatkuvat. Tälläisen kranssin tein kesäksi oveen. Pohjana siinä on koivunoksista kiedottu kranssi joka on kiinnitetty rautalangalla. Tarkoitukseni oli huovuttaa siihen kukkia, mutta kukkia ei syntynyt kuin yksi. Liimasin kuumailmapyssyllä ensin kävyt ja sen jälkeen helmet ja vihreän hiekan, jota oli jäänyt jäljelle tyttäreni häistä. Kranssi tuntui vielä paljaalta ja mietin, mitä muuta voisin siihen laittaa. Ostin puutarhasta olkikukkia pihalle ja sieltä sitten otin kukkia ja liimasin kiinni. Kukat antavat kivan värilisän kranssiin.

Nyt risut ovat loppu. Tämän jälkeen seuraan ojanpieliä ja katson kuinka Osmankäämit kasvavat. Sieltä sitten vaan lehtiä keräämään ja kuivattelemaan, että ovat valmiitta jouluaskarterluun. Tietenkin ne pitää ensin "riipiä".

Vaikka vielä kirjoittelenkin tänne, haluan toivottaa kaikille blogini lukioille oikein ihanaa ja lämmintä kesää.

Keinusuojus ja tyynyt

2011-06-05T10:13:00.003+03:00

Käyn aina kaivelemassa kauppojen alekangaslaatikot. Nämä kankaat löysin Kodin ykkösestä. Keinukangas olisi saanut olla suurempi, mutta tämä saa nyt kelvata. Ompelin kuminauhat yläreunaan ja kankaan keskelle, joilla kiristin kankaan patjojen päälle. Luulen, että alareuna kaipaa vielä kuminauhaa. Ostin viime kesänä uudet tuolit ja istuintyynyt, ne eivät sopineet väritykseltä vanhojen kanssa. Päätin tänä vuonna löytää paremmin yhteen sopivammat kankaat.

Ompelin tyynyillekin uudet päälliset ja pienelle pöydälle liinan. Meidän terassi on mennyt ihan uusiksi, viime vuonna meillä oli vielä iso katos ja pitkä pöytä, joka oli tosi kätevä, kun siihen sai katettua suurellekin joukolle. Tänä keväänä ostin katoksen joka on kooltaan pienempi ja siinä on valkoinen kangaskatto. Valkoinen kangas loistaa kauniisti ja antaa valoa muutenkin pimeään olohuoneeseen.

Onneksi meiltä löytyy pöytiä joita voi tarvittaessa siirrellä jos porukkaa tulee samaan aikaan enemmänkin.

Metsänhenki

2011-05-30T12:10:00.000+03:00

Laitanpa välillä tällaisen kuvan tänne blogiin. Nimesin tämän kannon Metsänhengeksi. Olimme mieheni kanssa metsälenkillä tyttäreni koiran kanssa ja tälläinen komistus löytyi ihan polun vierestä. Rakastan metsässä kulkemista ja nautin metsän eri äänistä. Vaikka muualla tuulisikin niin metsä vaimentaa tuulen pieneksi henkäykseksi. Käyn aamuisin uimassa ja nyt keväällä on ihana kuulla satakielen laulavan kun saavun uimahallille, tai ihailla suuria valkovuokkomattoja jotka ovat kukkineet jo kuukauden ajan. Puhumattakaan kun puidenoksille muodostuu hiirenkorvat ja niistä puhkeaa kauniin lehdet kehystämään puita.

Kevät on niin ihanaa aikaa, vaikka itse olenkin syksyihminen. Olisi kauhea asua sellaisessa maassa jossa ei olisi eri vuodenaikoja.

Pihan kukka loistoa

2011-05-27T10:29:00.000+03:00

Risukorit tulivat vihdoikin käytöön. Violetti on minun lempivärini ja sitä väriä löytyy tänäkesänä meiltä vähän joka puolelta.

Huvimajan ikkunalaatikoihin istutin pelargoneja. Tänä vuonna mieheni sai valita kukat ja kauniita kukkia hän valitsikin.

Äitienpäiväksi sain nämä orvokit jotka kukkivat kauniisti vielä pitkälle kesään.

Lisää pelargoneja taitaa siellä olla yksi lumihiutalekin ja jotakin harmaata koristeena.

Ostin vaan yhden amppelin, tämä on nimelttään tuhatkello. Onneksi tätä ei tarvitse nyppiä, sillä se on minusta kauheaa työtä.

Meidän piha on täynnä vuorenkilpiä ja tänä vuonna ne kukkivat tosi kauniisti. Taustalla näkyy vielä pata jonka olen perinnyt anopiltani.

Kukat ovat niin arvaamattomia. Raivasimme tiheän norjanangervopensas alueen ja laitomme katetta päälle. Niin kukkapenkistä löytyy vaan muuttama huono kevätesikko, mutta siitä mistä otimme pensaat pois kukkii tällainen kaunis esikko.

Näin hienosti kriikunapuu kukki, saa nähdä tuottaako puu yhtään hedelmää.

Kevätesikko kassi

2011-05-18T09:22:00.000+03:00

Kesällä tarvitaan aina useita käteviä kangaskasseja. Tämän kassikangkaan tyttäreni on valinnut itsellensä. Kassissa on valkea vuori ja nauhat sisäpuolella, joilla voi kiinnittää kassin suuaukon. Olen jo leikellyt kaksi kangasta kasseiksi, mutta sen jälkeen pitää vaihtaa mallia. Minulla on tapana jumittua samaan malliin, vaikka tällainen peruskassimalli on ihan hyvä.

Itse pidän enemmän kasseita joissa on lyhyet kädensijat, mutta taitaa nuo nuoret pitää kasseja mieluiten ollalla. Muista kun olin lapsi ja kaikilla koululaisilla oli reput ja sitten tuli muotiin olkalaukut. Kaikki vanhemmat ihmiset paheksuivat niitä ja sanoivat, että niistä tulee vino selkä.

Puuhelmiä kaulaan ja miksi ei vyötäröllekin

2011-05-14T19:09:00.000+03:00

Näin kesän korvalla käsitöitä ei synny niin nopeasti kuin talvella. Pihatyöt kutsuu ja pihalla on paljon tekemistä, vaikka en voikaa viipyä siellä pitkään.
Nuorin tyttäristäni katsoi minun tekemiäni helmiä ja toivoi itsellensä lyhyttä helminauhaa jota voisi pitää töissä. Mittasimme valkoisella helminauhalla oikean pituuden ja minä ryhdyin töihin. Helmiä piti olla 24 kappaletta, kun helmet olivat valmiit huomasin, että se oli lyhyempi kuin valkonen helminauha, ei auttanut kuin tehdä toiset helmet. Tyttäreni innostuikin ja sanoi, että voi välillä pitää yhtä helmeä ja välillä kahta.

En muistanut, että olin luvannut toisellekin tyttärelleni helmet, mutta niiden piti olla oikein pitkät. Neuloin sukkan niin pitkäksi, että kun se roikkui kaulassani sen päät osuivat polviini saakka kaksinkertaisina. Valmis helminauha ylettyi vyötärelle saakka.

Lanka josta sukka on neulottu on kiiltävää merseroitua puuvillalankaa jonka olen joskus ostanut kirpputorilta, se on oikein miellytävää iholla ja pehmeän tuntuinen. Helmet ovat aitoja puuhelmiä.

Tässä vielä valkoiset helmet joissa on violetit helmet sisällä ja mustat joissa on ruskeat helmet.

Häähumua kolmen vuoden takaa

2011-05-09T10:25:00.000+03:00

Noin kolme vuotta sitten kun rakas tyttäreni meni naimisiin, mieheni teki opastekyltit ja minä tein tiaran tai oikeastaan kolme, mutta tiara eivät koristanut morsiammen kutreja, vaan hiuksia koristi huntu.
Tiarasta on vaikea ottaa mitään kuvaa, kokeilin monessa paikassa mutta mikään ei oikein näyttänyt hyvältä. Tässä ensimmäisessä kuvassa laitoin sen karhun päähän ja vielä kuvasin sen rappusilla. Toivottavasti saatte selvää kuvista.

Sydämmet on valmistettu kovalevystä joka on maalattu ulkomaalilla ja koristeltu kultahileellä. Kirjaimet on leikattu mustasta kontaktimuovista eli ne voidaan poistaa helposti. Valkoinen ruusu koristaa vielä sydäntä. Nuolet ovat myös kovalevyä ja niitä voi käännellä mihin suuntaa haluaa.

Sekä tiara ja sydämmet ovat myynnissä. Tällä hetkellä sydämmet seisovat tarpeettomina autotallissa.
Jos joku vaan tietää kenellä oli käyttöä sydämmille tai tiaralle, niin saisi ne todella halvalla.

Äidille äitienpäivänä

2011-05-08T10:12:00.002+03:00

Tässä kaikille äideille ja äidiksi aikoville kukka. Onnea kaikille äideille.
Tänä vuonna minua on onnistanut, olen saanut ihmeköynöksen oksan jurtumaan ja se kasvaa kovalla kohinalla. Vaikka minulle kaikkein kaunein kukka näin äitienpäivänä on tietenkin valkovuokko.

Risukorin tekoohjeet

2011-05-03T09:18:00.000+03:00

Tämänvuoden viimeisetkin risutyöt on tehty. Monet ystävät ovat kyselleet ohjetta ja sen vuoksi päätin laittaa ne tänne. Tämä ohje ei ole ainut oikea tapa tehdä koreja, vaan niitä voi tehdä monella eri tavalla, mutta näin minä olen ne tehnyt.

Ensinnäkin pitää saada paljon risuja, mieluiten riippakoivun oksia. Pohjana on muutaman sentin paksuinen puukiekko johon naulataan nauloja, on hyvä että naulan kanta on leveä. Parhaiten saa naulattua kun pitää puukiekkoa polvien välissä.

Rautalangasta leikataan määrämittaisia pätkiä, jotka kieputetaan kaksinkertaisena naulan ympärille ja naula naulataan loppuun asti, näin jatketaan siihen asti kun kaikiin nauloihin on langat. Otetaan oksia jotka laitetaan rautalankojen väliin ja rautalangalla sidotaan oksat kiinni. Sen jälkeen voi miettiä haluaako suorat reunat tai kaartuvat. Suoria seiniä tehtäessä risuja laitetaan aina kerrokset päällekäin ja jos haluaa kaartuvamman pohjan niin viereen.

Tästä korista halusin tehdä leveäreunaisen. Työtä jatketaan niin pitkään kun haluaa tai rautalankaa riittäää.

Lopuksi kieputin ylimääräiset rautalangat reunoihin ja leikkasin ylimääräiset oksat pois. Oksat voi myös jättään hapsottamaan tai koriin voi käyttää vaikka pajunoksia tai sitten näin myös korin johon oli laitettu väliin kasettinauhaa. Ihan kivoja ideoita.

Tässä valmis kori komeilee kriikunapuussa. Ennen kukkien istuttamista laitan muovin sisäpuolelle, pitää vaan muista laittaa muutama reikä muoviin, ettei vesi jää ruukun pohjalle.

Tässä vielä viimeinen lintu. Minun piti tehdä siitä kukko joka seisoisi meidän pihalla, mutta vaikka kuinka väänsin niin kukkoa ei siittä tullut, pitää sitten ensi vuonna yrittää uudestaan.

Keväisiä kasseja ihanille ystäville

2011-04-28T08:42:00.004+03:00

Olen käynyt monta vuotta uimahallilla useamman kerran viikossa ja olen tavannut paljon ihania ihmisiä, jotka ovat aina olleet valmiina auttamaan minua. Kiitokseksi ompelin heille kesäkasseja.

Tähän violetiin kassiin ompelin valkoisen vuorin ja käänsin kassin yläreunan ulospäin ja kiinnitin reunuksen napeilla.

Oranssi kangas on ollut kovin suosittua. Olen tehnyt aikasemmin siitä kassin jo tyttärelle. Tähän kassiin laitoin vuorikankaaksi paksun mustan puuvillakankaan. Kädensijat ovat niin pitkät, että kassia voi pitää olkapäällä.

Vaaleansinisiin kasseihin laitoin oranssit vuorit. Minusta se sopi hyvin kun kankaassa on oransseja pilkkuja. Toiseen kassiin ompelin lyhyet ja toiseen pitkät kädensijat.

Minulla on kaappi täynnä kangaspaloja, joista aion tehdä kasseja ja ehkä vielä käsilaukkuja ja kukkaroita. Tuntuu vaan, että kun kesä tulee pihalla on paljon tekemistä ja talokin kaipaa maalia, puhumattakaan varastosta ja huvimajasta. Näinhän se on, että kun asuu omakotitalossa sitä työtä on koko ajan eikä ne lopu vaikka kuinka niistä puhuisi.

Kestovaipat koiralle

2011-04-25T09:48:00.000+03:00

Pääsiäinen on meneillään ja kohta vappu kolkuttaa jo ovea. Jääkiekon mestaruuskisat pidetty ja maailmanmestaruuskisat alkamassa. Mitä vielä? Ai niin, tuli tehtyä kestovaippoja koiralle joka ei halunnut pitää tavallisia tamineita päällä. Mitäköhän joukkuetta koirulainen kannattaa? Merkin olen itse tehnyt, otin mallia mieheni lippalakista. Laiton kankaan kolminkertaiseksi, ensin siksakkasin ääriviivat ja sen jälkeen sisältä. Vuosiluvun ompelin käsin.

Tässä vielä farkkumalli. Aika huvittavan näköistä. Ajattelin ensin, etten voisi laittaa näitä kuvia tänne mutta onhan vauvojen kestovaippojakin blogeissa.

Nämä olivat ensimmäiset kestovaipat. Sisään olen ensin laittanut kernimuovin ja sen päälle moninkertaista neuloskangasta, tarra-ja kuminauhaa vyötärölle ja tietenkin hännälle reikä.

Pääsiäispupun terveiset kaikille blogin lukioille

2011-04-20T15:22:00.000+03:00

Pupulla on pitkät korvat ja pöperöpää. Pistää päänsä piiloon ettei toiset nää...
Tämä pupu taitaa olla hieman rohkeampi kun on loikannut amppeliin istumaan ja paistattelee auringon paisteessa.

Kyllä neulahuovutus on mielestäni raskasta ja aikaavievää hommaa. Sormet on verellä ja reikiä täynnä. Minulla on useampi tuttava jota tekevät upeita töitä neulahuovutuksella, uskon, että harjoitus tekee mestarin. Ei auta kun vaan ahkerasti pitää harjoittelee.

Minulla kukkii niin lehtikaktukset kuin ihmepensaat, vaikka oikeasti ei niiden aika ole vielä kukkia. Yleensä tähän aikaan juoru kukkii vakoisin kukkasin ja muut kukat vasta myöhemmin.

Pääsiäismunia odotellessa

2011-04-18T17:58:00.000+03:00

Risut eivät lopu minulta, tässä oksat taipuivat kransseiksi. Taivuttelin riippakoivuin oksista kranssin ilman rautalankaa ja kiedottu nauha ympärille. Pieni tipunen on neulahuovutettu ja pesä kiinnitetty kuumaliimapyssyllä. Keskellä roikkuu vielä kaupasta ostetut puumunat.

Neulahuovutus on melko aikaavievää hommaa, näitäkin kanasia tein kaksi päivää. Koivunoksat kranssiin on letitetty.

Viimevuotinen kranssi sai väistyä uuden tieltä. Oli kiva availla ovea kun Noidat ja kissat tulivat virpomaan.

Tänä vuonna pajunkissat ovat olleet kovin huonoja mutta muutaman oksan sain otettua ojanpenkasta.

Lintujen kevätmuutto

2011-04-17T11:29:00.000+03:00

Tänään on Palmusunnuntai ja istun tietokoneen äärellä ja odottelen Noitia. Virpojia on riitänyt ja oksia on kertynyt maljakoon ja samalla olen blogittanut. Kokeilin vielä jalkojen tekoa linnulle, aika tukevat niistä tuli mutta pysyväthän pystyssä.

Kai ne linnut pitäisivät myös puussa olla, niin tämä yksilö lennähti suuren tammen oksanhaaraan.

Yhden linnun aion vielä tehdä ja sitten saa riittää tai voisihan sitä muutaman korin tehdä kesäkukille.

Risuamppeli kaunistamassa kotiani

2011-04-17T10:38:00.000+03:00

Oli ihana kun taas tuli päivä jolloin voi istua rapulla ja tehdä risuhommia.
Tähän amppeliin laitoin pitkät rautalangat alusta lähtien ja siksi oli hieman hankalaa punoa risua kun rautalangat oliva koko ajan tiellä. Lopuksi letitin rautalangat.

Vuorasin ruukun muovilla jonka jälkeen istutin narsissit ja laitoin heiniä mullanpäälle ja muutaman koivunoksan. Täytyy vielä koristella ruukku pääsiäiseksi vaikka höyhenillä ja pajunkissoilla.

Ruisrääkkien kevätkarkelo

2011-04-14T09:15:00.003+03:00

Kyllä minä olen vielä harjoittelija näissä risutöissä. En oikein tiedä mitä lintuja nämä ovat, varmaankin jotain eksoottista lajia. Olisi kiva keksiä miten saisi niille jalat, yritin kieputella rautalangasta mutta niistä tuli liian hennot. Asettelin linnut lumihankeen kuvauksen ajaksi, muuten ne koristavat rapunpieltä.

Tuossa alimmassa kuvassa oleva lintu on varmaankin sukua kuoville kun sillä on noin pitkä nokka.

Kuu kiurusta kesän, puolikuuta peipposesta, västäräkistä vähäsen ja pääskysestä ei päivääkään.

Tiedossa on lisää risutöitä, sain juuri kaksi säkillistä risuja.

Huone ennen ja jälkeen remontin

2011-04-11T15:58:00.000+03:00

Tietokonehuone tuntui ahtaalta ja mattokin oli aina rutussa. Mikä neuvoksi? Olimme jo vuosia sitten ajatelleet rakentaa tietokonetason joka olisi koko ikkunaseinän levyinen. Se ei ollut niin helppoa toteuttaa mitä luulisi. Kynä sauhusi kun suunnittelin tasoa ja kävimme kiihkeät keskustelut mieheni kanssa ennenkuin olimme yksimielisiä. Vävymme auttoi pöytälevyn kuljettamisessa, sillä se ei mahtunut meidän autoon, levy on 3m pitkä. Jouduimme sahaamaan hiukan levyä lyhyemmäksi, huoneen leveys oli 2,71m. Varastosta löytyi kolme levyä joista rakensimme jalat ja toiseen päähän tilan keskusyksikölle ja papereille. Ostin valkolakkaa ja lakkasin osat ennen kokoamista. Tuntui välillä, että olisi ollut tarpeen vielä ylimääräiset kädet kun kokosimme tasoa mutta hyvin me siitä selvisimme.
Tässä kuva ennen muutosta.

Huoneesta tuli paljon tilavammantuntuinen ja siivoaminenkin helpottui kun tavarat tulivat pois lattialta. Printteripöydästä sain kivan pikkupöydän sohvan eteen. Huoneen seinät ja katto tuli samalla maalattua. Oikeanpuoleinen seinä on väriltän suklaanruskea. Kuvassa ei näy mutta sohvan yläpuolella on kelohonka tekstiilitaulu jonka esittelin aikasemmin.

Huoneessa oli vanhat lipastot jotka olimme ostaneet joskus 1980- luvulla. Valkolakkasin ne samalla lakalla kuin tasonkin ja vaihdoin uudet vetimet. Oli tarkoitus, että laittaisimme molemmat lipastot tason alle mutta päädymme jättämään toisen oviaukon viereen.

Toivottavasti lipastot palvelevat meitä vielä pitkään. Uudet vetimet ostimme Prismasta alelaatikosta ne maksoivat vaan 50 senttiä kappale. Olen saanut jo palautetta vetimistä, ovat kuulemma kauheat. Pitää harkita jos löytyy paremmat, niin vaihtaa ne toisiin.

Kirjavat kanat lähtivät reissuun

2011-04-09T11:46:00.000+03:00

Kuts´ kukko kylpemään kana vettä kantamaan...
Pääsiäinen lähestyy ja kanoja syntyy lisää. Nämä pikku kanaset ovat virkattu Anopin vanhasta virkkuulangasta.

Virkauslankaa vaihtamalla saa erikokoisia kanoja. Tässä kanat kulkevat sängyn päätyä pitkin.

Hyvää huomenta Punahilkka miltäis maistuis kahvitilkka, ah se on aivan liian kuumaa kieltäni polttaa päätäni huumaa...
Minulla taisi olla aivan samanlainen tunne aamulla kahvipöydässä kuin tuolla Kanarouvalla.

Hattu ja ruusuke

2011-04-08T11:10:00.005+03:00

Vuosia sitten tein feege kankaan useampia viittoja ja niistä jäi tilkkuja jäljelle. Mietin, mitä tekisin paloista kun niitä oli kertynyt aika paljon. Ompelin viitoihin koristeeksi ruusukkeita käsin mutta nyt mietin miten saisi helpommin tehtyä niittä. Lehdet on ommeltu koneella ja ruusu käsin, taakse ompelin rintakoruneulan.

Tämän väristä kangasta minulla oli aika paljon jäljellä ja kyhäsin siitä vielä hatun joka mielestäni ei oikein onnistunut. Tein vielä kaulahuivin jonka koristelin kukkasin, mutta siitä en ehtinyt saada kuvaa kun eräs rouva ryöväsi sen itsellensä.

Tuntuu, että minulla on niin monta rautaa tulessa etten ehdi tehdä keikkea mitä haluaisin. Onneksi kesä tulee niin jaksaa touhuta enemmän.

Tiput

2011-04-04T12:37:00.000+03:00

Tipo, tapo, taapota pot pot pot... Kansakoulun Aapisessa oli sivu joka alkoi näillä sanoilla. Muistan opettaneeni suomea eräälle ystävälleni ja tietenkin laitoin hänet lukemaan tätä sivua joka tuntui myös minusta hankalalta lukea. Luimme ja nauroimme makeasti monet kerrat.

Virkkasin jo viime vuonna näitä tipuja Linnean kanssa. Mukavinta on kertoa, että nämä kolme tipua on virkattu aivan samalla mallilla ja yhtä monella silmukalla. Suurin tipu on virkattu Tenesee langasta ja pienenmmät Rose Moharinsa. Mallista poiketen tein nokan ja heltan neulomalla.

Näin kana rouvanen pesässään aarteensa peittelevi siivillään hautoen muniansa...

Näköjään alan jo valmistautua pääsiäisen tuloon kun pääsäni pyörii kaikenlaisia pääsiäislauluja.

Keväistä kukkaloistoa aurinnonpaisteessa

2011-04-02T13:39:00.000+03:00

Puikot heiluivat minulla tiuhaa tahtia, langan väri vain vaihtui. Kukat on neulottu Rose Mohair langasta, aivan samalla lailla kuin edellä esittelemäni helmet, vaikka kun neuloin kahdella silmukalla siitä ei syntynyt putkiloa.

Nauhat ompelin lenkeiksi ja yhdistin ne kukkaksi. Toisiin kukkasiin laitoin napin keskelle ja toisiin ompelin keskustan langalla.

Laitoin jo yhden kukan koristamaan takkini kaulusta. Nyt kun kevätaurinko paistaa niin tuntui mukavalta piristää mustaa takkiani värikkäällä kukalla.

Neulottuja puuhelminauhoja korvakoruineen

2011-04-01T15:29:00.003+03:00

Eräänä päivänä minun ystäväni kysyi, muistanko miten sellaisella puisella lankarullalla jossa on reikä keskellä tehdän nauhoja. Kyllä minä muistan. Kansakoulussa naulasimme puiseen lankarullaan nauloja ja neuloimme sillä nauhaa. Kotiin tultuani otin muovisen lankarullan ja naulasin siihen nauloja, naulat tulivat esille reunasta ja sidoin ilmastoteippiä rullan ympärille. Mietin, että kyllä se näinkin onnistuu ja tein eri paksuisia nauhoja. Kaikkein hauskinta oli kun televisiosta tuli samana iltana neuleohjelma jossa tehtii koruja ja siina opetettiin neulomaan kahdella puikolla putkiloa. Innostuin siittä niin, että neuloin putkiloita kahdella,-kolmella,-neljällä,-viidellä,- ja kuudella silmukalla.

Minulla on suuri varasto helmiä ja päätin kokeilla miltä se näyttäisi jos pujottelisin helmiä niiden putkiloiden sisään. Ensimmäisessä helminauhassa laitoin solmun helmien väliin mutta seuraavissa ompelin välit.

Tummissa helminauhoissa olen käytänyt mustaa Merseroitua puuvillalankaa ja valkoisessa Novitan kotiväkeä. Tummissa helmissä on ruskeita, sinisiä ja liloja helmiä, valkoisessa on lilan väriset helmet.
Korvakorut ovat aika suloiset ja kevyen näköiset.

Tein myös helmet jossa olen käyttänyt auton istuinsuojasta otettuja helmijä, ne ovat kooltaan suurempia kuin edelliset helmet.

Minä olen tehnyt paljon erinlaisia helmiä, niin päätin että niinden teko saa riittää, mutta kuten tiedätte, kun jään johonkin koukkuun niin en pääse siitä eroon. Eli huomenna esittelen teille mitä muuta voi tehdä neuleputkiloista.

Koivuinen risuruukku

2011-03-31T09:20:00.000+03:00

Kiirettä pitää näin keväällä, mutta ehdin vielä punoa tälläisen korin. Ainoa vaikeus on kun risuja ei löydy mistään tai niitä on suurien lumimassojen takana, ei auta muuta kuin odotella, että lumet sulaisivat.

Kääntelin rautalangat rullalle ulospäin koska haluisin kokeilla miltä kori näyttäisi jos siitä tekisi amppelin. Olen joskus aikasemmin tehnyt oviseppeleitä mutta en koskaan aikaisemmin tällaista koria. Ensi viikolla pitäisi tehdä risulintu, saa nähdä mitä sitä oikein tulee.

Ostin narsissejä ja laitoin ruukkuun. Vielä on ostettava multaa ja istutettava narsissit.

Kukkaloistoa aikasin keväällä

2011-03-26T09:13:00.001+02:00

En ole mikään viherpeukalo mutta ihmettelen miten ihmeköynnös kukkii jo näin aikasin keväällä. Aikaisemmin kukka on puhjennut kukkimaan vasta toukokuussa.

Ihmeköynnöshän vaatii talvella lepokauden ja silloin se on kamalan näköinen kun runko on paljas. Tällä hetkellä kukat ovat vaaleanpunaiset, mutta kun mennään kesää kohti kukat värjääntyvät tummanliiloiksi. Syksyllä kun kukka on kukkinut leikkaan siitä muutamia oksia pois ja keväällä leikkaan ja muotoilen siitä sopivan kokoisen ikkunalleni. Yritän pitää kukan pienenä, sillä se kasvaa kesän aikana suureksi, niin että se täyttää koko ikkunan.

Meillä oli kotona vaaleanpunainen "kotikoivu" joka olikin oikealta nimeltään Vaahtera Aulio tai Kotivaahtera. Minulla on ollut keltainen, vaaleanpunainen ja oranssi Aulio, mutta nyt minulla on jäljellä vain tämä yksilö, josta olen ottanut pistokkaita. Aulio kukkii aikasesta keväästä myöhään syksyyn. Minun on ollut vaikea pitää se hengissä talven yli, vaikka olen hoitanut kukkaa hyvin, tai olenkohan hoitanut sitä liian hyvin. Käydessäni Kodin Ykkösessä viime syksynä siellä oli kukkapuolella komeita, keltakukkaisia Aulioita mutta en halunnut maksaa siitä 15 euroa.

Aluksi kerroin, etten ole mikään viherpeukalo, mutta silti minulla on paljon kukkia. Viime vuonna päätin vähentää kukkia rajusti. Yleensä minulla on noin 60-70 kukkaa ja nyt olen saanut vähennettyä kukkien määrän puoleen siitä. Varmaakin kuulostaa siltä, että kotini on viidakko, mutta minulla on 20 ikkunaa joihin olen kukkani laittanut ja mieheni on tehnyt minulle vielä kukkapylväitä avuksi. Olen myös joka vuosi istutellut kukkia lapsilleni ja ystävilleni. Halutuin kukka on ollut Papukaijakukka. Papukaijakukan emoyksilön sain jo lapsuudessani naapurilta, silloin sitä ei vielä löytynyt Suomesta. Kun kukka kasvaa ja alkaa kukkimaan otan teille kuvan siitä.

Purppuranpunaista hetkeä talvisessa maisemassa.

2011-03-25T17:12:00.004+02:00

Ennen joulua tyttäreni pyysi minua tekemään heidän makuuhuoneeseensa jonkun taulun. Pähkäilin pitkään ja siivotessani kaappeja löysin vihreän, punaisen ja violetin sävyisiä Vallilan kelohonkakankaita jotka olin ostanut Kodin Ykkösestä palalaatikosta. Ajattelin ommella niistä verhot makuuhuoneeseen mutta päädyikin tekemään niistä tauluja. Palat ovat pituudeltaan noin kahdenmetrin molemmin puolin ja maksoivat vaan 4-7 euroa.

Minä pidän näistä kankaista, puu on aina kiehtonut minua ja kankaiden voimakkaat värit antavat sopivasti väriä sisustukseen. Mieheni rakensi rimoista kehykset ja minä niittasin kankaat kiinni. Tämä punainen kangastaulu on minulla kotona tietokonehuoneessa.

Violetti taulu ei mennyt makuuhuoneeseen vaan komeilee olohuoneessa. Ompelin vielä pari tyynyä sohvan päälle, täytyy vielä ommella pari tyynyä itsellenikin.

Nämä kaksi taulua ovat kooltaan 135- 85 cm. Toisen tyttären vihreä taulu on sitten hieman suurempi, 185- 140 m. Joudumme viemään sen hänen luokseen osissa, koska se ei mahtunut meidän autoon ja kokosimme sen vasta perillä. Minusta vihreä taulu on kaikkein komein, se on sijoitettu korkeaan rappukäytävään. Sitä oli vaikea kuvata ja sen takia siitä ei ole kuvaa.

Huovutettuja helminauhoja (ohje)

2011-03-19T19:05:00.001+02:00

Kerran ollessani uimahallilla näin erään rouvan kaulassa huovutetun helminauhan. Helmet näyttivät pieniltä karamelleiltä ja hän kertoikin erään lapsen aikovan syödä ne. Päätin itse kokeilla miten minulta onnistuu helmien teko.

Karkkihelmien valmistus sujuu näin:

Ensin laitoin villoja kerroksittain, aina kuidut eri suuntiin, bambutabletin päälle.

Sen jälkeen kastelin villan lämpimällä vedellä ja pyöritin siitä pötkylän. Pötkylää saa pyörittää hyvän tovin, että se huopuu. Tässä vaiheessa voi vielä lisätä villaa.

Tältä se sitten näyttää. Villa on vielä pehmeää ja kuidut irtoavat työstä.

Käytän huovutukseen mäntysaippuaa. Laitoin kulhoon lämmintä vettä ja veden joukkoon mäntysaippuaa ja kastelin työn sillä. Rullasin pötkylän bambutabletin sisään ja rullasin voimakkaasti. Välillä tarkistin oliko pötkylä jo huopunut.

Työ on valmis kun pötkylästä ei enään irtoa kuituja. Tämän jälkeen huuhtelin työn. Alla kuva valmiista pötkylästä.

Kuivatin pötkylät ja leikkasin ne saksilla paloiksi.

Tässä erilaisia paloja. Musta villa ei oikein huopunut kunnolla ja vaikka yritin neulahuovuttaa jälkikäteeen niistä ei oikein tullut hyvän näköisiä.

Tässä teille sitten erinäköisiä helminauhoja: toisiin helmiin käytin kaksinkertaista merseroitua lankaa ja toisiin siimaa.

Löysin varastosta puuhelmiä jotka yhdistin huopahelmiin. Olin syntymäpäivillä sunnuntaina ja laitoin mustareunasen helmet päälle. Ne olivat ihan mukavan näköiset tumman puseron kanssa.

Kuvan värit ovat vähän väärät. Vasemmassa helminauhassa on tummanvioletit helmet ja huovutetussa helmessä on vaalanpunaista, tummapunaista ja mustaa. Oikeanpuoleisessa helminauhassa on suunnillen oikea väri.

Vinopitsi huivi ja myssy.

2011-03-16T08:59:00.000+02:00

Selailin vanhaa Moda lehteä ja löysin tämän hattu ja kaulaliina mallin. Minulla on aina ollut vaikea lukea ohjeita, mutta tähän oli laitettu kuvalliset ohjeet tekstin viereen, niin sain selkoa ohjeesta.
Turkoosi setti on neulottu flip flopista ja musta valkoinen Nalle langasta.

Yllättävän helppo malli vaikka näyttääkin vaikealta. Ohjeessa oli käytetty kahta eriväristä lankaa joka mielestäni antoi sekavan vaikutelman. Hattu oli minun päähän liian matala, muuten kyllä pysyi hyvin päässä. Kuvassa ei näy, että hatun kavennus tekee hatun neliön muotoiseksi päälaelta.

En tiedä tulenko jatkossa neulomaan tätä mallia, on kummallista kun johonkin malliin jää koukkuun ja toiset ovat kertakäyttömalleja vaikka aluksi tuntuvat kivoilta.

Hopeanhohtoa

2011-03-13T18:43:00.015+02:00

Kälyni toi minulle hopeanvärisiä kahvipusseja, ne olivat ohuempia kuin tavalliset kahvipussit. Mietin mitä kivaa niista voisi tehdä? Leikkasin pussit auki ja silitin ne yhteen, onneksi silittämisen jälkeen ne tuntuivat tukevimmilta. Katselin televisiota ja leikkelin nauhoja, kun olin saannut nauhat valmiiksi mietin voisikohan tehdä niistä ison olkalaukun. Aioin ensin tehdä pienen kokeilulaukun nähdäkseni kestääkö se mitenkään laukkuna.

Laitoin kuvat tänne laukkujen koon mukaan. Ensimmäisenä tein alla olevassa kuvassa olevan laukun.
Ylimmässä laukussa on kaikkein kapeammat nauhat ja alimmaisessa leveimmät. Kahden ensimmäisen laukun kädensijat letitin tavallista letitystä ja suurimmassa kalanruotoletitystä.

Suurimpaan laukkuu ostin kirpputorilta suuren hakasen lukoksi. Muihin tein lukkokiinntyksen letitetystä nauhasta.

Olkalaukku kahvipaketeista

2011-03-12T10:46:00.001+02:00

Kahvipaketteja, kahvipaketteja... Kokeilut jatkuvat. Tähän laukkuun kokeilin tilkkutyötekniikkaa. Laukusta tuli muuten hyvä, mutta se rapisee aika paljon, rapinaa estää vähän laukun sisään ommeltu vuori.

Laukkuun on käytetty pieniä kahvipusseja, leikkasin ylä- ja alareunan pois ja tikkasin palat yhteen. Olkaimen letitin niin sanotulla kalanruototekniikalla. Kiinnityksen tein lenkin ja napin avulla.

Taitaa kassi jäädä kerhokassiksi.

Huomasin jälkikäteen, jos kääntee kulmat kääntää sisäänpäin laukusta tulee kevyämmän näköinen.

Kahvipakettikori

2011-03-10T10:50:00.001+02:00

Nyt jatkuu sarja kahvipaketeista tehtyjä. Varoitin jo sukulaisia siitä, että saavat lahjoiksi näitä tuotteita. Ensin en saanut mitään kommentteja, mutta muutamat sanoivat, ettei heille ainakaan niitä tarvitse tuoda. He eivät tiedä mistä joutuvat luopumaan, sillä kuulin ihan luotettavalta taholta, että kahvipaketeista tehtyjä laukkuja on näkynyt amerikkalaisessa televisiosarjassa asti.

Tämä kassi on tehty koripunontatekniikalla. Avasin ja leikkasin kahvipaketit, taittelin nauhat nelinkertaisiksi, jonka jälkeen ompelin koneella ne pitkiksi nauhoiksi. Tein korinpohjan, mittasin pohjan suuruuden jonka jälkeen ompelin koneella määrämittaset renkaat. Sitten vaan punomaan koria. Viimeiseen kerrokseen renkaita tulee kolme kappaletta, siksi kun näin pystytään kääntämään nauhat vuoroin ulos- ja sisään päin. Punomista jatketaan niin pitkään kuin nauhoja riittää, kori tulee näin tukevammaksi.

Minä en koskaan halua tehdä ihan mallin mukaan, niin mietin kuinka saisin kantokahvat erilaisiksi. Päätin kokeilla minkälaisiksi kahvat tulisivat jos letittäisin ne. Tuloksen näet tässä, ainakin ne ovat tukevat ja kulutusta kestävät.

Pieniä kahvipakettikoreja

2011-03-09T16:50:00.001+02:00

Työkaverini jäi tässä taannoin eläkkeelle ja pyysi minua mukaan ikäihmisten kerhooon elvyttämään sen toimintaa. Työkaverini on oikein tehopakkaus, hänen käsistään syntyy mitä vaan. Kerhossa me kaikki vuorotellen opetamme toisillemme uusia asioita. Työkaverini on opettanut, huovutusta eri tavoilla ja fiksatiiviruiskulla maalaamista. Minä olen opettanut eri neulemalleja ja loomin käyttöä. Meille on myös opetettu korien tekoa eri tavalla.

Nämä kaikki korit on tehty kahvipusseista. Kahvipussit on aukaistu ja silitetty yhteen, sen jälkeen leikattu ohuiksi nauhoiksi. Minä keksin, että korien reunat voi kääntää ulospäin niin kori näyttää kevyemmältä.

Näiden korien mallit ovat minulle vielä niin vaikeita, etten vielä osaa niistä paljon kertoa. Sen vaan tiedän, että nauhoja oli jokapuolella ja teippiä piti käyttää ja paperiliitimiä. Huh. Kyllä niistä tuli ihan kivan näköisiä, vaikka välillä meinasi hiki tulla.

Vesijuoksuhankat

2011-03-08T10:19:00.000+02:00

En muista kuinka monennet hanskat nämä ovat, päätin kuitenkin laittaa niiden kuvan tänne blogiin. Hanskoja kuluu minulta useammat vuodessa koska käyn neljä kertaa viikossa vesijuoksemassa, aikasemmin kävin kyllä viisi kertaa, mutta tämä saa nyt tällä hetkellä riittää.

Käymme mieheni kanssa uimahallilla aina aikasin aamusta, joko kuuden tai seisemän aikaan. Mieheni ui ja minä juoksen. Vesijuoksu on tullut niin suosituksi, että yhtenäkin aamuna meitä oli 14 juoksijaa mutta vaan kolme uijaa. Vaikka luulisi, että vesijuoksu on vanhempien naisten laji niin kyllä meidän joukosta löytyy niin nuoria kuin miehiäkin.

Hanskoja tehdessä kaavana käytän ihan omaa kättäni, on tärkeää, että hanskat ovat napakat.
Musta kangas on leikattu vanhasta uimapuvusta ja valkonen muovi on keinunkattokangasta. Kiinnitykseen on käytetty tarranauhaa. Vaihtelevasti teen hanskoista erikokoisia, nämä ovat suuremmasta päästä. En enään vesijuoksisi ilman hanskoja, ne antavat mukavasti vastusta käsille.

Rose Mohair -huiveja ja kämmekkäitä

2011-03-07T12:05:00.000+02:00

Kämmäkkäät syntyivät kun mietin, mitä tekisin loppulangoista joita oli jäänyt jäljelle tehdessäni heijastimia. Aloin neuloa huivia, tarkoituksena yhdistää erivärisiä lankoja yhteen. Istuin tuolilla ja kiertelin neuletta käteni ympäri, siitä sain idean kämmäköiden tekoon.

Loin ensin puikolle 30 silmukkaa ja neuloin noin 30 cm ja päättelin. Ompelin reunat yhteen ja siistin vielä virkkaamalla ylä-ja alareunat. Kämmenen päällä komeilee kolme kukkasta.

Nämä mustat on Linnean ja lilan väriset minun. En kyllä tiedä missä ja milloin niitä käytän mutta toivotaan, että niille käyttöä löytyy.

Tässä vielä viimeiset hartiahuivit joita olen neulonut. Sukulaiseni ovat varmaankin kyllästyneet kun saavat niitä lahjaksi.

Vihreä hattu

2011-03-06T09:38:00.001+02:00

Tänä talvena hattuja syntyi liukuhihnalla niin etten ehtinyt niitä kaikkia tänne laittaa. Tässä kuitenkin yksi joka mielestäni kuuluu tänne hauskuttamaan lukijoita.

Hattu on virkattu Jussilangasta. Aloitin virkkauksen päälaelta ja virkkasin aina puoli kerrosta alaspäin, sen takia, että siitä tulisi tarpeeksi paksu. Käänne on virkattu viimeisellä kierroksella kiinni hattuun ja kukka virkattu erikseen, lehti ja varsi on virkattu myssyn läpi ja loppu ketjusilmukkanauha ommeltu kiinni kukkaseksi päälaelle.

Hattuu meni koko kerä Jussilankaa ja kuten huomaatte lankaa on käytetty viimeistä säiettä myöten. (Viittaan tässä edettiseen kirjoitukseeni.)

Säärystimiä

2011-03-05T10:39:00.000+02:00

Tuli tuossa pimeinä talvi-iltoina neulottua muutama pari säärystimiä, tässä on kuva kahdesta. Mustat säärystimet on neulottu Nallelangasta ja vihreät on Jussilangasta.
Mustat säärystimet on neulottu kaksi oikein, kaksi nurin ja virkkasin niihin vielä kukat, en sen takia, että se koristaisi säärystimiä, vaan siksi, että haluan käyttää langan aina loppuun, ettei jää inhottavia langanpätkiä jäljelle.

Ystäväni kysyi, voisinko tehdä sellaiset säärystimet jotka olisivat valmiiksi kasassa. Siitä syntyi vihreän säärystimen idea. Niissä olen neulonut kaksi oikein, kaksi nurin ja sitten ihan vaan oikeata, sitten yksi oikein, yksi nurin. Näin syntyi tällainen malli. Jalkaan laittaessa ne jäävät mukavasti rullalle.

Neuloin vielä mustat säärystimet Linnealle ja oranssit työkaverilleni, molemmat oli neulottu Nalle langasta.

Hahtuvataulu

2011-03-04T09:49:00.000+02:00

Tämä taulu syntyi ihan vaan kokeilun tuloksena. Olin jouluksi tehnyt tyttäreilleni isot tekstiilitaulut ja niiden kehyksistä oli jäänyt jäljelle rimapätkät. Tauli on kooltaan noin 40cm leveä ja 30 cm korkea.

Kukat ovat sekä märkä-ja kuivahuovutettu. Ensimmäisenä neulahuovutin kukan varret ja sen jälkeen isommat kukat, sitten laitoin hahtuvat ja märkähuovutin koko työn. Taisin ripotella vielä hiukan hilettä kukkiin. Taulu on kehystetty samanvärisellä nauhalla kuin kukat ovat. Kangas on aika harvaa ja se kuultaa läpi, sen takia se sai paikan kodinhuoneen ikkunalta, mihinkään muualle en sitä kelpuuttanut.

Silkkisiä puuhelminauhoja

2011-03-03T08:36:00.001+02:00

Kävin katsomassa mieheni vaatekaapilla löytyisikö sieltä sopivia kravatteja helminauhoja varten. Valitettavasti kaikki kivannäköiset kravatit olivat vielä käytössä. Ei auttanut muutakuin suunnistaa kirpputorille. Löysinkin sieltä silkkikravatteja jotka olivat kohtuuhintaisia.

Purin kravatit ja höyrytin ne sileiksi. Sen jälkeen leikkasin ne keskeltä halki ja taitoin oikeat puolet vastakkain ja ompelin putkeksi. Putkilon kääntää helposti kynän tai puikon avulla oikeinpäin. Sitten vaan helmiä putkilon sisään ja solmu perään.

Halusin jättää kravatin päät näkyviin, sen vuoksi, että niistä näkyisi että ovat tehty kravatista. Helmet ovat niin pitkät ettei niihin tarvitse mitään kiinnitystä. Tein myös rannekoruja ja niihin ostin lukot.

Villasta huovutettuja korvakoruja

2011-03-02T18:37:00.000+02:00

Opetin tässä yhtenä päiväna tyttöjeni serkulle eri huovutustapoja. Märkähuovutukseen käytän ihan tavallista mäntysaippuaa, minusta se on melkein yhtä hyvää kuin Marseille-saippua.

Opetin ensimmäiseksi kuinka voi huovuttaa pallon. Otetaan pieni pala villaa ja kieritetään siitä pieni pallo, sen jälkeen otetaan käteen vedellä laimennettua mäntysaippuaa ja pyöritellään käsissä. Villaa lisätään kunnes pallo on halutun kokoinen. Lopuksi huuhdellaan. Pallo on valmis kun sen pinnasta ei enää lähde villasäikeitä.

Innostuin itsekin huovuttamaan ja tein palloista korvakorut. Kiva idea on myös tehdä erivärisiä palloja ja koota niistä helminauha.

Rautalangasta väännettyä: metallikoruja

2011-03-01T10:25:00.001+02:00

Tässä sitä sitten on "väännelty rautalangasta". Rintakorut on kieputettu loomilla, ihan samalla tavalla kuin muutkit kukat joita olen tehnyt aikasemmin. Kukan keskelle olen liimannut joko helmen tai muun kiiltävän strassin.Taakse liimasin rintakoruneulan.

Korvakorut tein niin, että väänsin metallilangan kapeakärkisten pihtien ymmpärille ja sitten vaan kiinnitin korvakorukoukut. Ensin ajattelin laittaa helmen korvakoruihin, mutta mielestäni ne ovat ihan kivannäköisiä ilmankin.

Lahjalaatikkoja

2011-02-26T16:04:00.001+02:00

Valmistin jouluksi erilaisia koruja. Mietin, miten saisin ne pakattua hienosti. Taittelin tapetista laatikot ja sisälle laitoin palan pehmeää kangasta. Laatikot koristelin vielä hopea-ja kulta värillä.

Laatikoita olen taitellut jo lapsesta lähtien, mutta heti en muistaut miten se tapahtui. Onneksi minulta löytyi kaksi laatikkoa kaapista joista otin mallia. Tapetti oli paksua vinyyliä, sen takia minun piti liimata laatikot sisältä.

Seuraavaksi varmaakin paljastan mitä laatikot sisältävät. Sen verran voin paljastaa, että rautalangasta on väännetty ja miesten silkkikravatteja purettu.

Porkkanapitsiä ja lakritsinauhaa

2011-02-25T10:51:00.001+02:00

Nämä liinat ovat Valkea unelma -liinan serkkuja. Porkkanapitsin tein ihan huvikseni kun minulla oli oranssia Nallelankaa, lakritsinauhahuivin tein Linnean toiveesta. Musta huivi tuli saman kokoiseksi kuin muutkin huivit, vaikka virkkasin siittä yhden neliökierroksen pienemmäksi. Kaikki kolme huivia on virkattu Nalle-langasta, silti niistä tuli vähän eri kokoisia.

Musta huivi eroaa toisista sillä lailla, ettei siinä ole hapsuja. Virkkasin vaan ketjusilmukkalenkkejä kaksi kierrosta ympäri ja viimeiseen kierrokseen tein kiinteitä silmukoita lenkkeihin.

Valkeaunelma

2011-02-21T20:59:00.000+02:00

Tämä malli on ollut yksi minun suosikeistani, olen virkannut huiveja monista eri langoista, tämä huivi on tehty Novitan Nallesta, vaikka Nalle lanka on riitoisaa, tähän huiviin menee kolmesataagrammaa lankaa. Mielestäni on ikävää, ettei Novita enään valmista isoja Nallekerijä.

Malli koostuu pienistä neliöistä, jotka yhdistetään virkkaamalla toisiinsa. Huivia on helpo tehdä eri kokoja, kun voi itse määritellä neliöiden määrän. Eri ilmettä saa myös sillä, laittaako huiviin hapsut vai siistiikö reunat virkkaamalla.

Kynttiläkavalkaadi, osa 2

2011-02-20T08:58:00.001+02:00

Sain tyttäreltä sinisiä kyntilöitä, jotka eivät sopineet enään hänen sisustukseensa, joten päätin katsoa minkälaisia uusia kynttilöitä niistä saisi.

Muotit tein tyhjistä wc-paperirullista. Paperirullan toisen pään teippasin kiinni ja tein reiän keskelle pohjaa, että saisin sydänlangan pujotettua siitä läpi. Tikun avulla sydänlanka pysyy hyvin keskellä muottia. Muotit pystyyn hieka-astiaan ja sitten sulatin massan kahvipannussa.

Sulatin valkoista-, punaista- ja sinistä massaa ja kaadoin vuorotellen eri muotteihin. Poistin muotit kun kynttilät olivat vielä lämpimiä ja tein niihin koristeluja veitsellä. Toisiin valutin kynttilämassaa tikulla kynttilän pinnalle. Valitettavasti tässä kuvassa ei näy hyvin koristelut.

Kynttiläkavalkadi

2011-02-20T08:20:00.001+02:00

Jouluksi valoin vanhoista kynttilöistä uusia. Minulle kertyy vuodenaikana kynttilänpätkiä joita en raaski heittää pois. Toisinaan olen viennyt kynttilät töihin ja lasten kanssa valanut kynttilöitä kotiin vietäväksi.

Nämä punaiset kynttilät on tehty siten, että paperista leikataan ympyrä ja siitä muotoillaan kartio. Kartion sisälle teippasin sydänlangat, coktailtikun avulla. Hyvissä ajoin ennen joulua hain ulkoa hiekkaa laakeaan astiaan johon laitoin muotit seisomaan. Kynttilänpätkät sulatin kahvipannussa, koska sillä on helppo kaataa massa muottiin. Kun kynttilämassa on kovettunut, paperi otetaan pois ja kynttilä on valmis poltettavaksi.

Hartiahuiveja

2011-02-19T12:36:00.002+02:00

Minä olen koukussa tähän neulemalliin. En enään tiedä kuinka monta huivia ja mistä langoista olen näitä oikei tehnyt. Lähipiirissä ovat varmaakin jo kylästyneet kun tuputan huiveja heille. Tässä ensimmäisessä kuvassa on akryllilangasta tehtyjä huiveja, langat löysin tyttäreni kaapista kun siivosin sitä. Haluan aina käyttää lankakerät loppuun, niin niistä virkkailen sitten kukkia koristukseksi.

Alakuvassa on RoseMoharista neulottuja huiveja. Varsinkin tuo vaaleanlilan värinen on minun suosikkini.

Seinästä repäisty

2011-02-17T18:24:00.000+02:00

Vaihdomme makuuhuoneeseen uudet tapetit, ja sen vuoksi vanhat taulut eivät sopineet enää seinälle. Ihailin uusia tapetteja ja niistä sain idean tekstiilitauluihin. Olimme mieheni kanssa jo tehneet tekstiilitauluja tyttärille jouluksi. Valitettavasti minulla ei ole kuvia niistä, mutta pianhan minä niistä kuvat otan kun he molemmat asuvat ihan tässä lähellä.

Kopioin kukkakuvion tapetista silkkipaperille ja kiinnitin sen nuppineuloilla valkoisen kankaan päälle, jonka alapuolelle olin laittanut tekstiilivanun. Ompelin koneella silkkipaperin läpi, ensin harmaalla langalla kukan kolmeen kertaan, ja sen jälkeen lehdet vihreällä langalla pienellä siksakilla kuusikertaa.
Sitten poistin silkkipaperin, joka lähti yllättävän hyvin kun vedin aina kangasta täysvinoon.

Tietenkin olisi ollut helpompaa ommella, jos kuvion olisi kopioinut kankaalle, mutta kyllä se näinkin onnistui.

Mieheni avustamana tein kehykset rimoista. Kulmien kiinnitykseen käytimme kulmarautoja. Sen jälkeen niittasin kankaat kehyksiin ja harsin sintsinauhat kehyksen ympärille. Viime silauksena laitoin hopeahilettä kukkiin.

Hedda

2011-01-31T22:25:00.000+02:00

Hupsista, nyt on melkein helmikuu. Minne ihmeeseen tammikuu katosi? Ehkäpä nyt on vihdoinkin aika sanoa sananen joululahjoista, niistä viimevuotisista.

Sisko sai Heddan, eli tuollaisen paksuhkon, petrolinsinisen, palmikoilla ja nyppylöillä koristellun baskerinkaltaisen. (Ravelry link)

Tämä oli puhtaasti tilaustyö. Viime vuotinen pitsibaskeri oli kuulemma muuten hyvä, mutta reiät tekivät myssystä kylmän. Näin ainakin väitettiin. Ja pakko se kai on uskoa, vaikka en itse ole samaa ilmiötä huomannut.

Myssy edestä, myssy takaa... Siskon meikitöntä naamaa ei kuulemma saa kuvata, joten ihastelkaapas kaikki myssyä oikein kunnolla. Epäilen että tein noissa pompuloissa jotain väärin, mutta ei kerrota sitä siskolle, shhh! Hedda oli helposti seurattava ja sopivan helppo ohje, jota neuloessa saattoi samalla tuijotella telkkarista. Voin suositella muillekin. Itselleni kelpaisi myssyn helmillä koristeltu versio, vaan kuka jaksaisi sitä opetella...

Punatulkusta sukat

2011-01-29T22:23:00.001+02:00

Meitä on viime viikkoina vaivanneet sähkökatkot. Olisi oikeastaan pitänyt olla kirjoittamassa esseetä, mutta eihän se onnistu ilman sähköä. Jos tätä jatkuu pitkään, pitää varmaan kaivaa jostain esiin ruutupaperia ja muistella miten se kaunokirjoitus menikään. Mutta sähkökatkosta sain tekosyyn viimeistellä ensimmäisen MINULLE itselleni tarkoitetun villasukkaparin useampaan vuoteen.

En yleensä ole erityisen innoissani raitalangoista. Kahden samanlaisen sukan saaminen on niillä haastavaa, kun nuo langat aina sisältävät solmuja, ja pahimmassa tapauksessa joutuu kerimään välistä kymmeniä metrejä lankaa, että löytää taas oikein kohdan. Mutta niin vain kävi, että ihastuin tuohon Punatulkku-nimisen langan väreihin.

Lankaa jäi vielä sen verran, että sain siitä aikaiseksi pikkuruiset sukat, ehkä noin kokoa 22. Kaveripiirissä ei taida kenelläkään olla tällä hetkellä tarvetta noin pienille sukille, mutta eiköhän sopiva vastaanottaja jossain vaiheessa ilmaannu. Lankaa jäi jäljelle vain muutama metri.

Ja sitten pitää tunnustaa, että olen saattanut sortua pimeän puolelle. Miltä kuulostaa sataprosenttisen keinokuituinen paljettilanka? Ei kai kukaan vakavastiotettava neuloja koske sellaiseen? Vai koskeeko...? Palaamme asiaan, jos kehtaamme.

Televisiossakin neulotaan

2011-01-29T20:22:00.008+02:00

Joko kaikki ovat huomanneet, että tv:stä tulee nykyään neuleaiheista ohjelmaa? Liv-kanava on näyttänyt jo neljä jaksoa Neulontakerhoa, eli amerikkalaista Knitty Grittyä. Ohjelman sivuilla kuvataan ohjelmaa seuraavin sanoin:

Unohda mummomaiset virkkausoppaat! Tässä ohjelmassa ei askarrella pannulappuja tai iänikuisia villasukkia - nyt neulotaan asusteita ja asuja 2000-luvun tarpeisiin iPod-taskuista trendikkäisiin toppeihin.

Siksi olinkin hieman hämilläni, kun ohjelman ensimmäinen jakso alkoi, ja studion sohvalla istui rivissä kolme neulovaa mummelia. Jakson idea oli sinänsä aika suloinen: saman suvun naiset neuloivat yhdessä vauvanpeittoa, johon jokainen teki osan paloista. Suloista, mutta ei oikein vastannut ohjelman kuvausta.

Toisessa jaksossa oli kaivettu esiin maailman rumimmat efektilangat, joita kovasti hehkutettiin kauniiksi. Ehkäpä tässä sitten näkyi amerikkalaisten ja suomalaisten kauneuskäsityksen ero. Tai sitten vikana on se, että nämä ohjelmat ovat peräisin muutaman vuoden takaa. Tässä jaksossa neulottiin kulmasta aloitettavia tilkkuja, aloittelijatason juttuja. Kolmannessa jaksossa siirryttiin yllättäen haastavampiin asioihin, ja opeteltiin neuleen leikkaamista ja käsiteltiin vähän kirjoneuleittakin. Neuleen leikkaaminen on tekniikka jota olen katsellut sillä silmällä jo jonkin aikaa, mutta vielä en ole uskaltautunut yrittämään sitä. Siksi oli kiinnostavaa nähdä miten homma käytännössä sujuu.

Neulontakerho on jotenkin erittäin amerikkalainen ohjelma, vähän liikaakin minun makuuni. Silti taidan jatkaa sen katsomista, kun kerran suomalaista vastinetta ei ole tarjolla. Tuollaiset neuleen leikkaamista ja muuta vähän haastavampaa käsittelevät jaksot ovat kiinnostavia, vaikka ne olisikin kuorrutettu ylimakealla hattaralla. Vaan koska saataisiin ohjelmalle suomalainen vastine?

Tunnustus, jee :)

2010-09-01T00:12:00.000+03:00

Pikku Kepponen -blogin Rva Kepponen muisti meitä tällaisella tunnustuksella:

Rouva Kepposen ihania töitä on ehtinyt meillekin asti, mies sai nimittäin aivan upean paidan, jonka rinnuksissa komeilee siili. Kuvaa ei nyt tähän hätään saada, paita on nimittäin ollut ahkerassa käytössä ja on tällä hetkellä pesussa. Rouva Kepposelle lämmin kiitos.

Minä haluan laittaa tämän tunnustuksen kiertoon Monta Suloista Kokoelmaa -blogille ja sen pitäjälle, Toukkerolle. Toukkero kunnostaa nukkekotia sekä keräilee sylvanialaisia ja My Little Ponyja. Raikas ja erilainen blogi, tämä tunnustus siis sinne.

Visiitti LankaDeliin

2010-08-28T19:41:00.000+03:00

Oikeastaan olin matkalla Hobby Pointiin, mutta katutöiden takia jouduin hyppäämään auton kyydistä vähän aikaisemmin. Ihme ja kumma... huomasin seisovani ennestään aivan tuntemattoman lankakaupan edessä. Ja vielä uskomattoman houkuttelevan lankakaupan edessä. Ja mikä yllättävintä... se osoittautui NOVITAN uudeksi myymäläksi!

Aikamoinen muutos, kun vertaa vanhaan, Lauttasaaren myymälään. Valoisaa ja tilavaa, langat kauniisti esillä ja neulepäällysteisiin nojatuoleihin saa istua, ne eivät ole pelkkiä koristeita. Pitäisikö vääntää samanlainen olohuoneen piristykseksi? Varsinkin tuo kuvassa oleva riemunkirjava yksilö saa minut hymyilemään.

Vähän liiankin houkuttelevia näkymiä... Vastustin kovasti, ja mukaan lähti vain kaksi kerää oranssia, alehintaista Huopasta.

Nam! Tietenkin LankaDelistä pitää löytyä neulottuja ja virkattuja herkkuja. Myynnissä oli myös kirjoja.

Ikkunassa roikkui julmetun isoilla puikoilla neulottu työ. Haluaisin tietää miten tuo on neulottu... Mies ehti jo kehittelemään vaikka minkälaisia teorioita useamman hengen yhteisneulomisesta, missä yhteisvoimin nostellaan puikkoja, hien valuessa ja lihasten huutaessa hoosiannaa.

Uusi myymälä on siis todella houkuttelevan näköinen, viihtymään kutsuva. Syksyllä ja talvella sinne on tulossa jonkilaista kerhotoimintaa, huivin neulomista, jämälankailua ja amigurumien virkkaamista (sekä se iänikuinen pipoja virkkaava poika, joka tuntuu olevan Novitan erikoissuojatti). Kerran kuussa Martat vetävät jonkinlaisen neuleillan, jossa opetellaan kantapään neulomista ja muuta aloittelijoille sopivaa.

Hyvä että Novitakin lähtee harrastamaan enemmän tällaista sosiaalisempaa neulomista, mutta mikään noista ei nyt oikein saanut minua kiljumaan innosta, kun kaikki tuntuu olevan niin aloittelijoille suunnattua. Kaipaisin jotain vähän haastavampaa kerhoilua, mutta ehkäpä sellaistakin tulee joskus tarjolle. Ehkäpä voisi silti käydä katsastamassa jonkun kerhoillan, ties miten mukavaa se olisi.

Miinusta uudelle myymälälle siitä, että pussilankoja ei ollut ollenkaan, ja vanhojen kausien poistovärejä ja alelankoja oli todella vähän: vaaleanpunaista Isoveikkaa, paria väriä Huopasta, kolmea väriä Seiskaveikkaa. Lauttasaaren myymälän suuri houkutin on aina ollut pussilankojen ja alelankojen valikoima, myymälän hinnat kun olivat yleensä hieman korkeampia kuin vaikkapa Anttilan tai Citymarketin, huolimatta siitä että myymälää mainostettiin tehtaanmyymälänä. Uudessa myymälässä ei myöskään ollut lainkaan Novitan muita tekstiilejä, mutta niitä en kyllä kaivannutkaan. Yleisesti ottaen myymälästä jäi positiivinen kuva.

Lankashoppailua välttelevä saattaa joutua kiusaukseen yllättävissäkin paikoissa. Tänään tuli nimittäin todettua, että Suomenojan Kodin ykköseen on tullut lankaosasto. Tarjolla oli Novitaa, tosin yllättävän korkeaan hintaan (Puro 3,50? Oikeasti?). Harvinaisemmista langoista tarjolla oli Floricaa, jota ennen olen nähnyt vain Anttilassa. Noh, saman firman kauppojahan nuo ovat.

Hiplasin muutamaa kerää Isoveikkaa, josta löytyi monen vuoden tauon jälkeen kaksi syötävän hyvän näköistä väriä, Luumu ja Petroli. Harmi että lanka on niin paksua, että siitä ei oikein voi neuloa minulle mitään, ja hiplaaminen paljasti, että sekin on nykyään paljon karheampaa kuin kaapissa majailevat vuosikerta-Isoveikat. Ihania värejä kuitenkin. Saatan jossain vaiheessa sortua ostamaan vaikkapa laukkulangat, mutta nyt yritetään ensin kuluttaa stashia pienemmäksi.

Vanhasta uutta, kierrätys kunniaan ja niinpoispäin

2010-07-04T18:00:00.001+03:00

Minulta löytyi kaapista kaksi tällaista neuletakkia. Neuletakki on ollut vuosia käytössä ja mieluinen vaikka väri ei aina olekaan ollut muodissa.

Lapsena minulla oli paljon oransseja vaatteita, ja siksi moniin vuosiin sitä väriä ei löytynyt minun vaatteistani. Tytär sanoi minulle kerran, että olen myrkyttänyt hänet vaaleanpunaisella värillä, samoin oma äitini myrkytti minut oranssilla värillä.

Ostin C- Marketista hihattoman pitkä leningin ja etsin siihen sopivaa mustaa boleroa mutta kaupoista löytyi vaan joko liian kalliita tai muuten vaan erikoisenmallisia. Sitten minulle tuli mieleen, että omistan kaksi samanlaista neuletakkia ja toisesta voisinkin muotoilla boleron ostamaani leninkiin.

Neuletakin nappiosassa on kauniita helmiä ja mietin kuinka saisin ne säilytettyä. Otin nappikaitaleesta kiinni ja käänsin ne sivusaumoihin kiinni. Ompelin koneella sauman, joka sijoittuu juuri nappikaitaleen vireen muodostaen muotolaskoksen, ylimääräisen kankaan leikkasin pois. Takakappaleeseen ompelin kapean kaitaleen jolla kokosin ylimääräisen väljyyden.

Lyhensin vielä hihoja ja tein niihin käänteet. Tarkoitus oli, että pitäisi vaan kahta nappia kiinni mutta kaikissa kuvissa näköjään napitin kaikki kolme, ehkä olisin "sirommannäköinen" jos jättäisin napit auki. Olen koko ikäni ollut kierrätyksen kannalla. Muista esimerkiksi kun nuorena tyttönä piti saada uusi bleiseri, löysin vähänkäytetyn villakangasleninin ja siitä muotoilin beiserin itselleni. Silloin kuusikymmenluvulla ei puhuttu mitään kierrättämisestä vaikka kaikki käytettiin tarkasti.

Kuvat ovat kuvattu juhannusaatton. Illan pimetessä ja hyttysten kiusatessa vaihdon pääleni pitkäthousut ja neuletakin. Näin iloisena tanssahtelin terassilla ja odottelin toisia pelaamaan petanqueta.

Kevään satoa

2010-07-02T19:30:00.000+03:00

Tein tällaisen viltin jämälangoista. En suunnitellut mitenkään, otin vaan seuraavan lankakerän ja virkkasin eteenpäin. Viltissä on todella vanhoja lankoja jotka olen "perinnyt" 80- luvulla. Vilttiä katsoessa tulee mieleen mukavia muistoja. Koristelin sen vielä virkatuilla kukilla.
Viltti sai paikan keinusta. Iltahämärässä kun on jo vileämpää ja hyttyset kiusaa on mukava kietoa se ympärille.

Olen myös ehtinyt virkata useampia salomonisolmu liinoja, toiset ovat ilman hapsuja ja toisissa on. Tuntuu etten oikein osaa kunnolla kuvata liinoja kun ne ovat kumman näkösiä kuvassa. Tämä liina ei vielä ole käytössä mutta luulen, että sillekin käyttäjä löytyy. Liinat ovat virkatut puuvillalangasta. Olen pessyt niitä ihan koneessa ja tuntuu niiden vaan kaunistuvan.

Äitienpäiväkakku

2010-07-02T08:30:00.002+03:00

Näin hienon äitienpäiväkakun sain tänä vuonna. Elis oli sen ihan omin pikkukätösin tehnyt. Pohja on dikestiivikeksiä, välissä on kermarahkahyytelöä ja päällä mustaherukkahyytelö. Kaiken kruunaa valkosuklaalehdykät. Maistui todella hyvältä ja raikkaalta.

Tänä vuonna olemme saanneet herkutella erilaisilla ihanilla rahka ja juustokakuilla. Linnea ja Elis ovat intoutuneet leipomaan niittä.

Rakennuspuuhia tämäkin

2010-06-29T02:44:00.000+03:00

Uusi ikuisuusprojekti aloitettu! Näitähän riittää. Sain toissapäivänä vihdoinkin kotiin vanhempien varastossa pari vuotta marinoituneet nukkekodit, jotka isä on bongannut kirpparilta yhteensä 15:sta eurolla. Ajatus olisi että pääsisin kunnostamaan näistä kaksi hyväkuntoista nukkekotia. Monta suloista kokoelmaa -blogin Toukkeron pyynnöstä esittelen nukkekotini täällä.

Ei hassumpia löytöjä 15 eurolla, vaikka kaipaavatkin reipasta kunnostamista.

Omassa lapsuudessani omistin samanlaisen Lundby-nukkekodin, joka kuitenkin meni piloille säilytyksessä. Kun surffailin nukkekotisivuilla, törmäsin vanhoihin luetteloihin, joista oma nukkekotini löytyi. Jos muistini ei petä, minulla oli nukkekodista versio, jota myytiin vuosina 1981-1985, tai ainakin näiden vuosien vanhoista katalogeista bongasin tämän mallin.

Ihan sataprosenttisen varma en ole, mutta näyttää tutulta.

Ulkoapäin oma nukkekotini näytti samalta kuin vasemmanpuoleinen, punakattoinen ja valkotiilinen. Minusta tuo on Lundby-nukkekodin ainoa, oikea väritys. Harmittaa hieman, että tuon nukkekodin katto ja seinät ovat niin huonossa kunnossa, että luultavasti joudun uusimaan ne kokonaan. Oikeastaan melkein kaikki tuossa vanhemmassa talossa menee uusiksi, seinäpaperit, katto, lattiat, portaat...

Uudempi (ainakin näin oletan), oikeanpuoleinen talo, on hieman paremmassa kunnossa. Värikäs katto on oikeastaan aika hauskan näköinen. En onnistunut löytämään katalogeista tietoa, onko tuo katto alkuperäinen, vai myöhemmin lisätty. Myöhemmän lisäyksen puolesta puhuu se, että paperi loppuu puolisen senttiä ennen katon reunaa.

Oikeanpuoleisen talon ulkopapereista en pidä ollenkaan. Ihmeelliset sydänkattoluukut ja päällemaalatut kukat eivät lainkaan puhuttele esteettistä silmääni. Uusiksi taitaa mennä.

Vanhempi talo on surullinen näky. Katon reunus puuttuu, katosta puuttuu paloja, seinä- ja lattiapaperit on revitty osittain pois. En tiedä onko asialla ollut lapsi, vai uudistushenkinen askartelija, joka on kyllästynyt kesken kaiken. Osa talon lattiamateriaaleista on jo korvattu uudella muovimatolla, joka tuossa kuvassa repsottaa irtonaisena. Alta paljastuu korkkimatto, joka ei sekään ole kovin kaunis. Alakerran lattia on kärsinyt aikamoisia vahinkoja, ja portaiden kaiteet ovat murtuneet. harkitsen kaiteiden irrottamista, ja korvaamista ohuilla puurimoilla, samaan tyyliin kuin vielä vanhemmissa Lundby-taloissa.

Ovet ovat yllättävän hyvässä kunnossa, mitä nyt melkein kaikista on kahva murtunut. Olohuoneen tapetit ovat ihanat, kauniit ja vaaleansiniset, mutta valitettavasti niin kuluneet, että niitä ei taida saada pelastettua. Harmin paikka.

Keittiössä on käynyt vesivahinko, mutta ei se mitään, noita tapetteja en halunnutkaan säilyttää. Aitoa kasaria. Kaikkien muiden vuosikymmenien tyylistä onnistun löytämään jotain kaunista, mutta 80-luku on haastava tapaus.

Jo 80-luvun nukkeleikkijät tiesivät miten tätä kammokeittiötä pitää käsitellä: peitetään niin suuri osa keittiön tapeteista, kuin mitenkään vain on mahdollista! Kuva vuoden 1985 Lundby-katalogista.

Uudemmassa talossa on hyväkuntoinen, mutta jos mahdollista, vielä kamalampi tapetti. Pois, pois, pois! Korkkimatto on aika hyvässä kunnossa, joten harkitsen sen jättämistä. Se sopisi hyvin hieman vanhanaikaisen talon tunnelmaan, vaikka onkin vähän haalistunut. Saisikohan siihen lisää väriä jollain mattalakalla?

Uudemman talon eteinen. Tapetti = ihana. Feikkiovi = kamala. Mikä hinku Lundbyllä on ollut tehdä tuollaisia? Minulle on muuten jäänyt epäselväksi mikä tämän huoneen oikeastaan on tarkoitus olla. Eteiseksi se on turhan iso, makuuhuoneeksi tyhmä, kun se selvästi on läpikulkupaikka. Nukkekatalogeissa tähän on usein sijoitettu pöytä, jonka ympärillä on tuoleja, mutta en oikein osaa pitää sitä ruokasalina, varsinkin kun keittiössä on aina kunnon pöytä ja tuolit. Eikö tätäkin tilaa olisi voinut käyttää vaikka makuuhuoneeksi? Nyt joku joutuu aina nukkumaan yläkerran tasanteella.

Olohuoneessa on sama vika kuin eteisessä, feikki-ikkuna ja näkymä feikki-takapihalle. Onneksi tämäkin tapetti on vähemmän kaunista, joten sekin joutaa pois. Lattia taas olisi kiva, mutta joku tumpelo oli mennyt teippaamaan ostokuitin keskelle lattiaa, enkä saanut teippejä irti ilman että lattian pinta vaurioitui, vaikka kuinka yritin.

Kylpyhuone! Aika saunamaiset tunnelmat. Molemmissa nukkekodeissa on kylpyhuoneessa puupaneelit, mutta tässä on kauniin sininen laattalattia, vanhemmassa beige. Luin jostakin että 60- ja 70-luvun taloissa kylpyhuoneessa olisi ollut erillinen saunatila, ja kyllähän tuonne voisi hyvin kuvitella lauteet ja kiukaan. Omassa lapsuudenaikaisessa nukkekodissani taisi olla vaaleanpunainen kylpyamme.

Uudemmassa talossa ehdottomasti kaunein huone on yläkerran makuuhuone, jossa on ajattomat kukkatapetit ja pehmeän harmaa parketti. Harmittavasti vain tämäkin huone on kärsinyt vesivahinkoja (mitä ihmettä ihmiset näille taloille oikein tekevät?), joten tapetti saattaa mennä vaihtoon. Olisi mukavaa säilyttää näissä taloissa edes osa alkuperäisistä materiaaleista, mutta saa nyt nähdä miten paljon on pelastettavissa. Sekin näyttää oudolta, jos osa talosta on uutta ja kiiltävää, osa taas vanhaa ja kulahtanutta.

Yritin ajoittaa näitä nukkekoteja, mutta se ei ollut ihan helppoa. Peppe's Dollhouse Page -sivustolta löytyy Lundbyn katalogeja vuosien varrelta, mutta näyttää siltä, että samaan aikaan on ollut myynnissä taloja, joiden tapetit ja lattiapinnat ovat erilaisia. Esimerkiksi vuoden 1985 katalogista löytyy sekä lapsuudenaikainen taloni, että vanhempi näistä kahdesta jotka aion nyt kunnostaa. 1980-luvun alku- ja keskipuolella siis liikutaan.

Toinen talo onkin sitten ongelmallisempi. Eräästä vuodelle 1985 päivätystä esitteestä, löytyy talo joka muistuttaa minun uudempaa taloani. Seuraavissa, 80-luvun loppupuolen katalogeissa ei näy oikein mitään tämän talon näköistä, mutta katalogien skannaukset ovat kohtalaisen heikkolaatuisia. 1980-luvun loppupuolen talot näyttävät muutenkin edustavan vanhempaa, valkotiilistä ja yksinkertaista tyyliä. Sitten, vuoden 1990-katalogista löytyy talo joka minusta muistuttaa tätä uudempaa taloa. Kuva on valitettavasti niin huono, että varmasti ei voi sanoa, mutta tapettien kuvioinnit muistuttavat kyseisen talon kuviointeja, ja kylpyhuoneessakin on oikeanlaiset värit. Ota nyt sitten tuosta selvää. Jos joku osaa neuvoa, mistä löytäisi tästä asiasta tietoa, niin ottaisin kiitollisena vastaan.

Nukkekotiprojektin ennustettu valmistumisaika on vuonna 2030, mutta kuten kaikkien rakennusprojektien suhteen, aikatauluilla on tapana venyä...

If it walks out...

2010-06-28T15:37:00.000+03:00

Vähän hamahelmikokeiluja. Jääkaapin oveen magneettisetti, tekstillä "If it walks out of the refrigerator, let it go". Oli aikasen haastavaa saada noista kuvaa, kun keittiö on kohtalaisen pimeä, vaikka jääkaappi kököttää ikkunan vieressä. Tässä nyt paras kuva jonka sain aikaiseksi.

Jälkikäteen huomasin että ei olisi pitänyt käyttää läpinäkyviä helmiä pitämään kirjaimia yhdessä, kun magneettilevy on mustaa. Nyt levy kuultaa ikävästi läpi, eikä teksti näy niin selvästi kuin voisi. Ensi kerralla pitää varmaan kokeilla valkoista tai mustaa reunusta.

Seuraava näpertelyprojekti onkin pihaportin maalaaminen. Vähän vaihtelua.

Juhannuksen odotusta

2010-06-25T00:16:00.000+03:00

Juhannusta odotellaan askarrellen.

Ja sen jälkeen leivotaan asiaankuuluvia herkkuja.

Mietitään, pitäisikö juhannusmekon helmaa lyhentää, ja kuuluuko mekon tosiaan olla ihan noin rennon ryppyinen.

Kirotaan, kun nettikaupasta tilatut ihanuudet osoittautuvat liian pieniksi, eikä isompaa kokoa enää ole jäljellä. Mietitään, kuinka paljon suutari voi kenkää venyttää.

Ihastellaan salaattien ja tillin kasvua...

... ja todetaan, että juhannuksen uudet perunat on parasta ostaa kaupasta, ja jättää takapihan perunaviljelmät odottamaan syksyä.

Lopuksi toivotetaan kaikille hyvää juhannusta!

Neulatyynyjä!

2010-06-13T16:56:00.002+03:00

Kaipasin neulatyynyä. Päätin tehdä samanlaisen, kuin kaikki muutkin. Hurahdin.

Nyt niitä on viisi. Kuudes odottelee täyttöä. Vaarallista tämä ompeleminen.

Nostalgiafakta: Liilansävyisen neulatyynyn kangas on ylijäämäpala salsahameesta, jonka ompelin yläasteella, luultavasti vuonna 1993. Sen jälkeen salsahameet ovat ehtineet mennä muodista ja tulla takaisin ainakin kaksi tai kolme kertaa.

Myssykkä, joka unohtui netin kätköihin

2010-06-13T16:46:00.000+03:00

Hupsista. Löysin sitten julkaisemattomia valokuvia Bloggerin kätköistä. Tässä MAALIKUUSSA valmistunut kesämyssy, jonka tein korvaamaan entisen lempparimyssyn, joka katosi... jonnekin...

Ei, meillä ei ole joulukranssia ovessa kesäkuussa. Maaliskuussa oli. Joulukausi on ihan liian lyhyt minun makuuni, kai sitä voi jatkaa vähäsen... pääsiäiseen saakka tai jotain.

Lankana ihana, ihana, ihana Novitan Luxus, josta haluaisin neuloa vaikka mitä! Myssy oli ahkerassa käytössä koko kevään, ja odottelee nyt kaapissa syksyä. Lempimyssy.

Kesä 2010

2010-06-11T11:40:00.009+03:00

Kevät alkoi auringonpaisteessa ja herätti koko luonnon. Luumupuu kukki vain muutaman päivän mutta onneksi hyönteiset ehtivät mukaan leikkiin. Siivotessani huvimajaa kuulin mehiläisten surraavan puussa.Seuraavaksi meillä kukki vuorenkilvet runsaslukuisena mutta valitettavasti minulla ei ole niistä kuvaa. Sammalleimut aukenivat kesäkuunpuolivälissä.

Takapihalla on pieni allas jonka ympärillä kasvaa kahta erilaista kuunliljaa, sammalleimua, kivikkokasvaja, neitoangervoa, erilaisia yrttejä ja kesäkukkia. Altaaseen suihkuttaa vettä tyttö jonka sylissä on lintu ja toisellapuolella joutsen joka on kuvassa piiloutunut kuunliljojen taakse.

Luumupuu kaikessa komeudessaan. Tällä luumupuulla on kiva tarina. Sain naapurin mieheltä pienen kymmenensenttimetriä pitkän oksan jonka istutin maahan . Siinä se nökötti ainakin kolme vuota eikä kasvanut yhtään, mies jo uhkasi ajaa ruohonleikurilla yli. Sanoin hänelle, että jos sen teet niin avioero tulee. No, niin sitten eräänä päivänä kävi että luumupuu joutui ruohonleikkurin hampaisiin. Kyllä mies sai hyytiä, mutta ei nyt ihan eroa tullut. Viikkoa myöhemmin huomasin luumupuun riehaantuneen kasvamaan, siitä tuli suuri pensas. Joka vuosi olen leikellyt sitä pienemmäksi mutta luulen sen vaan tykännen siitä. Luumuja on joka vuosi tullut runsaasti niin omiksi kuin muidenkin tarpeeksi.

Näin hienona se kukki tänä vuonna.

"Jos omistat puutarhan ja kirjakokoelman, sinulta ei puutu mitään." (Marcus Tullius Cicero)

2010-05-20T13:36:00.002+03:00

Käsityörintamalla on hiljaista. Kai se on tämä kevät, joka saa viherpeukalon syyhyämään enemmän kuin lankapeukalon. Koivun siitepöly vähän hillitsee tätä intoa, mutta jospa tuokin alkaisi pikkuhiljaa hellittää. Tekisi mieli kaivella multaa ja istuttaa kaikkea hyödyllistä, porkkanaa, perunaa, tomaatteja, kaalinpäitä, sokerijuurikkaita, kaalia, vaikka mitä. Tuo takapiha on kuitenkin sen verran pieni, että ei sinne oikein mitään kamalan suurta mahdu. Viime kesänä istutettiin syreeni, viinimarjapuska ja kaksi pensasmustikan taimea. Toinen pensasmustikoista näyttää kupsahtaneen, toinen porskuttaa vielä. Uusi pitäisi siis ostaa. Nyt en vaan tiedä onko tuo kupsahtanut Aino vai Alvar, niin en tiedä kumpi pitäisi ostaa. Pitää yrittää kaivella muistiinpanoja, jospa niistä selviäisi.

Viime vuonna pihalta löytyi myös tomaatintaimi, joka antoi syyskuussa yllättävän suuren sadon, ja amppelimansikka, jonka mansikat maistuivat paljon paremmalta kuin kaupasta ostetut. Kumpikin menestyi ihan hyvin, vaikka puutarhanhoitokokemukseni on peräisin lähinnä Farmvillestä. Tänä vuonna ajattelin laittaa pari-kolme tomaattia ja useamman mansikantaimen, kunhan noita vaan tulisi paikalliseen puutarhakauppaan. Pitää käydä viikonloppuna Tallbergillä katsomassa, josko tomaatintaimet ovat valmiita siirrettäväksi piharuukkuun. Paikallisessa Prismassa lupailivat mansikantaimia ensi viikoksi.

Ajattelin kokeilla myös ruukkusalaatti, tilliä ja persiljaa, niitä kun tulee syötyä muutenkin. Ämpäriperunat houkuttelevat myös, mutta jotenkin ne vaikuttavat vaikeilta. Onneksi rahallinen menetys ei ole suuri, jos perunasato jää pieneksi. Mies vähän vilautteli herneenkasvatusta, mutta olen jostain saanut päähäni että se olisi hankalaa. Plus että en ole kamalan innoissani kasvattamassa jotain hankalaa, jota en itse voi syödä.

Tämä taitaa olla ainoa tällä hetkellä kukkiva tuolla kukkapenkissä. Sille pitää seuraa surullisen näköinen jukkapalmu, jonka passitin pihalle saamaan vähän aurinkoa ja raikasta ilmaa. Jospa se tuosta vielä piristyisi...

Kevään merkkejä

2010-03-20T20:24:00.003+02:00

Mistä tietää että kevät on tullut?

No tietenkin siitä, että takapihan lumikinos ylettyy vain hartioihin saakka. Vielä pari viikkoa sitten takapihan lumikasan päältä pääsi näppärästi kiipeämään varaston katolle. Jos nyt sellaista olisi halunnut harrastaa.

Mutta zoomataanpas vähän. Se tärkein asia tällä kertaa on kai tuo pipo. Kolmas Cousteau-piponi. Tällä kertaa miehelle, syntymäpäivälahjaksi. Aiemmin on samalla pipolla lahjottu isä ja kaveri. Ja hyvä vaimo tietenkin neuloo pipon mahdollisimman pehmeästä langasta. Siksi siis mustaa Luxus Cloudia, joka sisältää villaa ja bambua, ja joka on jumalaisen pehmeää ja helppoa neuloa.

Poikavauvan hattu ja nuttu

2010-02-08T10:10:00.002+02:00

Vuosi sitten ostin Novitan Nalle raitalankaa ja ajatelin tehdä vauvanutun, ilman ohjeita tietenkin. Siitä meinasi tulla tuluskukkaro, niin kuin siinä sadussa jossa hiiri meni kissalta takkia pyytämään, vai miten päin se oikein oli.

Saa nähdä tuleeko tätä nuttua kukan käyttämään. Muuten se on ihan kohtuulisen näköinen, mutta toisesta hihasta tuli kapeampi kuin toisesta. En oikein tiedä kuin kuinka siinä niin kävi, molemmissa hihoissa on kumminkin yhtä monta silmukkaa. Hiha on kuintenkin niin iso ,että uskon sen sopivan vauvan käteen. Hatun erikoisuutena on pieni lippa.
Täytyy miettiä jos sen vaikka antaisi Linnealle. Linnealla on ihana Eva-Samuela nukke, jos vaikka se sopisi hänelle.

Kampauskaapu

2010-02-06T18:00:00.000+02:00

Olen tässä vuosikymmeniä leikellyt miehen hiuksia ja käyttänyt hartioilla lakanaa tai jotakin suihkuverhoa. Sitten kun mieheni veli halusi, että leikkaisin hänenkin hiukset, päätin tehdä kunnollisen kaavun. Kävimme Saupartissa ja sieltä löysin juuri sopivaa kangasta. Kangas sattui olemaan alessa ja jos sitä vielä osti 10 metriä se maksoi vaan 50 centtiä metri. Ei auttanut muuta kuin ottaa sen verran, vaikka kangas ei väriltään ole kaunis keksin sille jo monta muuta käytöä.

Leikkasin kaksinkertaisesta kankaasta loimensuuntaan kahdenmetrin palan ja pyöristin kulmat ja taakse laitoin halkion. Reunat siistin ihan tavallisella päärmeellä. Kaulan ympäri ompelin kahdensenttimetrin levyisen kaitaleen ja ompelin tarrakiinnityksen.

Ajattelin, että se on aika tylsän näköinen jos siihen ei laita mitää muuta. Näin kuvioin Tufferkynällä kahdet sakset, kamman ja harjan. Minusta kuviointi antoi ihan kivan lisän kaapuun.

Vaahtokaramelli

2010-02-04T13:00:00.001+02:00

Ennen joulua tuli pikku tyttö kylään ja sanoi tarvitsevansa ainakin hatun, kintaat, kaulaliinan ja sukat. Olin koko joulukuun tehnyt vaikka mitä ja minun voimani alkoivat lopahtaa. Onneksi löysin yhdet valmiit parit sukkia ja kerän vaaleanpunaista Nalle-lankaa. Hatun neuloin kaksi oikein, kaksi nurin periaatteella pyöröpuikoilla ja koristelin hatun reunan kolmella ketjusilmukkarivillä. Kaulahuivi syntyi vanhalla mallilla kuin itsestään. Sitten löysin vielä valkoista Nallea ja virkkasin pienen kukan hattuun ja kukkalenkin kaulahuiviin.

Toivottavasti tyttö on tyytyväinen, en vaan ole kuulut hänestä mitään vielä tänä vuonna.
On se hyvä kun löysin kirpputorilta tällaisen hienon nallen, se on saanut olla mallina kun olen kuvannut. Nalle on oikeastaan aika veikeä, se toimii pattereilla, kun sen laittaa päälle se heiluttelee käpäliään ja aukoo suuta ja murisee. Jos muistan oikein se maksoi ainoastaan muutaman euron.

Vielä muutama hartiahuivi

2010-02-02T15:53:00.000+02:00

Ette pääse niin vähällä. Tässä vielä muutama huivi. Valkonen on neulottu Rose Moharista ja kaksi muutta Mark & Kattensin Teddy-langasta. Oli kiva huomata kuinka erinäköisiksi huivit tulivat kun vaihtoi lankaa. Malli oli helppo, liinat syntyivät ihan kuin itsestään teeveetä katselessa.

Toiseen huiviin laitoin hapsut ja toiseen virkkasin ketjusilmukkakerroksia. Nämä liinat ovat mielestäni kivemman näköisiä luonnossa. Langan epätasasuus antaa liinoille mukavaa pehmeyttä.

Tässä kuvassa "Lambada" liinan kanssa. Lammas on tehty oikeasta lampaantaljasta ja on ollut hyvin suosittu .

Hattu on virkattu ja kaulaliina neulottu. Kaulaliina on samaa neuletta kuin huiveissa, se kiinnitetään kaulaan kukkalanksulla. Hattu on virkattu ja sivussa kolme kukkaa somisteena. Nallen asusteet on luonnollisesti tehty Nalle-langasta.

Hartiahuivit/ kaulaliinat

2010-01-30T16:30:00.002+02:00

Muistattehan kun kerroin yrittäväni neuloa mallin mukaan, eikä siitä tullut mitään. Tämän näköistä se olisi pitänyt olla. Linnea tuli meillä käymään ja pyysi minua neulomaan niin kuin hän sanoo ja tietenkin huomasin etten osannut tulkita lyhenteitä oikein. Aivan ihana malli ja helppo neuloa vaikka teeveetä katsoessa.

Kuten huomaatte, en osaa tehdä vaan yhtä kappaletta. Nämä joutuivatkin pukinkonttiin. Näitä liinoja voi käyttää kaulaliinoina vaikka minä neuloin ne hartiahuiveiksi. Linnea on ollut tyytyväinen omaansa kun tuiskulla hän on kietonut liinan kaulanympärille ja kun on mennyt luennoille tai opettamaan hän kietoo sen hartioille.

Lanka on Rose Moharia ja käytin vitosen puikkoja.

Noilla vihreillä langoilla on erikoinen tarina. Olimme viime kesänä ajelemassa Barosundissa ja juuri kun olisimme saapuneet lautalle niin edellisessä mutkassa peura hyppäsi suoraan meidän auton kylkeen ja samalla puhelin soi ja käly soittaa, että hän on löytänyt halvalla lanka. Minun ei auttanut sanoa muutakuin soittavani hetken kuluttua uudelleen sillä nyt on vähän vaikea puhua. Onneksi siinä ei kummempaa käynyt. Peura juoksi metsään ja meidän auton molemmat ovet olivat ihan kasassa, mutta meille ei käynyt mitenkään.

Loppujenlopuksi käly antoi langat minulle ilmaiseksi ja kehui vielä, että tuo vihreä lanka sitten on ihanan värinen. Siitä sainkin mainion idean, että neuloisin siitä hänelle liinan joululahjaksi. Mallihan löytyy kirjasta Punokset puikoille.

Pinkku ja hänen ystävänsä Kille

2010-01-29T16:00:00.002+02:00

Siivosin tässä eräänä päivänä kaappejani ja löysin keskeneräisiä töitä ja päätin viimeinkin saada ne valmiiksi. Nämä kaksi heppua on aloitettu jo 1980-luvun alkupuolella kun Linnea ja Elis olivat vielä ihan pieniä natiaisia.

Pinkun malli muuttui sen verran, että jalat, siivet ja nokan tein huovutetusta levystä, jonka olin huovuttanut heijastimia varten. Killen takakappaleeseen tuli valkoiset raidat ja päälaelle tein lipan ja rintaan kukan somisteeksi.

Säihkettä

2010-01-29T15:00:00.000+02:00

Joulu mennä jolkutteli enkä saanut mitään aikaseksi tai oikestaan sain mutta blogittaminen tökki. Nyt pitää vaan ottaa niskasta kiinni ja saada blogitettua kaikki joulukuun tekeleet .
Tässä on ensimmäisenä heijastimia jotka tein valmiista huopalevystä ja silitettävästä heijastinkankaasta. Kaksi ylimmäistä ovat aika isoja ne on tarkoitettu pidettäväksi esim. laukussa tai repussa, muut ovat sitten ihan tavallisia.

Oikeastaan nämä joulukortit tein jo marras-joulukuussa. Miettiessäni minkähänlaiset kortit tänä vuonna tekisin, tuli mieleeni pistelytyöt joita lapset tekevät. Ensimmäisenä suunnittelin enkelin ja niitä tuli monta eri mallia. Sitten mietin mikä olisi helpompi malli niin ajattelin käyttää hyväksi piparkakkumuotteja.

Lankana käytin hopea- ja kultalankaa joka oli jäänyt jäljelle kun toissakesänä ompelin Linnealle hääpuvun, mielestäni sellaisesta kortista tuli kivan näköinen jossa käytin molempia lankoja.